Kun vihreän siirtymän ottaa osaksi ammattitaitoaan ja osaamistaan, ovat kannustimet kohdallaan – puhuttiinpa sitten henkilökohtaisesta urasta tai ihmiskunnan tulevaisuudesta, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Brändin kehittäminen on ennen kaikkea muutosjohtamista, ja sen ymmärtäminen on avain kestävään kasvuun, kirjoittaa Leena Komulainen.

Olen kuullut, että Suomessa käy aika usein niin, että asiakas saa lähes identtiset ehdotukset kaikilta kilpailutukseen osallistuvilta toimistoilta. Se ei liene kenellekään merkki ylivoimaisesta, kansainvälisestä strategisen tason osaamisesta, kirjoittaa Toni Perez.

Kalustejättien ikuisuuden kestäviä varaston tyhjennyksiä, ostos-TV:stä tuttuja oikopolkuja onneen ja Finnairin bambuhammasharjojen ympäristövaikutuksia yhdistää yksi asia. Niissä kaikissa mainostaja pyrkii johtamaan vastaanottajaa harhaan. Paras mainonta maailmassa pohjaa totuuteen ja silti moni näyttää välttelevän sitä, kirjoittaa Kalle Wallin.

Vielä muutama vuosikymmen sitten maan tapa oli, ettei bisneksiä sopinut sotkea politiikkaan. Nyt monet johtajista ovat rohkeita – ja äänekkäitä. Työnantajabrändin näkökulmasta kantaaottava johtajuus on valtava etu, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Olen kieltäytynyt urani aikana kolmesta asiakkuudesta arvoristiriitojen vuoksi, mutta arvoista avoimesti puhuminen on myös tuonut minulle asiakkuuksia. Niin tälläkin kertaa, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Tilasin palvelun, ja sain palautekyselyn. Sen jälkeen minua tavoiteltiin puhelimitse ja sähköpostitse antamani hyvän palautteen vuoksi. Seuraavaksi sain uuden palautekyselyn, jossa minulta kysyttiin, miten palautteen pyyntö onnistui. Siihen loppui kiinnostukseni palautteenantoon, kirjoittaa Marica Thorén.

Tiede tuottaa markkinoijalle 95-prosenttisen varmaa tietoa, johon kannattaa nojata taloudellisesti epävarmoina aikoina. Tiede osaa kertoa, miten esimerkiksi mainoksella, pakkauksella tai nimivalinnoilla voidaan vaikuttaa asiakkaan ostokäyttäytymiseen, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Muutoksen hetkellä yhden ihmisen henkilökohtainen, vuosien saatossa tiettyyn asentoon juuttunut mielipide saattaa johtaa kohtalokkaisiin virhearviointeihin. Silloin tullaan terveen yrityskulttuurin ja avoimen keskustelun valtavaan merkitykseen, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Nykyään ei ole enää mitään järkeä väittää, että markkinointi päättyy tässä ja myynti alkaa tuosta. Asiakas saattaa lukea asiantuntijan postauksen tai yrityksen uutiskirjeen samalla, kun sopii tapaamista myyjän kanssa LinkedIn-inboksissa. Jos asiakas ei erottele myyntiä ja markkinointia, miksi ihmeessä yrityksen pitäisi, kysyy Oona Kankkunen.

Brändin johtamisen merkitys korostuu aikoina, joina kuluttajaluottamus on alhaalla. Se, miten brändit nyt toimivat, voi olla ratkaisu koko taloustilanteen kohentumiseen, kirjoittaa Nea Barman.

Generatiiviset tekoälymallit nakertavat Googlen syömähammasta. Googlen vastaus ChatGPT:n heittämään haasteeseen haastaa myös Googlen ansaintalogiikan. Googlen bisnes on olla hakukone, ei vastauskone, kirjoittaa vieraileva kolumnisti Tuomas Laitinen.

