95 prosenttia organisaation tuottamasta markkinointisisällöstä tulisi olla opettavaa, inspiroivaa ja arvoa tuottavaa eli sellaista, joka pohjustaa ja helpottaa asiakasta tekemään ostopäätöksen. Vain viiden prosentin sisällöstä tulisi olla suoraa “myyntiä”, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Keskellä kriisiä ihmisillä ja ihmisjoukoilla on tapana syytellä toisiaan sen sijaan, että keskityttäisiin itse kriisin ratkomiseen. Markkinointialalla tämä tuttu ilmiö saattaa hyvinkin tukahduttaa kasvun, kirjoittaa Leena Komulainen.

Hinta on aina ollut huono kilpailukeino, ja nyt Temun markkinoille tulon myötä se on entistä huonompi. Temu on pakottanut suomalaiset markkinoijat ajattelemaan taas isosti ja pohtimaan aitoja, kestäviä kilpailuetujamme, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Päädyin uudistamaan asiakkaan pakkausten sijaan koko brändin visuaalisen ilmeen, verkkosivut ja markkinointiviestit. Työn määrä kasvoi, mutta niin kasvoi myös myynti ja erottuvuus, kun uudistus oli lopulta tehty luita ja ytimiä myöten, kirjoittaa Aino Nieminen.

Vaikka kaikki meistä kaipaavat positiivista palautetta, ansaitsemme kehittävää palautetta. Jos kukaan ei kerro, miten voisit tehdä asioita paremmin, et saa mahdollisuutta oppimiseen ja asioiden korjaamiseen, kirjoittaa Anttoni Heikura.

Röyhkeä kollega, ailahteleva esihenkilö tai ilkeämielinen asiakas saattaa tälläkin viikolla vaikeuttaa työviikkoasi. Yhtä lailla kuin koulukiusaamisesta meidän tulee olla huolissamme myös työelämäkiusaamisesta, kirjoittaa Marica Thorén.

Kodin turvaa kaupannut myyjä teki kodistani turvattoman. Millainen kuva jää yrityksestä ja tuotteesta, jos myyjällä ei ole muita keinoja kuin syyllistäminen ja pelottelu, kysyy Markkinointiuutisten toimittaja Mikko Perttunen.

Tutustu erilaisiin epätyökaluihin ja valitse ne, jotka sopivat parhaiten tiimisi tarpeisiin. Suosittuja työkaluja ovat muun muassa jatkuvasti huomiota vaativat pikaviestimet sekä ylibuukattu kalenteri, kirjoittaa Heidi Taina.

Media kertoo loistokkaita uratarinoita, mutta työnhaun arki on jotakin aivan muuta: askel eteenpäin ja toinen taaksepäin. Joskus kannattaa unohtaa unelmien tavoittelu ja peruuttaa, nöyrtyä ja testata, mikä sopii sinulle, muistuttaa Siina Repo.

Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa ja uutisia lukiessa melkein kuulee valomerkkiä edeltävän karaokevedon suomalaisesta klassikkobiisistä. Turmiolan Tommi herää taas henkiin, se miehen epätoivoon ajaa ja kommentoijana on päivästä toiseen Einari Epätoivo, kirjoittaa Jere Rinne.

Väkimääräänsä nähden Suomi on häkellyttävän hyvä jääkiekossa, rallissa ja B2B-markkinoinnissa, kirjoittaa Antti Toivonen.

Meille on syötetty ajatus, että sujuvasanainen selittäjä, joka ei anna asiakkaalle rauhaa edes ajatella, on huipputason myyntitykin perikuva. Todellinen myynnin mestariteos piilee kuitenkin valikoiduissa sanoissa ja syvällisessä kuuntelussa, kirjoittaa Mika Pesonen.

Talviurheilun fossiilisponsoroinnille on laskettu hinta, ja se on ilmaston kannalta kallis. On kestämätöntä, että talviurheilua tukevat organisaatiot, joiden toiminta sulattaa lunta ja jäätä kiihtyvällä tahdilla, kirjoittaa Niklas Kaskeala.

