Valitse jo nyt tulevaisuuden perheauto FIAT 126. Ilmajäähdytys, 2-piirijarrut, vyörenkaat ja jopa 105 kilometrin huippunopeus täyttivät 70-luvulla perheauton kriteerit. Vanhat ajat olivat muutenkin hyvät, sillä Suomi oli Pisa-tutkimuksen kärjessä, Juuso Enala iloitsee.

Luottamuksen voi menettää hetkessä, kuten Gigantille kävi. Oppi on yksinkertainen mutta yllättävän vaikea: älä kuseta, kirjoittaa Santtu Kottila.

Elämme aikakautta, jona jokaisen markkinoinnin ja myynnin ammattilaisen odotetaan olevan näkemyksellinen asiantuntija, ajatusjohtaja ja alansa suunnannäyttäjä. Mutta meillä kaikilla on niitä päiviä, kun ei jaksa olla mitään mieltä yhtään mistään ja haluaisi vain syödä keksejä peiton alla – ja se on ok, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Neljäsosa markkinointialan ammattilaisista ei suosittelisi omaa työtään tai toimialaansa kenellekään. Markkinointiala ei ole helppo tai kepeä tulevaisuudessakaan. Paineet kasvavat entisestään, kun kilpailu taantuman myötä kiristyy, kirjoittaa Leena Komulainen.

Slush tuli taas kaupunkiin. Messukeskuksen hämärissä vaeltaa yli 10 000 keksijää ja sijoittajaa pikadeittaamassa toisiaan. Suurin osa innovaatioista jää sutimaan loskaan iäksi – ei siksi, että keksinnöt olisivat huonoja, vaan siksi, että niitä ei koskaan löydetä, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Ami Hasanilla oli tapana sanoa keskinkertaisuutta tai vielä huonompaa nähdessään, että miksi teitte tuollaista, kun olisitte voineet tehdä jotain hyvää. Tuo kysymys on nyt relevantimpi kuin koskaan ennen, kirjoittaa Mikael Nemeschansky.

Ihminen on osana luontoa jatkuvassa muutoksessa, mutta työelämässä jopa taistelemme sitä vastaan, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Kuinka kohdata itsensä taas kerran tilanteessa, jolta on luvannut jo monta kertaa välttyvänsä? Lipsumiset itsestä huolehtimisesta, kun työ on mielekästä ja vie mennessään, on välillä vaikea kohdata itsemyötätunnolla, kirjoittaa Marica Thorén.

Organisaatioissa lähdetään toteuttamaan muutosta usein vain mittaamalla euroja tai muita vastaavia mitattavissa olevia numeerisia asioita, kuten projektien etenemistä aikatauluissa. Se on vaarallista, koska silloin unohdetaan johtaa viestintää, kirjoittaa Nea Barman.

Paine ja huono johtaminen saavat rehellisenkin myyjän kikkailemaan klousauksilla, vääntämään olemattomia tarjouksia ja puskemaan päälle niin, ettei asiakas enää uskalla sanoa “ei”, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Työnantajat rakastuvat sisäisiin mantroihinsa ja tuottavat puhetta, jota kavahtavat houkuteltavien osaajien lisäksi myös nykyiset työntekijät, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Se markkinoinnin ja taloushallinnon sukupolvi, joka alkaa olla johtajaiässä, ei ole työurallaan kokenut kansantalouden kasvun vuosia. Kun nollakasvua pidetään normina, yritykset ovat vähemmän halukkaita investoimaan uuteen teknologiaan ja kehitykseen – sekä markkinointiin, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Budjettien kiristyessä aletaan toimistoissa paniikissa tinkiä myös kaikkein tärkeimmästä – luovasta tuotteesta. Proaktiiviselle asiakaspalvelulle on nyt tilausta enemmän kuin koskaan, kirjoittaa Kalle Wallin.

Minusta on tullut pakon edessä ulospäinsuuntautunut ja kantaaottava ihminen. Yksikään kestävimmistä ihmissuhteistani ei kuitenkaan ole syntynyt huomiotalouden rajoja venyttämällä. Sama hiljaa kypsyttäminen toimii myös yritysten markkinointiviestinnässä, kirjoittaa Juuso Enala.

Mitä yhteistä on tekkitalon devaajalla ja pelastustyöntekijällä? He molemmat saavat työnohjausta ja coachingia, kirjoittaa Ulla Jones.

Meidän täytyy estää yrityksiä lähtemästä greenhushingin tielle. Jos syytösten pelko tai halu päästä helpommalla ajaa yrityksen vaikenemaan ilmastoasioista, sen ympäristövaikutusten arviointi vaikeutuu ja vastuullisuusajattelu ottaa takapakkia, kirjoittaa Anna Salo.

Osallistuin hiljattain paneelikeskusteluun, jossa terävien kanssapanelistien kera tunnistimme keskeisen nykymarkkinointiviestintää vaivaavan ongelman: Vastuullisuudesta on tullut mediassa hymistelevää mössöä, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Kuulen usein naureskeltavan sille, että yrityksissä hinkataan missiota ja sanomaa kohtuuttoman pitkään ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin. Vasta toiminta tuo tuloksia, mutta jos yritykseltä puuttuu missio ja sanoma, tulokset jäävät usein laihoiksi, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Markkinointi on yrityksen sijoitus omiin lyhyen ja pitkän aikavälin kassavirtoihin. Mutta miksi alan palveluntarjoajat eivät pitchaa kuten startup-yrittäjät Leijonille, pohtii Antti Kaihlanen.

Markkinointi ja myynti eivät ole toisistaan erillisiä saarekkeita, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Suomalaiset intoilevat downshiftauksesta ja hiljaisesta lopettamisesta. Markkinointi- ja viestintäalalla ei tarvitse polttaa kynttilää molemmista päistä, mutta ilman intohimoa alalla on vaikea pärjätä. Tulevaisuudessa se on vieläkin vaikeampaa, sillä keskinkertaiset tekeleet hoituvat mainiosti tekoälylläkin, kirjoittaa Toni Perez.

Internetin sisältö ei ole yksi yhteen todellisen maailman kanssa, ja silti siitä älynsä saavat työkalut tarjoavat meille sen pohjalta näkemyksiä todellisuudesta, kirjoittaa Leena Komulainen.

Brändin vaikutus liiketoimintaan kiinnostaa monia, mutta sen mittaaminen on usein vaikeaa. Tyypillinen tapa on turvautua kyselytutkimuksiin, mutta luotettavampi näkymä saadaan analysoimalla yleisöjen käyttäytymisdataa, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Painiskelen henkilökohtaisen somenärästyksen kanssa. Mitä vähemmän somea käytän, sen paremmin voin. Arvojeni mukainen menestys ei vaadi välttämättä jatkuvaa läsnäoloa some-alustoilla, kirjoittaa Marica Thorén.

Ajatusjohtaja ei ole titteli, jonka voit ostaa mainoskampanjalla tai vain kirjoittaa verkkoon. Se on status, joka ansaitaan. Et voi olla ajatusjohtaja, jos et uskalla erottua joukosta, ottaa riskejä ja haastaa vallitsevia normeja, kirjoittaa Oona Kankkunen.