Yhden opiskelijan nimittäminen yrityksen hallitukseen ei ole todellista osallistamista, Sanna Erkkilä kirjoittaa.

Visuaalisuutta ei pidä suunnitella tämän päivän näkökulmasta, Aino Nieminen kirjoittaa.

Helsingin yliopiston oli tarkoitus tienata Kaisa-talon tiloista aiempaa enemmän, mutta toisin voi käydä. Lisäksi meni maine, Harri Junttila kirjoittaa.

Epäselvä viestintä on aito ongelma, Simo Rissanen kirjoittaa.

Helsingin Sanomien STT-päätös on strateginen siirto, jolla lehti turvaa tulevaisuuttaan, Toni Rajamäki kirjoittaa.

Kaikki lähisuvun yksinkertaista vaativammat it-asiat hoitava Lassi Perämäki väittää, että ihmisiä huijattaisiin vähemmän, jos heidän hyväuskoisuutensa ja kädettömyytensä tunnustettaisiin koruttomasti.

Kun messuihin suhtautuu oikein, ne maksavat itsensä takaisin, Ninni Arion kirjoittaa.

Yliopiston viestintä järjesti hähmäisen kujanjuoksun, Harri-Pekka Pietikäinen kirjoittaa.

Jos et uskalla erottautua, olet valinnut tylsyyden - ja tylsyys ei myy, Sanna Erkkilä kirjoittaa.

Belgiassa alkoholia saa mainostaa ja myydä Suomea vapaammin, mutta nuorten hyvinvoinnista pidetään kiinni varsinkin some- ja vaikuttajamarkkinoinnin sääntelyllä, Hanna Vasara kirjoittaa.

Yhdysvaltalainen viestintäjätti Edelman on juuri palkattu hoitamaan Brasilian COP30-ilmastokokouksen kansainvälistä mediaviestintää. Samalla Edelman rakentaa öljyjätti Shellin mainetta samassa maassa, kirjoittaa Niklas Kaskeala.

Huonosti käyttäytyminen on typeryyttä, joka tuhoaa bisnestä, Marica Thorén kirjoittaa.

Medianäkyvyyttä jahdatessa tärkeimpiä ovat median kuluttajat, eivät yrityksen markkinointisloganit, Toni Rajamäki kirjoittaa.

Kaikki hyvä on mahdollista, ellei jopa todennäköistä, kun joutuu irtisanotuksi, Lilli Loiri kirjoittaa.

Markkinointiuutiset on kesätauolla 1.7.–3.8.

Alan murroksessa tarvitaan uskoa, ja siinä monipuolisesta elämänkokemuksesta on apua, Lilli Loiri kirjoittaa.

Kuvittelemme ennakoivamme tulevaa, vaikka todellisuudessa pakenemme sieltä tähän päivään, Jere Rinne kirjoittaa.

Voisiko pienemmilläkin yritysten vastuullisuusteoilla nähdä arvoa askeleina oikeaan suuntaan, vaikka ne eivät kaikkia ongelmia ratkaisekaan, Nanna Järvinen kirjoittaa.

Luonnollista dialogia käyvät verkkosivut tarjoavat uuden tavan asiakassuhteen luomiseen. Varsinkin media-ala hyötyisi siitä valtavasti, Harri Junttila kirjoittaa.

Nykyteknologia tarjoaa välineet työnhakuprosessien jouduttamiseksi, mutta paikan päällä pidettävät haastattelut ovat monille koskematon toteemi. Internet-aikakaudella varttunut Lassi Perämäki ei oikein ymmärrä miksi.

Myyntiä ja markkinointia ei useinkaan ymmärretä alan ulkopuolella. Siksi niihin liittyviä työelämätaitojakaan ei arvosteta, Marica Thorén kirjoittaa.

Kuuden sekunnin ajatusmalli ei pysty tuottamaan kestävää ja tunteisiin vetoavaa sisältöä, Lilli Loiri kirjoittaa.

Ehkä arvokkain kohtaaminen ei tapahdu enää baaritiskillä vaan yhteisellä aamukävelyllä, Ninni Arion kirjoittaa.

Poliittisuus ja ideologisuus tuntuvat olevan julkisen keskustelun kirosanoja, Simo Rissanen kirjoittaa.