Myynti haluaa liidejä, jotka ovat valmiita ostamaan heti, kun taas markkinointi toimittaa liidejä, jotka vaativat hieman lämmittelyä. Myynti taas lämmittelee tai käsittelee liidejä samalla tunnollisuuden innolla kuin 12-vuotias teinini tekee kotitöitä, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Onko keskustelu tekoälyn ja ihmisen välisestä kilpajuoksusta päätymässä perse edellä puuhun? Ja onko puussa parempi olla päärynöiden parissa kuin maassa rähmällään mutaa mussuttaen. Tätä ja sitä, mikä on arvokasta, pohtii Jukka Niittymaa kolumnissaan.

Graafinen suunnittelu ei ole sitä, että valitaan kiva fontti ja nätit värit. Se on ammatti ja taito, joka vaatii samanlaista opiskelua ja harjoittelua kuin mikä tahansa muukin ala lääkäristä koodariin, kirjoittaa Aino Nieminen.

Kun negatiivisen uutisoinnin share of voice on iloista markkinointiviestintää suurempi, kaikkein vastuullisinta markkinointia olisi ylipäätään tehdä markkinointia, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Elämysaddiktio tuhoaa mielen ja ympäristön. Myynnin edistämiseen keskittyvä markkinointiala jatkaa tasapainottelua tuloksellisuuden ja vastuullisuuden välillä. Onko olemassa raja, jonka jälkeen lisää on liikaa ja jonka jälkeen haitat ylittävät hyödyt, kysyy Leena Komulainen.

Tekoälyn tarjoamat loogisuus ja ennustettavuus eivät ole luovuuden raaka-aineita, ja siksi markkinointiala tarvitsee ”luovia profeettoja” nyt enemmän kuin koskaan. Ilman inhimillistä ajattelua tekoäly tuottaa vain lisää sitä, mikä on jo keksitty ja olemassa, kirjoittaa Mikael Nemeschansky.

Markkinointialan kilpailuissa etsitään poikkeuksellista luovuutta, vaikuttavuutta tai tuloksellisuutta. Jotta päästään tekemään poikkeuksellisia tekoja, tarvitaan erityistä asiakkuutta ja asiakassuhdetta. Se taas vaatii luottamusta, kirjoittaa Anttoni Heikura.

Emme kestä epävarmuutta, emme kestä odottaa emmekä kestä sitä, että emme tiedä. Jos emme tiedä, kysymme somesta, Googlesta tai Chat GPT:ltä. Olemme tottuneet liikaa siihen, että me tiedämme. Mitä jos opettelisimme pitämään mahdollisina muitakin vaihtoehtoja kuin omaa näkemystämme, kysyy Siina Repo.

Omien kykyjen epäileminen on henkisesti raskasta mutta markkinointialalla välttämätöntä. Sinä päivänä, kun en enää pelkää ammatillista kuolemaa vaan luulen tietäväni kaikki vastaukset, olen todellisudessa jo toinen jalka haudassa, kirjoittaa Heidi Taina.

Naiselle ei ole optimaalista ikää työmarkkinalla. Ensin olin vaikea yhdistelmä eli kokematon ja tyttö. Sitten jo riskirekrytoinniksi lokeroitu, koska olin perheenperustamisiässä. Kun minulle tänään toivotellaan hyvää naistenpäivää, en ole varma, miten suhtautua, kirjoittaa Marica Thorén.

Tekoälyvaikuttaja on paljon luotettavampi kumppani kuin ihminen. Sille ei tule burn outia eikä sitä tarvitse oikeasti lennättää Krabille, jotta se voisi markkinoida lomakohdetta. Tekoälyvaikuttaja ei myöskään muserru vihapuheen seurauksena, kirjoittaa Jenni Janakka.

Kilpailuetu on asia, jonka voi kommunioida ymmärrettävästi ja joka on johdettavissa. Yrityskulttuuri on sitä äärimmäisen harvoin, mutta kyvykkyys kiteyttää kulttuuri ymmärrettäväksi voi hyvinkin olla sellainen, kirjoittaa Rami Saarela.