Luovuuden geeenit ovat suomalaisen tutkimuksen tuore löydös. Mikä meitä estää olemasta maailman luovin kansa ja sinua seuraava Steve Jobs, kysyy Nea Barman.

Kerran luova johtaja neuvoi eräälle copy-harjoittelijalle, että ”muista sitten katsoa läpi kaikki Cannes-reelit”. Copy kuitenkin ammensi aivoihinsa kaikkea muuta populaarikulttuurista jalkapalloon, ja hänestä tuli yksi tämän maan kovimmista copyista, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Mikael Nemeschansky.

Moni kuluttaja menee unelmissaan ostamaan Louboutineja, mutta päätyy Prismassa kumipohjaisiin Gore-Texeihin, koska koira pitää ulkoiluttaa kansallissohjossa ennen töihin lähtöä, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Juuso Enala.

Kaikki liputtavat rohkean viestinnän puolesta, mutta yritysviestintä on silti usein kuolettavan tylsää. Oletko valmis tekemään erottuvaa viestintää ja ottamaan sen riskin, että joku ei välttämättä tykkää sinusta tai brändistäsi, kysyy Taru Tammikallio.

Kirjoitin kirjan siitä, miten brändit voivat markkinoinnin keinoin edistää sekä omaa bisnestään että olla mukana pelastamassa maailmaa ilmastonmuutokselta. Olin väärässä, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Petteri Lillberg.

En arvannut takavuosina koulunpenkillä, että markkinointityössä tulen tarvitsemaan ennen kaikkea matematiikkaa ja laskentatoimea, kirjoittaa Antti Kaihlanen.

Henkilöbrändäys voi vauhdittaa urakehitystä ja liiketoimintaa, mutta siihen liittyy myös riskejä. On tapauksia, joissa kovin vahvasta henkilöbrändistä voi olla jopa haittaa, kirjoittaa Toni Perez kolumnissaan.

Se, joka välttelee konflikteja, menettää monta tilaisuutta oppia uutta kollegoistaan. Huomasin sen, kun päätin jututtaa stressaantunutta kollegaani, vaikka se jännitti, kirjoittaa Ulla Jones.

Suomen romanit ovat maamme vanhin etninen vähemmistö, mutta he eivät silti kelpaa mainoksiin, kirjoittaa Leena Komulainen.

Voi olla, että tulevaisuudessa pätee seuraava muistisääntö: jos et kirjoita hyvin, anna tekoälyn kirjoittaa, pohdiskelee Antti Sipilä.

Yritykset tarvitsevat johtajia, joille vastuullisuus on muutakin kuin juhlapuheita, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Anna Salo toivoo, että mediatoimistot ymmärtäisivät luovaa ja toimittaisivat tekniset tiedot ajoissa ja oikein.

Lyhytnäköisesti toimiva yritysjohto painottaa markkinoinnissa kampanjointia, tarjouksia ja lyhyen aikavälin hyötyjä tavoittelevaa mainontaa, joiden tulokset näkyvät nopeasti ja on helppo osoittaa, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Konsultilla on monenlaisia rooleja, joista yksi voi olla loukkaavan erotteleva ja toinen monelle pelkkää utopiaa, kirjoittaa Ulla Jones.

Jotta yritys voi toimia markkinoilla kannattavasti, on sen tunnistettava, missä arvoa on ja miten sitä voi kerätä. Menstyneimmät ymmärtävät kasvattaa arvoa paketoimalla sitä oikein ja jakelemalla sitä muita paremmin, kirjoittaa Markus Nieminen.

Negatiiviset uutiset ovat kaikkein luetuimpia, ja ne myös saavat eniten jakoja sosiaalisessa mediassa. Toimittajien ja lukijoiden tulisi haastaa itsensä korjaamaan uutisoinnin negatiivista vinoumaa, kirjoittaa Toni Perez.

Luovuus on ainut asia, joka voi meidät lamalta pelastaa, mutta vain, jos se tapahtuu tasapuolisesti eikä toisten ihmisten tai luonnon kustannuksella, kirjoittaa Nea Barman.

Luovuus on markkinoinnin tärkein voima, kirjoittaa MarkkinointiUutisten kolumnisti Santtu Kottila.

Olen kuullut monen toimistolaisen päivittelevän Jodelin Mainostoimisto-kanavan kauheutta ja pohtivan, onko alamme aivan erityisen mätä paikka. Onko se, kysyy Leena Komulainen.

Internetin jokaisessa vaiheessa on nähty sekä voittajia että häviäjiä. Se, joka antaa parhaille sisällöille areenan, voittaa myös metaversumissa, kirjoittaa Laura Olin.