Pitch-työ palkitsee, mutta on toimistoille myös käytännössä raskasta ja vähäistä kannattavuutta nakertavaa. Lisäksi se aiheuttaa usein molemmille osapuolille pettymyksiä – ja toimistolle vähintään 10 000 euron kulun, kirjoittaa Anna Salo.

Yritystoiminnassa voi saavuttaa isoja voittoja nopeasti, mutta kestävää menestystä ei saavuteta suhtautumalla markkinointiin kuin sprinttiin, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Yhteiskunnallinen vuoropuhelu on muuttunut huutamiseksi. Asiat on heitetty taka-alalle, ja ihmisten egot ovat ottaneet komennon. Se on uhka, mutta markkinointialalle sitäkin suurempi mahdollisuus, kirjoittaa Juuso Enala.

Googlen hakukonemuutokset vaikuttavat nostavan Youtuben yhä suurempaan rooliin, arvioi Antti Sipilä MarkkinointiUutisten videokolumnissaan.

Talouden syklejä tulee ja syklejä menee. Niitä vastaan on turha taistella, mutta yrityksen toiminta tulee aina sopeuttaa niihin, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Kotimaisella medialla on edessään loistava tulevaisuus, jos se vain onnistuu poistamaan ostamisen esteet ja hidasteet. Se edellyttää avointa dataa, suunnittelun ja ostamisen työkalujen demokratisointia ja digitalisointia sekä yhteistyötä eri mediatalojen välillä, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Kun luova tekijä kävelee toimistosta ulos, kustannus on noin 40 000 euroa. Se ei kuitenkaan koostu suurimmaksi osaksi rekrytoinnista ja perehdytyksestä. Ulos kävelee yrityksen asiakastyytyväisyyttä, immateriaalioikeuksia ja kiertonopeutta, kirjoittaa Ulla Jones.

Jos emme herää viimeistään aamuviideltä meditoimaan, hikiliikkumaan tai tekemään duunia, menetämme muka elämänhallintamme niin yksilöinä kuin yhteiskuntana, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Roope Salminen kertoo heinäkuun Imagessa, että hänelle tarjottiin kriisiviestintätoimiston palveluja tuomionsa jälkeen. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen neuvoihin, sillä häntä kehotettiin olemaan pyytämättä anteeksi, kirjoittaa Toni Perez.

Huikeaksi hitiksi noussut Barbie-elokuva muutti maailman pinkiksi ja sai unohtamaan puheet vääristyneistä kehonkuvista ja muoviroskasta, kirjoittaa Leena Komulainen.

Mainostajien laiskuus siivittää YouTuben uutta strategiaa. Koska ei jakseta tehdä enemmän tai parempaa myyntiä, sisältöä, tapahtumia tai juttuja, joilla saa ansaittua mediaa, ostetaan mainoksia tehostamaan myyntiä, toteaa Antti Sipilä videokolumnissaan.

Suomeen tuli tänä vuonna maailman arvostetuimmista mainonnan ja luovuuden kilpailuista, The One Show’sta ja Cannes Lionsista, yhteensä seitsemän palkintoa. Samat työt voittivat jotain Suomessakin, mutta silti voimme puhua alisuoriutumisesta kotimaan karkeloissa. Suomessa alan pienet piirit eivät voi olla vaikuttamatta kilpailutuloksiin, kirjoittaa Kalle Wallin.

Asiakastyytyväisyys on selvästi yhteydessä siihen, mitä asiakas muille ostokäyttäytymisestään kertoo, muttei siihen, mikä ostokäyttäytymistä todellisuudessa ohjaa, Markus Kivikangas kirjoittaa.

Jos satut kuulumaan siihen kahteen kolmasosaan suomalaisista, joka ei koe työ- eikä muutakaan yksinäisyyttä, niin paras työkaverisi on tilastollisesti kuitenkin yksinäinen. Hän on sitä joko ammatillisesti tai muussa elämässään, kirjoittaa Mikko Rindell.

