Vältteletkö medianäkyvyyttä siksi, että sinulla ei ole kontrollia siihen, mitä media sinusta kirjoittaa? Ethän unohda, että sinulla ei ole kontrollia myöskään sosiaaliseen mediaan, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Tim Cookin toimitusjohtajuuden aikana Applesta on tullut suurempi ja arvokkaampi, ja entistä merkittävämpi osa sen liikevaihdosta tulee palveluista. Silti osa tosifaneista kokee yrityksen menettäneen sielunsa matkan varrella. Tämä näkökulma perustuu kuitenkin ahdasmieliseen ja vaaralliseenkin näkökulmaan luovuudesta ja sen roolista liiketoiminnassa, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Tittelin, aseman tai palkan glamour ropisee nopeasti uran edetessä. Tärkeintä onkin päätyä tekemään sitä, mitä haluaa ja mikä motivoi, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Ehdotetaan asiakkaiden tuotteille ja palveluille suomenkielisiä nimiä, jotka takuulla erottuvat joukosta myös kansainvälisesti. Ryhdytään tiedotteissa aktiivisesti korvaamaan englanninkielisiä termejä suomenkielisillä ilmauksilla, ja etsitään uusille asioille suomenkielisiä nimiä, kehottaa Toni Perez.

Suuri osa markkinoijista tuhlaa rahojaan jo voitettujen asiakkaiden syleilyyn ja aktivointiin, vaikka voisi saavuttaa merkittävää kasvua yksinkertaisesti parantamalla tunnettuuttaan, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Kokoomuksen ja keskustan kansanedustajista huomattava osa äänesti uutta translakia vastaan. Silti niiden puheenjohtajat olisivat halunneet marssia liikkeensä lippuja heiluttaen ihmisoikeuksia puolustavassa marssissa. Tällaiselle kaksilla rattailla ajamiselle ja brändin vilpilliselle käyttäytymiselle on myös nimi. Se on rainbow washing, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Hienoinkaan brändi tai mainoskampanja ei tuo menestystä, jos yrityksessä ei ole ketään, joka johtaa markkinoinnin, myynnin, asiakaskokemuksen ja tuotteen kokonaisuutta, kirjoittaa Nea Barman.

Työvoimapula kolkuttelee ovella, ja toimistoilla on paljon tehtävää houkutellakseen uusia osaajia alalle. Ensimmäinen askel on avoimuuden lisääminen, kirjoittaa Leena Komulainen.

Jos yritykseltä puuttuu liiketoimintastrategia, ei ole sellaista markkinointitoimistoa, joka pystyisi tehtävässään onnistumaan. Tehtävää kun ei silloin käytännössä edes ole, on vain satunnaisia toimenpiteitä, jotka eivät perustu mihinkään, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Myyjät, jotka eivät ole saaneet johdon tukea sosiaaliseen myyntiin, spämmäävät kylmäviesteillä LinkedInin inbokseissa ja mainostavat yrityksen uutisia tavalla, joka ei kiinnosta ketään – tai oikeastaan ärsyttää kaikkia, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Mokien jakamista peräänkuulutetaan markkinointialalla oppimisen kiihdyttämiseksi, mutta kaikki eivät kykene suhtautumaan mokiin oppina vaan käyttävät jokaisen mokan hyväkseen kärkkyäkseen hyvityksiä, kirjoittaa Marica Thorén.

Toimistokentässä kuuluu äänekkäästi ivata asiakkaita, jotka maksavat “näkyvyydellä”. Samaan aikaan palkaton harjoittelu alalla nähdään “investointina omaan uraan”. Markkinointialalla käytännön lopettaminen on toimistojen mutta myös asiakkaiden vallassa, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Toimisto on juuri niin hyvä kuin tuote, jota se myy. Jos myyt palavereita, tunteja ja dekkejä, saat myös myös sen mukaiset ihmiset. Tällaiset toimistot ovat tehtaita, joissa on sieluttomia suunnittelijoita, jotka eivät koe tekevänsä merkityksellisiä asioita, kirjoittaa Mikael Nemeschansky.

Kutsukaa minua scifi-romantikoksi, mutta pitkällä aikavälillä teknologian tulisi mahdollistaa se, ettei ole enää työtä – vain harrastuksia, kirjoittaa MarkkinointiUutisten toimittaja Mikko Perttunen.

