Yliopiston viestintä järjesti hähmäisen kujanjuoksun, Harri-Pekka Pietikäinen kirjoittaa.

Jos et uskalla erottautua, olet valinnut tylsyyden - ja tylsyys ei myy, Sanna Erkkilä kirjoittaa.

Belgiassa alkoholia saa mainostaa ja myydä Suomea vapaammin, mutta nuorten hyvinvoinnista pidetään kiinni varsinkin some- ja vaikuttajamarkkinoinnin sääntelyllä, Hanna Vasara kirjoittaa.

Yhdysvaltalainen viestintäjätti Edelman on juuri palkattu hoitamaan Brasilian COP30-ilmastokokouksen kansainvälistä mediaviestintää. Samalla Edelman rakentaa öljyjätti Shellin mainetta samassa maassa, kirjoittaa Niklas Kaskeala.

Huonosti käyttäytyminen on typeryyttä, joka tuhoaa bisnestä, Marica Thorén kirjoittaa.

Medianäkyvyyttä jahdatessa tärkeimpiä ovat median kuluttajat, eivät yrityksen markkinointisloganit, Toni Rajamäki kirjoittaa.

Kaikki hyvä on mahdollista, ellei jopa todennäköistä, kun joutuu irtisanotuksi, Lilli Loiri kirjoittaa.

Markkinointiuutiset on kesätauolla 1.7.–3.8.

Alan murroksessa tarvitaan uskoa, ja siinä monipuolisesta elämänkokemuksesta on apua, Lilli Loiri kirjoittaa.

Kuvittelemme ennakoivamme tulevaa, vaikka todellisuudessa pakenemme sieltä tähän päivään, Jere Rinne kirjoittaa.

Voisiko pienemmilläkin yritysten vastuullisuusteoilla nähdä arvoa askeleina oikeaan suuntaan, vaikka ne eivät kaikkia ongelmia ratkaisekaan, Nanna Järvinen kirjoittaa.

Luonnollista dialogia käyvät verkkosivut tarjoavat uuden tavan asiakassuhteen luomiseen. Varsinkin media-ala hyötyisi siitä valtavasti, Harri Junttila kirjoittaa.

Nykyteknologia tarjoaa välineet työnhakuprosessien jouduttamiseksi, mutta paikan päällä pidettävät haastattelut ovat monille koskematon toteemi. Internet-aikakaudella varttunut Lassi Perämäki ei oikein ymmärrä miksi.

Myyntiä ja markkinointia ei useinkaan ymmärretä alan ulkopuolella. Siksi niihin liittyviä työelämätaitojakaan ei arvosteta, Marica Thorén kirjoittaa.

Kuuden sekunnin ajatusmalli ei pysty tuottamaan kestävää ja tunteisiin vetoavaa sisältöä, Lilli Loiri kirjoittaa.

Ehkä arvokkain kohtaaminen ei tapahdu enää baaritiskillä vaan yhteisellä aamukävelyllä, Ninni Arion kirjoittaa.

Poliittisuus ja ideologisuus tuntuvat olevan julkisen keskustelun kirosanoja, Simo Rissanen kirjoittaa.

Yritysten vastuullisuuspuhe kiillottaa tavoitteita ja häivyttää todellisuutta, Niklas Kaskeala kirjoittaa.

Kaikissa keskusteluissa ei riitä pelkkä halu olla jotain mieltä, Harri-Pekka Pietikäinen kirjoittaa.

‍Ylikulutus ja väärät kuluttajavalinnat eivät häviä mainonnan kieltämisellä, Nanna Järvinen kirjoittaa.

Arkipäiväinen totuus riittää, kun halutaan kertoa työelämän tragedioita, Lassi Perämäki kirjoittaa.

"Naisten tarpeet huomioivaa reseptikirjaa" markkinoidaan Linkkarissa vastenmielisellä tavalla, Emmi Paunonen kirjoittaa.

Epävarmuus on inhimillistä, mutta sen ei pidä estää auttamasta nuoria eteenpäin urallaan, Sanna Erkkilä kirjoittaa.

Vertaisarvion merkitystä liiketoiminnalle ei missään tapauksessa saa unohtaa, Lilli Loiri kirjoittaa.

Amerikkalaisten ohjelmistojättien vallan kasvaessa ja Yhdysvaltojen luottamuspääoman huvetessa yhä useampi yhtiö tai organisaatio pohtii myös eurooppalaisia vaihtoehtoja erilaisille digitaalisille palveluilleen, Harri Junttila kirjoittaa.‍