Transsukupuoliset ihmiset kohtaavat työelämässä haasteita, jotka ovat jääneet liian pitkäksi aikaa pimentoon. Niin sanotun cis-normin rikkominen vaatii rohkeutta sekä työnantajilta että työntekijöiltä. On aika muuttaa työpaikkojen asenteita ja toimintatapoja niin, että transihmiset voivat olla tulla esiin - mutta vain heidän omilla ehdoillaan, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Riippumaton ja toisinaan kriittinenkin media hyödyttää jokaista yritystä, joka on kiinnostunut maineestaan, väittää MarkkinointiUutisten vieraileva kolumnisti Antti Isokangas.

Asiakas joutuu valitettavan usein pettymään kohtaamiseen myyjän kanssa. Asiakas kun odottaa yhä useammin uutta näkemystä ja ratkaisua juuri hänen tilanteeseensa, ei geneeristä tuote-esittelyä tai Powerpoint-sulkeisia, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Polte oman mielipiteen ilmaisuun tukahduttaa kyvyn kuunnella. Tunnustan itsekin istuneeni asiakaspalavereissa, jossa en ole suostunut kuulemaan, mitä minulta pyydetään, kirjoittaa Juuso Enala.

Jos vastuullisuus on ollut viestinnässä trendin nimi edelliset 2–3 vuotta, seuraavaksi tuupitaan valokeilaan työntekijöitä, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Vältteletkö medianäkyvyyttä siksi, että sinulla ei ole kontrollia siihen, mitä media sinusta kirjoittaa? Ethän unohda, että sinulla ei ole kontrollia myöskään sosiaaliseen mediaan, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Tim Cookin toimitusjohtajuuden aikana Applesta on tullut suurempi ja arvokkaampi, ja entistä merkittävämpi osa sen liikevaihdosta tulee palveluista. Silti osa tosifaneista kokee yrityksen menettäneen sielunsa matkan varrella. Tämä näkökulma perustuu kuitenkin ahdasmieliseen ja vaaralliseenkin näkökulmaan luovuudesta ja sen roolista liiketoiminnassa, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Tittelin, aseman tai palkan glamour ropisee nopeasti uran edetessä. Tärkeintä onkin päätyä tekemään sitä, mitä haluaa ja mikä motivoi, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Ehdotetaan asiakkaiden tuotteille ja palveluille suomenkielisiä nimiä, jotka takuulla erottuvat joukosta myös kansainvälisesti. Ryhdytään tiedotteissa aktiivisesti korvaamaan englanninkielisiä termejä suomenkielisillä ilmauksilla, ja etsitään uusille asioille suomenkielisiä nimiä, kehottaa Toni Perez.

Suuri osa markkinoijista tuhlaa rahojaan jo voitettujen asiakkaiden syleilyyn ja aktivointiin, vaikka voisi saavuttaa merkittävää kasvua yksinkertaisesti parantamalla tunnettuuttaan, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Kokoomuksen ja keskustan kansanedustajista huomattava osa äänesti uutta translakia vastaan. Silti niiden puheenjohtajat olisivat halunneet marssia liikkeensä lippuja heiluttaen ihmisoikeuksia puolustavassa marssissa. Tällaiselle kaksilla rattailla ajamiselle ja brändin vilpilliselle käyttäytymiselle on myös nimi. Se on rainbow washing, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Hienoinkaan brändi tai mainoskampanja ei tuo menestystä, jos yrityksessä ei ole ketään, joka johtaa markkinoinnin, myynnin, asiakaskokemuksen ja tuotteen kokonaisuutta, kirjoittaa Nea Barman.

Työvoimapula kolkuttelee ovella, ja toimistoilla on paljon tehtävää houkutellakseen uusia osaajia alalle. Ensimmäinen askel on avoimuuden lisääminen, kirjoittaa Leena Komulainen.