Markkinointiviestintä ei kiinnosta, koska sen roolia ei ymmärretä liiketoiminnan kasvattamisessa, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Nauroin väärissä kohdissa. Katsoit minua oudoksuen. Sinä nauroit, ja minä olin hiljaa. Tätä menoa kumppanuus näivettyy, ja lopulta sen osoittavat yhteistyön pieneksi käyvät tai täysin katoavat eurot, kirjoittaa Marica Thorén.

Taantuman aikaan on tavallista helpompaa ja edullisempaa kasvattaa osuutta näkyvyydestä ja avata uusia markkinoita, kirjoittaa Antti Sipilä.

Markkinoinnissa on syntiä kopioida. Kaikki pitää keksiä alusta asti itse. Jos joku toinen toimisto on jo tehnyt hyvän pohjatyön ja määrittänyt brändin ytimestä 80 prosenttia, se työ kannattaa heittää roskakoriin ja aloittaa alusta. Jo tehdyn työn hyödyntäminen olisi merkki laiskuudesta. Ja sitä markkinoijat eivät halua olla, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Markkinoinnin ammattilaisen työhön ei ole olemassa valmista käsikirjaa, mutta kun asenne on kohdallaan, pääsee jo pitkälle, kirjoittaa Anna Salo.

Vielä 90-luvulla piti bongata kaupan edestä hakupalkkaa kaipaava konkari ostamaan muutama olut janoiselle alaikäiselle, mutta tänä päivänä ei tarvitse edes kotoaan poistua, koska Snäpin kautta saa ihan mitä vaan, kirjoittaa Marika Siniaalto.

Olemme toimituksessa päättäneet, ettemme uutisoi Qatarin MM-kisojen aikana mitään niistä brändeistä, jotka sponsoroivat MM-kisoja tai kansainvälistä jalkapalloliitto Fifaa, kirjoittaa MarkkinointiUutisten päätoimittaja Iina Kansonen.

Olen valmentanut yli tuhatta asiantuntijaa ja johtajaa esiintymis- ja haastattelutilanteita varten. Usein heillä on sana hallussa, mutta yksi tärkeä asia unohtuu, kirjoittaa Toni Perez.

Johtoryhmissä sekä markkinointi- ja viestintäosastoilla pähkitään kuumeisesti, repiäkö kaikki mahdollinen hyöty kalliista sponsorisopimuksista vaiko liittoutua mainekriisiä karttaen tiedostavien ja Qatarin ihmisoikeuksista huolissaan olevien kuluttajien kanssa, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Olemme kaikki vastuussa suomalaisen markkinoinnin tason nostamisesta. Luo oma trendikatsauksesi vuodelle 2023 ja tuo hiljainen tietosi näkyviin, jotta alamme ei kärsi inflaatiota, kehottaa Nea Barman.

Mitä in-house-tiimin kasvaminen tarkoittaa toimistokumppanille? Tähän kysymykseen saan vastata kerta toisensa jälkeen, ja taas se on ajankohtainen, kirjoittaa Ulla Jones.

Näinä aikoina yritysten on äärimmäisen tärkeää kuunnella ja auttaa ihmisiä. Tulevina kuukausina on mahdollista rakentaa kuluttajan luottamusta yritykseen enemmän kuin millään televisiomainoksella tai kalvosulkeisella voisi tehdä, kirjoittaa Markus Nieminen.

Markkinoinnin yksi haastavimmista ja puhutuimmista osa-alueista on perinteisesti ollut tulosten taloudellisten hyötyjen osoittaminen. Tässä kolme esimerkkiä, joilla voit todistaa sekä markkinoinnin että oman merkityksesi organisaatiossasi, kirjoittaa Markus Kivikangas

Kotimaisella medialla on nyt iskun paikka, kun mediaympäristön laatu on noussut puheenaiheeksi, kirjoittaa Santtu Kottila.

Mainostajien näkökulmasta yksi huolenaihe voi olla käyttäjämäärän lasku, mutta suurin pohdinnan paikka liittyy Twitterin sisällölliseen kehitykseen, kirjoittaa MarkkinointiUutisten toimittaja Toni Rajamäki.

Taloudellisessa taantumassa hyvälle analysoinnille on entistä suurempi tarve. Olen useasti verrannut markkinoinnin analytiikkaa yrityksen kirjanpitoon. Miten hyvin pystyisit ohjaamaan yrityksen toimintaa ilman kirjanpitoa, kysyy Petri Mertanen.