On yksi suhteellisen helppo tapa parantaa mielikuvaa brändin tai tuotteen vastuullisuudesta, terveellisyydestä, luotettavuudesta tai maukkaisesta. Samalla keinolla voit myös vaikuttaa asiakkaan viihtyvyyteen, valintoihin ja ostopäätöksiin, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Mikäli perusyhteistyö asiakkaan ja toimiston välillä ei toimi, on suhde tuhoon tuomittu, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Me suomalaiset olemme liian kuuliaisia kumoamaan edes itsellemme asettamia sääntöjä, ja se ajaa brändejä keskinkertaisuuteen. Sääntö-Suomi elää ja voi hyvin myös markkinoinnin parissa, ja nyt jos koskaan on aika tuoda kevyttä kansalaistottelemattomuutta myös markkinoinnin pariin, kirjoittaa Kalle Wallin.

Pelko julkisesta tuomitsemisesta pyöristää särmät. Kaupallinen viestintä on vaarassa muuttua hampaattomaksi, jos tekijöiden tarvitsee pelätä maalittamista. Onko meillä rohkeutta taistella vastaan, ettei tulevaisuuden markkinointiviestintä ole tuomittu kaikettomaksi, kysyy Juuso Enala.

Seitsemän kymmenestä kollegastasi harkitsee todennäköisesti työpaikan vaihtoa. Jos jokainen heistä toteuttaisi suunnitelmansa, teitä jäisi jäljelle vain kolme. On yksi ylivoimainen keino estää heitä lähtemästä, kirjoittaa Ulla Jones.

Oletko joskus ollut deittaillut ihmistä, joka puhuu vain itsestään, keskittyy omiin tarpeisiinsa eikä välitä siitä, mitä sinä haluat? Jos olet, se leikki loppui todennäköisesti lyhyeen. Deittailusta ja parisuhteista voikin ottaa merkittäviä oppeja myös markkinointiin, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Pieniä butiikkitoimistoja syntyy kuin sieniä sateella. Onko markkinoinnin tulevaisuus niiden käsissä ja tulisiko isoissa toimistoissa huolestua, pohtii Anna Salo.

Nyt puhutaan siitä, mikä on mainonnan kustannus yhteiskunnalle. Varsinkin kun se kertoo meille onnellisen kesän rakentuvan lennoista, pikamuodista ja pihveistä, muistuttaa Petteri Lillberg.

Sanotaan, että suomalaiset ovat insinöörikansaa eivätkä siten ymmärrä markkinointia. Markkinointi-ihmisestä on kuitenkin hyvää vauhtia kehittymässä kaikkein pahin insinööri, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Suomen valtio omistaa Fortumista noin 51 ja Finnairista 56 prosenttia. Kimmo Viertola siirtyy Fortumin hallituksesta käyttämään valtion omistajaohjauksen ääntä Nesteen hallitukseen. Nähtäväksi jää, nouseeko Neste Fortumin ja Finnairin haastajaksi ensi vuonna Vuoden huiputuksissa, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Tuote ja ongelma yhdessä muodostavat markkinoinnissa tarinan juonen. Kaikkien tarinassa on se, mutta premissi puuttuu monelta, sanoo Antti Sipilä videokolumnissaan.

Toisin kuin moni brändi luulee, harva meistä identifioi itsensä kaikessa onnistuvaan kiiltokuvaan. Kiinnostavimmat tarinat kautta aikojen ovat aina sisältäneet myös epäonnistumisia, kirjoittaa Toni Perez.

Etätyö lisää yksinäisyyttä ja etäännyttää ihmiset toisistaan. Se ei silti saa meitä palaamaan toimistolle, ja siihen on varsin simppeli syy, kirjoittaa Leena Komulainen.

Markkinoinnin ammattilaiset pyytävät oikaisuja mielipidekirjoituksiin ja boikotoivat markkinointieuroillaan mediamyyntiä, kun journalistit kirjoittavat asioista, joista he eivät pidä, kirjoittaa Marica Thorén.

Juurisyy uupumiseeni markkinoinnin tehtävissä oli vanhempieni kuolemien käsittelyn lykkääminen. Liiallinen työnteko ja työstä palautumisen laiminlyönti olivat kohdallani vain oireita syvemmästä henkilökohtaisesta epätasapainosta, kirjoittaa Mikko Rindell.