Jos yritykseltä puuttuu liiketoimintastrategia, ei ole sellaista markkinointitoimistoa, joka pystyisi tehtävässään onnistumaan. Tehtävää kun ei silloin käytännössä edes ole, on vain satunnaisia toimenpiteitä, jotka eivät perustu mihinkään, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Myyjät, jotka eivät ole saaneet johdon tukea sosiaaliseen myyntiin, spämmäävät kylmäviesteillä LinkedInin inbokseissa ja mainostavat yrityksen uutisia tavalla, joka ei kiinnosta ketään – tai oikeastaan ärsyttää kaikkia, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Mokien jakamista peräänkuulutetaan markkinointialalla oppimisen kiihdyttämiseksi, mutta kaikki eivät kykene suhtautumaan mokiin oppina vaan käyttävät jokaisen mokan hyväkseen kärkkyäkseen hyvityksiä, kirjoittaa Marica Thorén.

Toimistokentässä kuuluu äänekkäästi ivata asiakkaita, jotka maksavat “näkyvyydellä”. Samaan aikaan palkaton harjoittelu alalla nähdään “investointina omaan uraan”. Markkinointialalla käytännön lopettaminen on toimistojen mutta myös asiakkaiden vallassa, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Toimisto on juuri niin hyvä kuin tuote, jota se myy. Jos myyt palavereita, tunteja ja dekkejä, saat myös myös sen mukaiset ihmiset. Tällaiset toimistot ovat tehtaita, joissa on sieluttomia suunnittelijoita, jotka eivät koe tekevänsä merkityksellisiä asioita, kirjoittaa Mikael Nemeschansky.

Kutsukaa minua scifi-romantikoksi, mutta pitkällä aikavälillä teknologian tulisi mahdollistaa se, ettei ole enää työtä – vain harrastuksia, kirjoittaa MarkkinointiUutisten toimittaja Mikko Perttunen.

On yksi suhteellisen helppo tapa parantaa mielikuvaa brändin tai tuotteen vastuullisuudesta, terveellisyydestä, luotettavuudesta tai maukkaisesta. Samalla keinolla voit myös vaikuttaa asiakkaan viihtyvyyteen, valintoihin ja ostopäätöksiin, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Mikäli perusyhteistyö asiakkaan ja toimiston välillä ei toimi, on suhde tuhoon tuomittu, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Me suomalaiset olemme liian kuuliaisia kumoamaan edes itsellemme asettamia sääntöjä, ja se ajaa brändejä keskinkertaisuuteen. Sääntö-Suomi elää ja voi hyvin myös markkinoinnin parissa, ja nyt jos koskaan on aika tuoda kevyttä kansalaistottelemattomuutta myös markkinoinnin pariin, kirjoittaa Kalle Wallin.

Pelko julkisesta tuomitsemisesta pyöristää särmät. Kaupallinen viestintä on vaarassa muuttua hampaattomaksi, jos tekijöiden tarvitsee pelätä maalittamista. Onko meillä rohkeutta taistella vastaan, ettei tulevaisuuden markkinointiviestintä ole tuomittu kaikettomaksi, kysyy Juuso Enala.

Seitsemän kymmenestä kollegastasi harkitsee todennäköisesti työpaikan vaihtoa. Jos jokainen heistä toteuttaisi suunnitelmansa, teitä jäisi jäljelle vain kolme. On yksi ylivoimainen keino estää heitä lähtemästä, kirjoittaa Ulla Jones.

Oletko joskus ollut deittaillut ihmistä, joka puhuu vain itsestään, keskittyy omiin tarpeisiinsa eikä välitä siitä, mitä sinä haluat? Jos olet, se leikki loppui todennäköisesti lyhyeen. Deittailusta ja parisuhteista voikin ottaa merkittäviä oppeja myös markkinointiin, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Pieniä butiikkitoimistoja syntyy kuin sieniä sateella. Onko markkinoinnin tulevaisuus niiden käsissä ja tulisiko isoissa toimistoissa huolestua, pohtii Anna Salo.

Nyt puhutaan siitä, mikä on mainonnan kustannus yhteiskunnalle. Varsinkin kun se kertoo meille onnellisen kesän rakentuvan lennoista, pikamuodista ja pihveistä, muistuttaa Petteri Lillberg.