Markkinoinnin haasteet ovat yhä kompleksisempia, eikä niihin ole helppoja ratkaisuja, vaikka joku niin yrittäisikin vakuuttaa, kirjoittaa Leena Komulainen.

Qatar luuli, että maa pystyisi “urheilupesemään” paskanhajuiset housunsa. Ehkä jossain pystyykin, mutta ei Suomessa, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uutistoimittaja Toni Rajamäki.

Markkinoinnin tehtävänä on konseptoida myös myynti. Älä siis syytä myyjiä vaan tee markkinoijana työsi, kirjoittaa Tytti-Lotta Ojala.

Me markkinoijat pakoilemme vastuuta, kun yritämme uskotella itsellemme, etteivät meidän toimemme sekä “tarpeelliset” ja “ekologiset” brändikrääsämme ruoki liikakulutusta, kirjoittaa Marica Thorén.

Markkinointijohtaja on organisaation markkinoinnin ja viestinnän tärkein portinvartija – tai ainakin pitäisi olla – ja vasta kun CMO:n oma nahka on pelissä, se pakottaa tekemään markkinointia, joka erottuu tapetista ja jolla on merkitystä, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Tuulet ovat kääntymässä kohti brändimarkkinoinnin uutta tulemista, kirjoittaa Santtu Kottila.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella toimistomaailmassakaan, muistuttaa Mika Hyötyläinen.

Onko brändivärillä väliä? Jos siihen sitoutuu koko porukka, niin väitän, että on, kirjoittaa Laura Olin.

Suomessa on satapäin yhden hengen markkinointiosastoja. Markkinoinnin yksinäisen suden paikka ei kuitenkaan ole niin surkea kuin toisinaan väitetään, kirjoittaa Antti Sipilä.

Digiajan brändin on opittava uusi tapa ajatella budjetoinnin ja budjetin jakamisen suhteen, kirjoittaa Marika Siniaalto.

Isojen kumppanuusverkostojen hallinnointi on työlästä ja kallista. Tulee virheitä ja tietokatkoksia. Useiden erilaisten tiimien yhteensovittaminen voi olla hankalaa. Suurimpia häviäjiä ovat markkinoinnin laatu, tehokkuus ja prosessin linjakkuus, kirjoittaa Anna Salo.

Maailmassa, jossa tuttu margariini on arjen luksusta, kannattaa markkinoinnissa keskittyä perusasioihin, kirjoittaa Nea Barman.

Ollakseen relevantteja brändien tulee ymmärtää luomiensa viestien aikakohtaiset merkitykset ja hahmottaa brändinsä ydinlupauksen aikasidonnaiset tulkinnat, kirjoittaa Tytti-Lotta Ojala.

Viestintä on vuorovaikutteinen prosessi. Siinä viestin vastaanottaja ei ole vain passiivinen kohde, vaan aktiivinen toimija, muistuttaa Toni Perez.

Kasvava vaihtuvuus on harmillisen usein seurausta toimiston taloudellisesta ahdingosta. Ja taloudellinen ahdinko taas näköalattomuudesta. Ei ole uskallettu muuttua, ainakaan ajoissa, ainakaan riittävästi, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Kun kriisi iskee, organisaatio usein sulkeutuu ja avoin kommunikaatio lakkaa, vaikka kriisistä selvitäkseen pitäisi toimia juuri päinvastoin, kirjoittaa Markus Nieminen.

Todennäköisesti sinäkin työskentelet yrityksessä, jonka markkinointiosastolla ei ole todellista päätöksentekovaltaa, sillä se valuu vuosi vuodelta enemmän myynnille, kirjoittaa Markus Kivikangas.

Viime vuosien aikana maailma on ollut jatkuvaa globaalia kriisiä ja nopeita muutoksia. Brändinrakennuksesta on tullut entistä kriittisempää päivittäisessä päätöksenteossa, kirjoittaa Leena Komulainen.

Jos esihenkilö luo tiimilleen muusta yrityksestä poikkeavan työkulttuurin, on edessä ennemmin tai myöhemmin irtisanoutumisaalto, kirjoittaa Ulla Jones.

Kun esiinnymme kameran edessä, ajatuksemme ja asenteemme näkyvät ulospäin. Siksi ei suinkaan ole samantekevää, ketkä yrityksen omissa medioissa esiintyvät ja miten, kirjoittaa Antti Sipilä.

