Markkinoinnin pullonkaula ei ole enää tuotanto vaan päätöksenteko, Panu Alanko kirjoittaa.

Trendit kiertävät kehää, mutta ajatusjohtajuutta ei rakenneta yhdellä formaatilla, Ida Hakola kirjoittaa.

Lumea katsomaan saapuvat ihmiset jouduttavat talven katoamista, Laura Kokkonen kirjoittaa.

Rehellinen katse omaan toimintaan auttaa väistämään vääriin ongelmiin tarttumista, Pinja Hänninen kirjoittaa.

Miksi vain minulla asiakkaana olisi yksinoikeus olla hidas ja hankala, Hanna Vasara kirjoittaa.

Management by Perkele tarkoittaa nykyisin kaikkien lupaa haastaa, Anders Meinander kirjoittaa.

Voiko Suomen säälittävä panostus markkinointiin johtua asenneongelmasta? Lasse Lappi kysyy.

Mediayhtiöt odottavat rahapelimainonnan kasvua innokkaammin kuin niiden yleisö, Anna Ruohonen kirjoittaa.

Markkinointi-ihmisistä on moneksi, mutta monesta ei ole markkinoijaksi, Panu Alanko kirjoittaa kesäkolumnissaan.

Brändin pitää olla läsnä pienimmässäkin kikkareessa, Anders Meinander kirjoittaa.

Suomalaisen työelämän perinteisin juhannustaika on yrittää epätoivoisesti saada koko maailma valmiiksi keskikesään mennessä. Mutta miltä näyttää modernin asiantuntijan ja ajatusjohtajan juhannussää vuonna 2026? Sari Venäläinen paljastaa.

Tekoäly vahvistaa inhimillisiä vinoumia piilossa ja nopeasti. Vinoumiin on pakko kiinnittää huomiota, koska ne eivät näytä vinoumilta, Pinja Hänninen kirjoittaa.

Suomalaisille loma on helposti vuoden isoin projekti, joka suoritetaan juuri suunnitelman mukaan. Toisin on Belgiassa, Hanna Vasara kirjoittaa.

Keho kertoo, mitä ihminen haluaa, ei data, Johanna Rautio kirjoittaa.

Tekoäly ei todellakaan näytä taikuudelta, vaikka emme sitä ymmärräkään. Siksi sen antaman tiedon suhteen on oltava tarkkana, Timo Holopainen kirjoittaa.

Toisten ajatusten eteenpäin jakelu ei tee kenestäkään ajatusjohtajaa, Ida Hakola kirjoittaa.

Paikallisten asukkaiden hyödyntäminen Lappi-brändin kehitystyössä saattaa olla oikea kestävyysteko, Laura Kokkonen kirjoittaa.

Ja niin tuli sekin päivä, kun huomasin olevani jotakuinkin se Linkkarista tuttu tyyppi, joka muuttaa päiväkodin pihan oivallukset lastenhakureissulta B2B-myynnin opeiksi, Annina Pikkumäki kirjoittaa.

Harva kiinnostuu tuotteesta ennen kuin annetaan syy kiinnostua siitä jonkun kautta, Anders Meinander kirjoittaa.

Linkedinin algoritmi ei kehota laatuun vaan määrään, eikä yltiöpositiivinen ilmapiiri rankaise turhaa sisältöä. Dislike-nappi voisi olla viimeinen tehokeino, Lasse Lappi kirjoittaa. 

Kirjoittamisesta on tullut kulutustavaraa. Se vaikeuttaa ajattelua, Jonna Ekroos kirjoittaa.

Olisi tärkeää osata olla tekemättä nopeinta mahdollista tulkintaa, Pinja Hänninen kirjoittaa.

Ahjon kompurointi median ja kriisiviestinnän kanssa on noloa mutta myös surullista, päätoimittaja Harri Junttila kirjoittaa.

Työnantajan tulisi rakentaa kulttuuri, jossa työntekijät pääsevät näkymään kokonaisina. Jos osa ihmisestä piilotetaan, jää myös osa osaamisesta ja potentiaalista piiloon, Stina Varkkola kirjoittaa.

Rohkeus ja vastuullisuus kannattaa yhdistää jo ideointipöydässä, Taina Rönnqvist kirjoittaa.