Sanotaan, että suomalaiset ovat insinöörikansaa eivätkä siten ymmärrä markkinointia. Markkinointi-ihmisestä on kuitenkin hyvää vauhtia kehittymässä kaikkein pahin insinööri, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Suomen valtio omistaa Fortumista noin 51 ja Finnairista 56 prosenttia. Kimmo Viertola siirtyy Fortumin hallituksesta käyttämään valtion omistajaohjauksen ääntä Nesteen hallitukseen. Nähtäväksi jää, nouseeko Neste Fortumin ja Finnairin haastajaksi ensi vuonna Vuoden huiputuksissa, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Tuote ja ongelma yhdessä muodostavat markkinoinnissa tarinan juonen. Kaikkien tarinassa on se, mutta premissi puuttuu monelta, sanoo Antti Sipilä videokolumnissaan.

Toisin kuin moni brändi luulee, harva meistä identifioi itsensä kaikessa onnistuvaan kiiltokuvaan. Kiinnostavimmat tarinat kautta aikojen ovat aina sisältäneet myös epäonnistumisia, kirjoittaa Toni Perez.

Etätyö lisää yksinäisyyttä ja etäännyttää ihmiset toisistaan. Se ei silti saa meitä palaamaan toimistolle, ja siihen on varsin simppeli syy, kirjoittaa Leena Komulainen.

Markkinoinnin ammattilaiset pyytävät oikaisuja mielipidekirjoituksiin ja boikotoivat markkinointieuroillaan mediamyyntiä, kun journalistit kirjoittavat asioista, joista he eivät pidä, kirjoittaa Marica Thorén.

Juurisyy uupumiseeni markkinoinnin tehtävissä oli vanhempieni kuolemien käsittelyn lykkääminen. Liiallinen työnteko ja työstä palautumisen laiminlyönti olivat kohdallani vain oireita syvemmästä henkilökohtaisesta epätasapainosta, kirjoittaa Mikko Rindell.

Ihmiset eivät ole tietoisia käyttäytymisensä syistä ja motivaatioista. Siksi asiakastutkimukset voivat johtaa markkinoijia ikävästi harhaan, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Postin Välitämme-kampanjaa on syystä arvosteltu epämääräisyydestä. Kampanjan todellinen ongelma liittyy kuitenkin työntekijöiden rooliin johdon ihmiskilpinä, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Sisäinen boomerini on huolissaan siitä, että syntymässä on kokonainen markkinoinnin ammattilaisten sukupolvi, joka on opetettu ajattelemaan markkinoinnin olevan lähinnä uusimpien taktiikoiden, työkalujen ja muiden kikkavitosten perässä juoksemista, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Asiantuntijan myyntimotivaation voi tappaa helpoiten laittamalla hänet tekemään kylmä- ja follow up -soittoja, vetämään myyntitapaamisia ja tekemään tarjouksia, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Empatia on vieras työkalu dataan ja tuotteiden erinomaisuuteen luottavalle suomalaiselle insinöörikansalle. Jos haluat vaikuttaa ihmisten elämään, ammenna siitä, kehottaa Mikael Nemeschansky.

Tuttu tuntuu turvalliselta, ja juuri siinä piilee sen vaarallisuus, sillä melkein ketään ei kiinnosta brändisi ja mainoksesi, kirjoittaa Kalle Wallin.

Markkinointiala laittaa talouden kuntoon. Nyt ei ole aikaa kulttuurille, burnouteille, muutosneuvotteluille, long covidille, työttömyydelle, vanhempainvapaille, iäkkäiden vanhempien hoidolle, masentuneista tai sairaista lapsista huolehtimisella, kirjoittaa Nea Barman.

Eniten huomiota herätti Vuoden Toimisto -kilpailua käsittelevä Santtu Kottilan kolumni.