Digitaalisia askelmerkkejäni seuraamalla pystyt helposti selvittämään, mitkä asiat minua kiinnostavat, mitkä painavat, mitkä ovat minulle ajankohtaisia ja mitkä todennäköisesti tärkeysjärjestyksen häntäpäässä, kirjoittaa Jemmi Laaminen.

Korulauseet mokaamisen sallivasta kulttuurista pätevät monesti muihin yritysten työntekijöihin, mutta eivät markkinoijiin, kirjoittaa Santtu Kottila.

Jos olet piirtänyt asiakaspolulleni yhdenkään ilmaisen tavaran, muuta suunnitelmaasi. En halua enää yhtään pyyhettä, ongenkohoa, kahvikuppia tai t-paitaa, kirjoittaa Marica Thorén.

Virtuaalisen identiteetin rakentamisen ja ilmaisemisen työkalut tulevat olemaan markkinoijille jättimäinen työmaa ja iso liiketoimintaa, Laura Olin kirjoittaa.

Olen palavereissa mieluiten hiljaa ja kuuntelen, mitä muut puhuvat. Totuus on kuitenkin, että silloin en ansaitse palkkaani, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Monesti strategiatyönä on nähty sellainen setti, jossa niin sanottu asiantuntija piirtää fläppitaululle konsulttikolmion, kyselee muutamia kysymyksiä ja laskuttaa tästä aivan liian monta tonnia, kirjoittaa Marika Siniaalto.

Huhut Facebookin lähdöstä EU-alueelta, Google Analyticsin laittomuudesta ja evästeettömästä maailmasta ovat saaneet digimarkkinoijat takajaloilleen tänä vuonna. Digimarkkinoijat tarvitsevat nyt malttia ja aikaa perehtyä yksityiskohtiin, kirjoittaa Petri Mertanen.

MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Anna Salo kertoo, millainen joukkue tarvitaan voittavan markkinoinnin tekemiseen.

Viestinnän ammattilaiset ovat vihdoinkin päässeet kulmahuoneisiin, kun viestinnästä on tullut yksi strateginen toiminto talouden ja HR:n rinnalle. Samalla odotukset viestinnän kaikkivoipaisuudesta ovat kasvaneet eeppisiin mittoihin, kirjoittaa Toni Perez.

Kuluttajaluottamuksen indeksi on koko 60-vuotisen mittaushistoriansa alhaisin, kertoo taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD. Kestääkö sinun brändisi sen, kysyy Nea Barman.

Merkittävä osa pk-yritysten omistajista ja toimitusjohtajista ei ymmärrä edelleenkään eikä alkuunkaan, kuinka kriittinen kilpailutekijä markkinointiviestintä tänä päivänä on, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Englantilaisen tutkimuksen mukaan tuloksellisuutta alkaa löytyä Cannesissa vasta pronssileijonalla palkittujen töiden joukosta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkein parhaiten palkitut työt ovat vain mainostaidetta, kirjoittaa Markus Nieminen.

Minä-tyyppi on työelämän pillipiipari, joka harhauttaa järkevimmätkin uskomaan satujaan, kirjoittaa Ulla Jones.

Pääministeri vei keskustelun brändinrakennuksesta kansalaisten aamupalapöytiin ja kokosi taakseen harvinaisen uskollisen seuraajakunnan, kirjoittaa Leena Komulainen.

Marin on tullut siihen tulokseen, että nyt on korkea ja oikea aika vapauttaa puolue savupiippudemareiden talutushihnasta. Heistä, joiden homeiset ulostulot ovat olleet omiaan viivästyttämään demaripuolueen väistämätöntä raikastamisoperaatiota, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Myyntihaukat näyttävät kaikonneen, vaikka Sanna Marinin lausahduksella varustettu paita tai rintamerkki menisi nyt kuumille kiville.

Tiede kertoo yli 95 prosentin varmuudella esimerkiksi sen, miten mainoksen tai nettisivuston saa konvertoimaan paremmin, kirjoittaa MarkkinointiUutisten uusi kolumnisti Markus Kivikangas.

Marica Thorénin ja Ulla Jonesin kolumnit valloittivat kärkisijat.

Jokaisen brändin pitäisi tutustua omiin arvoihinsa ja miettiä niiden pohjalta tapoja tuoda positiivinen vaikutus yhteiskuntaan, kirjoittaa Toni Rajamäki.

Meidän tulee voittaa asiakaskentän luottamus takaisin. Suunnittelun tulee aina lähteä brändistä, sen tarpeista ja toimintaympäristöstä, kirjoittaa Kalle Wallin.

Cannes Lions on saavutettavissa myös epätodennäköisimmille markkinointitöille, ja joskus menestyksen avain on oivaltava liiketoimintainnovaatio, kirjoittaa Santtu Kottila.