Ihmiset eivät ole tietoisia käyttäytymisensä syistä ja motivaatioista. Siksi asiakastutkimukset voivat johtaa markkinoijia ikävästi harhaan, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Postin Välitämme-kampanjaa on syystä arvosteltu epämääräisyydestä. Kampanjan todellinen ongelma liittyy kuitenkin työntekijöiden rooliin johdon ihmiskilpinä, kirjoittaa Lauri Vaisto.

Sisäinen boomerini on huolissaan siitä, että syntymässä on kokonainen markkinoinnin ammattilaisten sukupolvi, joka on opetettu ajattelemaan markkinoinnin olevan lähinnä uusimpien taktiikoiden, työkalujen ja muiden kikkavitosten perässä juoksemista, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Asiantuntijan myyntimotivaation voi tappaa helpoiten laittamalla hänet tekemään kylmä- ja follow up -soittoja, vetämään myyntitapaamisia ja tekemään tarjouksia, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Empatia on vieras työkalu dataan ja tuotteiden erinomaisuuteen luottavalle suomalaiselle insinöörikansalle. Jos haluat vaikuttaa ihmisten elämään, ammenna siitä, kehottaa Mikael Nemeschansky.

Tuttu tuntuu turvalliselta, ja juuri siinä piilee sen vaarallisuus, sillä melkein ketään ei kiinnosta brändisi ja mainoksesi, kirjoittaa Kalle Wallin.

Markkinointiala laittaa talouden kuntoon. Nyt ei ole aikaa kulttuurille, burnouteille, muutosneuvotteluille, long covidille, työttömyydelle, vanhempainvapaille, iäkkäiden vanhempien hoidolle, masentuneista tai sairaista lapsista huolehtimisella, kirjoittaa Nea Barman.

Eniten huomiota herätti Vuoden Toimisto -kilpailua käsittelevä Santtu Kottilan kolumni.

Populaarikulttuurissa biisin tulkinta on oikeutetusti kuulijan vastuulla. Kaupallisessa viestinnässä sen sijaan olisi toivottavaa, että vastaanottajalle syntyneet mielikuvat vastaisivat kutakuinkin viestin maksajan tarkoitusperiä, kirjoittaa Juuso Enala.

Grand Onen kaltaisten kilpailujen tulisi monipuolistaa keskustelua markkinoinnin ja palvelusuunnittelun hyödyistä eikä rajoittua vain itsepromootion ja myynnin välineeksi, kirjoittaa Ulla Jones.

Luottamuksen rakentaminen ja erottautuminen asiantuntijana vaativat aivan erityisiä keinoja aikana, jona jokainen voi tekeytyä somessa oman alansa guruksi, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Uuden edessä ihmisellä on tapana pitää kaksin käsin kiinni vanhasta. Monesti olisi kuitenkin hyväksi yrittää vaikka puoliväkisin keksiä perusteluja sille, miksi kannattaisikin tarttua uuteen, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Mainoksia ei enää muisteta yhtä hyvin kuin ennen. Se vaatii uudenlaista ymmärrystä mediasuunnittelusta ja -optimoinnista sekä luovasta suunnittelusta, kirjoittaa Anna Salo.

Markkinointiosastot saarnaavat markkinoinnin olevan investointi, mutta eivät osaa puhua siitä kuin investoinnista, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Yritysten prosessit on suunniteltu vähentämään riskejä ja epävarmuutta. Siitä, mitä emme osaa ennustaa, on tullut vihollinen ja syy olla tekemättä mitään. Tämä on kuitenkin virhe, väittää Petteri Lillberg.

Lentoyhtiö Finnair ”unohti” kertoa, että 750 tonnilla uusiutuvaa lentopolttoainetta on ilmeisimmin minimaalinen merkitys yhtiön kokonaispäästöihin, kirjoittaa MarkkinointiUutisten päätoimittaja Iina Kansonen.

Huumoria tunnutaan välteltävän viestinnässä ja markkinoinnissa, vaikka se lisää tutkitusti ostoaietta ja mainoksen huomioarvoa, kirjoittaa Toni Perez.

Yleisöä ei kiinnosta, käytätkö kampanjassasi tekoälyä. He ovat kiinnostuneita kokemuksesta, jonka kampanja heille tarjoaa – ja siitä brändistä, joka kokemuksen tarjoaa, muistuttaa Antti Sipilä.