Populaarikulttuurissa biisin tulkinta on oikeutetusti kuulijan vastuulla. Kaupallisessa viestinnässä sen sijaan olisi toivottavaa, että vastaanottajalle syntyneet mielikuvat vastaisivat kutakuinkin viestin maksajan tarkoitusperiä, kirjoittaa Juuso Enala.

Grand Onen kaltaisten kilpailujen tulisi monipuolistaa keskustelua markkinoinnin ja palvelusuunnittelun hyödyistä eikä rajoittua vain itsepromootion ja myynnin välineeksi, kirjoittaa Ulla Jones.

Luottamuksen rakentaminen ja erottautuminen asiantuntijana vaativat aivan erityisiä keinoja aikana, jona jokainen voi tekeytyä somessa oman alansa guruksi, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Uuden edessä ihmisellä on tapana pitää kaksin käsin kiinni vanhasta. Monesti olisi kuitenkin hyväksi yrittää vaikka puoliväkisin keksiä perusteluja sille, miksi kannattaisikin tarttua uuteen, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Mainoksia ei enää muisteta yhtä hyvin kuin ennen. Se vaatii uudenlaista ymmärrystä mediasuunnittelusta ja -optimoinnista sekä luovasta suunnittelusta, kirjoittaa Anna Salo.

Markkinointiosastot saarnaavat markkinoinnin olevan investointi, mutta eivät osaa puhua siitä kuin investoinnista, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Yritysten prosessit on suunniteltu vähentämään riskejä ja epävarmuutta. Siitä, mitä emme osaa ennustaa, on tullut vihollinen ja syy olla tekemättä mitään. Tämä on kuitenkin virhe, väittää Petteri Lillberg.

Lentoyhtiö Finnair ”unohti” kertoa, että 750 tonnilla uusiutuvaa lentopolttoainetta on ilmeisimmin minimaalinen merkitys yhtiön kokonaispäästöihin, kirjoittaa MarkkinointiUutisten päätoimittaja Iina Kansonen.

Huumoria tunnutaan välteltävän viestinnässä ja markkinoinnissa, vaikka se lisää tutkitusti ostoaietta ja mainoksen huomioarvoa, kirjoittaa Toni Perez.

Yleisöä ei kiinnosta, käytätkö kampanjassasi tekoälyä. He ovat kiinnostuneita kokemuksesta, jonka kampanja heille tarjoaa – ja siitä brändistä, joka kokemuksen tarjoaa, muistuttaa Antti Sipilä.

Enemmistö kuluttajista ostaa vastuullisen tuotteen tai palvelun vasta, kun ei ole pakotettu tinkimään muista itselleen tärkeistä ominaisuuksista, kuten edullisesta hinnasta, muistuttaa Markus Kivikangas.

Onko edelleen niin, että rekrytointimarkkinointiin uskalletaan investoida vasta, kun täytettävänä on kerralla satoja kesätyöpaikkoja, kysyy Lauri Vaisto.

Statuksen rakennus brändien kautta ei ole ohi. Vaikka digitaalisuuden vastakohdaksi on noussut juurevuus, ostamisen ja omistamisen kilpavarustelu jatkuu, kirjoittaa Tytti-Lotta Ojala.

Joudun työelämässä välillä tahtomattani mukaan sellaiseen pelleilyyn ja lapselliseen vastuunkantamattomuuteen, että päädyin listaamaan kolme esimerkkiä suosituista bisnesleikeistä, kirjoittaa Marica Thorén.

Työnantajamielikuvaa rakennetaan liian usein kaukana brändistä, ja se käy yrityksille kalliiksi, kirjoittaa Leena Komulainen.

Yritys voi polttaa tuhansia ja tuhansia euroja mainontaan saadakseen kuluttajien selkärankaan hitsatut päät kääntymään edes asteen verran haluamaansa suuntaan. Samaan aikaan rekrymarkkinointi hoidetaan vasurilla, jos edes sillä, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Vaadin TikTokia Suomessa sääntelyn alle. Ehkäpä pystyisimme sääntelyllä kehittämään yhteiskuntaa sosiaalisen median palveluiden osalta sellaiseen suuntaan, että muut eurooppalaiset valtiot voisivat ottaa meistä mallia, kirjoittaa Mikko Rindell.

B2B-myynnin on turha hioa myyntiprosessia ja klousauskikkoja, jos syvempi ymmärrys siitä, miten, miksi ja missä asiakas haluaa tulla kohdatuksi ja palvelluksi, puuttuu, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Michelin-ravintolat tekevät asiat toisin kuin markkinointialalla opetetaan – ja menestyvät juuri siksi, kirjoittaa Nea Barman.

Minulla on auto, jonka merkki on tunnettu vähävikaisuudestaan. Siltikin kulkuneuvolle on hyvä varata huoltoaika kerran vuodessa. Huoltokutsun nähdessäni soitan handsfreellä huoltoon, josta ei ole vielä koskaan vastattu, kirjoittaa Juuso Enala.

Suomen suurimmatkin mainostajat pelkäävät sitä, mitä niiden pitäisi tavoitella: päätymistä keskustelujen keskiöön. Brändien tulisi yhä kovemmin pyrkiä puheenaiheiksi ja tarjota mehevää keskusteltavaa suomalaisiin kahvipöytiin, kirjoittaa Kalle Wallin.

Staroja tarvitaan, jotta muilla on jotain, josta ottaa esimerkkiä ja jota ihailla. Starat kannustavat tekemään työtä sen eteen, että jonain päivänä voisi olla itsekin jotain, kirjoittaa Mikael Nemeschansky.

Sanotaan, että mitään ei saa ilmaiseksi. Jostain merkillisestä syystä pidämme markkinointitoimenpiteitä poikkeuksena. Odotamme markkinoinnilta menestystä heti, ilman työtä ja mieluiten kengännauhabudjetilla, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Myynnissä luovuus on usein valttikortti. Myyjän on jätettävä muistijälki varsinkin, jos hän myy kylmälle kontaktille. Mutta ei ole yhdentekevää, miten myyjä on luova, kuten kokemukseni osoittaa, kirjoittaa Ulla Jones.

Monimuotoisuuden ja moniäänisyyden varmistavat mediaseksikkään ylionnistujan sijaan kärsivälliset prosessit ja jatkuvaan oppimiseen tähtäävä kulttuuri, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Urani aikana olen nähnyt lukuisia syitä, miksi markkinoinnin tuotto ei maksimoidu. Syyt voidaan useimmiten jakaa viiteen pääkategoriaan, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

En tiedä, miten tekoäly muuttaa markkinointia. Mutta siitä olen täysin varma, että se selviää ainoastaan testaamalla ja hakkaamalla välillä päätä seinään, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Jo pienikin bonus yhdistettynä laadukkaaseen tavoiteasetantaan saa yrityksenne markkinoijan kukoistamaan uupumuksen sijasta, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Mikko Rindell.

Tekoälyn kehitystä ei voi pysäyttää, ja siksi aikaa ja energiaa ei kannata käyttää sen turhaan demonisointiin, kirjoittaa Leena Komulainen.

1970- ja -80-luvuilla syntyneet ovat todellista pullamössösukupolvea, joka on peiliin katsomisen sijasta päättänyt väistää vastuutaan naljailemalla nykynuorison tilasta. Meillä on mahdollisuus näyttää, millainen merkitys on positiivisella viestinnällä, kirjoittaa itsekin boomeriksi tunnustautuva Toni Perez.

14 kategoriaa, yli 40 finalistia ja iso kasa ”voittajia”, mille asiakkaissa ei anneta arvoa, kirjoittaa Santtu Kottila Vuoden Toimisto -kilpailusta.

Luova työ helpottuu, kun itsetunto on kohdallaan. Palaute ei mene yhtä pahasti ihon alle, eikä luovuus synnytä tuskaa. Hyvällä itsetunnolla ideoista voi keskustella ilman liiallisia tunnesiteitä omiin ajatuksiin, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Kalle Wallin.