Enemmistö kuluttajista ostaa vastuullisen tuotteen tai palvelun vasta, kun ei ole pakotettu tinkimään muista itselleen tärkeistä ominaisuuksista, kuten edullisesta hinnasta, muistuttaa Markus Kivikangas.

Onko edelleen niin, että rekrytointimarkkinointiin uskalletaan investoida vasta, kun täytettävänä on kerralla satoja kesätyöpaikkoja, kysyy Lauri Vaisto.

Statuksen rakennus brändien kautta ei ole ohi. Vaikka digitaalisuuden vastakohdaksi on noussut juurevuus, ostamisen ja omistamisen kilpavarustelu jatkuu, kirjoittaa Tytti-Lotta Ojala.

Joudun työelämässä välillä tahtomattani mukaan sellaiseen pelleilyyn ja lapselliseen vastuunkantamattomuuteen, että päädyin listaamaan kolme esimerkkiä suosituista bisnesleikeistä, kirjoittaa Marica Thorén.

Työnantajamielikuvaa rakennetaan liian usein kaukana brändistä, ja se käy yrityksille kalliiksi, kirjoittaa Leena Komulainen.

Yritys voi polttaa tuhansia ja tuhansia euroja mainontaan saadakseen kuluttajien selkärankaan hitsatut päät kääntymään edes asteen verran haluamaansa suuntaan. Samaan aikaan rekrymarkkinointi hoidetaan vasurilla, jos edes sillä, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Vaadin TikTokia Suomessa sääntelyn alle. Ehkäpä pystyisimme sääntelyllä kehittämään yhteiskuntaa sosiaalisen median palveluiden osalta sellaiseen suuntaan, että muut eurooppalaiset valtiot voisivat ottaa meistä mallia, kirjoittaa Mikko Rindell.

B2B-myynnin on turha hioa myyntiprosessia ja klousauskikkoja, jos syvempi ymmärrys siitä, miten, miksi ja missä asiakas haluaa tulla kohdatuksi ja palvelluksi, puuttuu, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Michelin-ravintolat tekevät asiat toisin kuin markkinointialalla opetetaan – ja menestyvät juuri siksi, kirjoittaa Nea Barman.

Minulla on auto, jonka merkki on tunnettu vähävikaisuudestaan. Siltikin kulkuneuvolle on hyvä varata huoltoaika kerran vuodessa. Huoltokutsun nähdessäni soitan handsfreellä huoltoon, josta ei ole vielä koskaan vastattu, kirjoittaa Juuso Enala.

Suomen suurimmatkin mainostajat pelkäävät sitä, mitä niiden pitäisi tavoitella: päätymistä keskustelujen keskiöön. Brändien tulisi yhä kovemmin pyrkiä puheenaiheiksi ja tarjota mehevää keskusteltavaa suomalaisiin kahvipöytiin, kirjoittaa Kalle Wallin.

Staroja tarvitaan, jotta muilla on jotain, josta ottaa esimerkkiä ja jota ihailla. Starat kannustavat tekemään työtä sen eteen, että jonain päivänä voisi olla itsekin jotain, kirjoittaa Mikael Nemeschansky.

Sanotaan, että mitään ei saa ilmaiseksi. Jostain merkillisestä syystä pidämme markkinointitoimenpiteitä poikkeuksena. Odotamme markkinoinnilta menestystä heti, ilman työtä ja mieluiten kengännauhabudjetilla, kirjoittaa Taru Tammikallio.

Myynnissä luovuus on usein valttikortti. Myyjän on jätettävä muistijälki varsinkin, jos hän myy kylmälle kontaktille. Mutta ei ole yhdentekevää, miten myyjä on luova, kuten kokemukseni osoittaa, kirjoittaa Ulla Jones.

Monimuotoisuuden ja moniäänisyyden varmistavat mediaseksikkään ylionnistujan sijaan kärsivälliset prosessit ja jatkuvaan oppimiseen tähtäävä kulttuuri, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Urani aikana olen nähnyt lukuisia syitä, miksi markkinoinnin tuotto ei maksimoidu. Syyt voidaan useimmiten jakaa viiteen pääkategoriaan, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

En tiedä, miten tekoäly muuttaa markkinointia. Mutta siitä olen täysin varma, että se selviää ainoastaan testaamalla ja hakkaamalla välillä päätä seinään, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Jo pienikin bonus yhdistettynä laadukkaaseen tavoiteasetantaan saa yrityksenne markkinoijan kukoistamaan uupumuksen sijasta, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Mikko Rindell.

Tekoälyn kehitystä ei voi pysäyttää, ja siksi aikaa ja energiaa ei kannata käyttää sen turhaan demonisointiin, kirjoittaa Leena Komulainen.

1970- ja -80-luvuilla syntyneet ovat todellista pullamössösukupolvea, joka on peiliin katsomisen sijasta päättänyt väistää vastuutaan naljailemalla nykynuorison tilasta. Meillä on mahdollisuus näyttää, millainen merkitys on positiivisella viestinnällä, kirjoittaa itsekin boomeriksi tunnustautuva Toni Perez.

14 kategoriaa, yli 40 finalistia ja iso kasa ”voittajia”, mille asiakkaissa ei anneta arvoa, kirjoittaa Santtu Kottila Vuoden Toimisto -kilpailusta.

Luova työ helpottuu, kun itsetunto on kohdallaan. Palaute ei mene yhtä pahasti ihon alle, eikä luovuus synnytä tuskaa. Hyvällä itsetunnolla ideoista voi keskustella ilman liiallisia tunnesiteitä omiin ajatuksiin, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Kalle Wallin.

Työnantajaviestintä ja poliittinen kampanjointi ovat kokemukseni mukaan ytimeltään liikuttavan samankaltaisia. Niissä myös toistetaan kerta toisensa perään samoja virheitä, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Lauri Vaisto.

Aidosti kiinnostavaa markkinointiviestintää ei synny organisaatiolta, jossa puristetaan virheen pelossa mailaa rystyset valkoisina, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Vaikka yhteistyömme synnyttämien eurojen merkitys hiipuu, kun tilinpäätökset saadaan valmiiksi, jotain pysyvää ja tärkeää jää silti talteen. Se, mitä en unohda, ovat kohtaamiset kanssasi, kirjoittaa Marica Thorén.

Tieteellisten tutkimusten mukaan oikeanlaisen brändipääoman rakentaminen kannattaa, sillä se näkyy positiivisena tuloksena tilinpäätöksissä, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Yhden mielestä aika on nyt oikea, toinen haluaa ottaa Suomen takaisin ja kolmas suojella elämää. Anssi Järvinen analysoi kolumnissaan terävästi eduskuntapuolueiden vaalisloganeita.

Täytyykö etätyön tekemistä rajoittaa, jos luovan kulttuurin kolme tärkeää elementtiä alkavat näivettyä, pohtii Anna Salo.

Luovuuden geeenit ovat suomalaisen tutkimuksen tuore löydös. Mikä meitä estää olemasta maailman luovin kansa ja sinua seuraava Steve Jobs, kysyy Nea Barman.

Kerran luova johtaja neuvoi eräälle copy-harjoittelijalle, että ”muista sitten katsoa läpi kaikki Cannes-reelit”. Copy kuitenkin ammensi aivoihinsa kaikkea muuta populaarikulttuurista jalkapalloon, ja hänestä tuli yksi tämän maan kovimmista copyista, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Mikael Nemeschansky.

Moni kuluttaja menee unelmissaan ostamaan Louboutineja, mutta päätyy Prismassa kumipohjaisiin Gore-Texeihin, koska koira pitää ulkoiluttaa kansallissohjossa ennen töihin lähtöä, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Juuso Enala.

Kaikki liputtavat rohkean viestinnän puolesta, mutta yritysviestintä on silti usein kuolettavan tylsää. Oletko valmis tekemään erottuvaa viestintää ja ottamaan sen riskin, että joku ei välttämättä tykkää sinusta tai brändistäsi, kysyy Taru Tammikallio.

Kirjoitin kirjan siitä, miten brändit voivat markkinoinnin keinoin edistää sekä omaa bisnestään että olla mukana pelastamassa maailmaa ilmastonmuutokselta. Olin väärässä, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Petteri Lillberg.

En arvannut takavuosina koulunpenkillä, että markkinointityössä tulen tarvitsemaan ennen kaikkea matematiikkaa ja laskentatoimea, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Henkilöbrändäys voi vauhdittaa urakehitystä ja liiketoimintaa, mutta siihen liittyy myös riskejä. On tapauksia, joissa kovin vahvasta henkilöbrändistä voi olla jopa haittaa, kirjoittaa Toni Perez kolumnissaan.

Se, joka välttelee konflikteja, menettää monta tilaisuutta oppia uutta kollegoistaan. Huomasin sen, kun päätin jututtaa stressaantunutta kollegaani, vaikka se jännitti, kirjoittaa Ulla Jones.

Suomen romanit ovat maamme vanhin etninen vähemmistö, mutta he eivät silti kelpaa mainoksiin, kirjoittaa Leena Komulainen.

Voi olla, että tulevaisuudessa pätee seuraava muistisääntö: jos et kirjoita hyvin, anna tekoälyn kirjoittaa, pohdiskelee Antti Sipilä.

Yritykset tarvitsevat johtajia, joille vastuullisuus on muutakin kuin juhlapuheita, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Anna Salo toivoo, että mediatoimistot ymmärtäisivät luovaa ja toimittaisivat tekniset tiedot ajoissa ja oikein.

Lyhytnäköisesti toimiva yritysjohto painottaa markkinoinnissa kampanjointia, tarjouksia ja lyhyen aikavälin hyötyjä tavoittelevaa mainontaa, joiden tulokset näkyvät nopeasti ja on helppo osoittaa, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Konsultilla on monenlaisia rooleja, joista yksi voi olla loukkaavan erotteleva ja toinen monelle pelkkää utopiaa, kirjoittaa Ulla Jones.

Jotta yritys voi toimia markkinoilla kannattavasti, on sen tunnistettava, missä arvoa on ja miten sitä voi kerätä. Menstyneimmät ymmärtävät kasvattaa arvoa paketoimalla sitä oikein ja jakelemalla sitä muita paremmin, kirjoittaa Markus Nieminen.

Negatiiviset uutiset ovat kaikkein luetuimpia, ja ne myös saavat eniten jakoja sosiaalisessa mediassa. Toimittajien ja lukijoiden tulisi haastaa itsensä korjaamaan uutisoinnin negatiivista vinoumaa, kirjoittaa Toni Perez.

Luovuus on ainut asia, joka voi meidät lamalta pelastaa, mutta vain, jos se tapahtuu tasapuolisesti eikä toisten ihmisten tai luonnon kustannuksella, kirjoittaa Nea Barman.

Luovuus on markkinoinnin tärkein voima, kirjoittaa MarkkinointiUutisten kolumnisti Santtu Kottila.

Olen kuullut monen toimistolaisen päivittelevän Jodelin Mainostoimisto-kanavan kauheutta ja pohtivan, onko alamme aivan erityisen mätä paikka. Onko se, kysyy Leena Komulainen.

Internetin jokaisessa vaiheessa on nähty sekä voittajia että häviäjiä. Se, joka antaa parhaille sisällöille areenan, voittaa myös metaversumissa, kirjoittaa Laura Olin.

Markkinointiviestintä ei kiinnosta, koska sen roolia ei ymmärretä liiketoiminnan kasvattamisessa, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Nauroin väärissä kohdissa. Katsoit minua oudoksuen. Sinä nauroit, ja minä olin hiljaa. Tätä menoa kumppanuus näivettyy, ja lopulta sen osoittavat yhteistyön pieneksi käyvät tai täysin katoavat eurot, kirjoittaa Marica Thorén.

Taantuman aikaan on tavallista helpompaa ja edullisempaa kasvattaa osuutta näkyvyydestä ja avata uusia markkinoita, kirjoittaa Antti Sipilä.

Markkinoinnissa on syntiä kopioida. Kaikki pitää keksiä alusta asti itse. Jos joku toinen toimisto on jo tehnyt hyvän pohjatyön ja määrittänyt brändin ytimestä 80 prosenttia, se työ kannattaa heittää roskakoriin ja aloittaa alusta. Jo tehdyn työn hyödyntäminen olisi merkki laiskuudesta. Ja sitä markkinoijat eivät halua olla, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Markkinoinnin ammattilaisen työhön ei ole olemassa valmista käsikirjaa, mutta kun asenne on kohdallaan, pääsee jo pitkälle, kirjoittaa Anna Salo.