Suomalaiset toimistot lähettävät lähinnä senioreita juomaan roseeviiniä muiden suomalaisten senioreiden kanssa. Eivätkä he seitinohuessa lomatunnelmassaan juurikaan pokkaa leijonia, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Tämä on minun kuvaukseni siitä, miltä uupumus tuntuu – ja miltä tuntui löytää itseni uupumuksen jälkeen, kirjoittaa Jemmi Laaninen.

"Cannes on minulle maailman jäsentämistä, näkemysten muodostamista. Näkemäni otsikoimista. Kokemani kiteyttämistä – milloin mainoksiin, milloin kolumneihin, milloin mihinkin maailmaa muuttamaan", kirjoittaa Anssi Järvinen.

Jokainen meistä tietää ne tyypit, joille ilmaiset aamiaiset, konserttien VIP-kaulanauhat ja hulppeat kesälahjat ovat tärkeintä bisneksen teossa. Kutsun heitä toimistolokeiksi, kirjoittaa Marica Thorén.

Päätös verkkosisältöjen, kuten artikkelin tai YouTube-videon kuluttamisesta, muodostuu usein kolmen asian perusteella. Jos ne eivät toteudu, jäävät klikkaukset vähäisiksi, kirjoittaa Antti Sipilä.

Yhä useampi vaientaa itsensä sosiaalisessa mediassa lynkkauksen pelossa. Tilanne ei ole omiaan lisäämään demokratiaa tai kehittämään keskustelukulttuuriamme, kirjoittaa Toni Perez.

Tiimini ei ole ainoa, joka kokee tarvetta journalismin muutokselle. Median on jo vuosia ollut vaikea tavoittaa nuoria, kirjoittaa Vilma Rimpelä.

Hyvä briiffi vaatii työtä. Jos briiffi on huono, on se briiffaajan eikä toimiston vika – eikä lopputulokselta kannata silloin odottaa liikoja, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Jo kahdeksan jenkkiperhettä on saanut kodin hyväntekeväisyyskampanjamme kautta. Haastan sinutkin kokeilemaan markkinointia metaversumissa hyväntekeväisyyden kautta, kirjoittaa Laura Olin.

Äkillinen hintojen laskeminen laskusuhdanteessa voi heikentää brändiä ja vaikeuttaa hinnoittelua tulevaisuudessa, muistuttaa Markus Nieminen.

Pahimmillaan rikkinäinen johtaminen ajaa ihmiset tuhon partaalle, kirjoittaa Minna Ruusuvuori.

TikTokissa ei jumiteta omassa kuplassa, vaan nähdään väkisinkin, mistä maailmalla puhutaan, kirjoittaa Marika Siniaalto.

Osa työnantajista pitää kynsin hampain kiinni vanhan maailman malleista ja yrittää pakottaa työntekijät palaamaan koronaa edeltävälle aikakaudelle, pohtii Leena Komulainen.

Korona kasvatti verkkokauppaa ja auttoi luomaan luokatonta ultrapikamuotia verkossa myyviä hirviöitä, jotka algoritmeja hyödyntäen lanseeraavat päivittäin jopa 6000 uutta kertakäyttövaatetta, kirjoittaa MarkkinointiUutisten päätoimittaja Iina Kansonen.

Kymmenen vuotta sitten some oli kielletty joillakin työpaikoilla, mutta nyt sen arvo verkostoitumisen välineenä on ymmärretty. Samanlaista ymmärrystä toivoisi vähitellen annettavan myös asiantuntijavaikuttajille, kirjoittaa Ulla Jones.

Ei kylmiä soittoja eikä sähköposteja, ei Linkkari-viestejä tuntemattomilta, ei kartoittavia kysymyksiä, ei liikaa eikä liian vähän yhteydenottoja. Asiakassuhteen rakentaminen on toisinaan tehty myyjälle mahdottomaksi, kirjoittaa Marica Thorén.

Väitän, että me toimistot olemme edelleen liian ujoja tai osaamattomia ottamaan kantaa asiakkaan markkinointiin ja viestintään liiketoiminnan tuloksellisuuteen vaikuttavana kokonaisuutena, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Jos markkinointi ei tuo tulosta, voimme muuttaa sen sisältöä ja jakelua. Mutta entä jos syy tuloksettomuuteen onkin markkinoinnin tekijän aivoissa, pohtii Antti Sipilä.

Luovalla alalla jokainen rakastuu omiin ideoihinsa ja puolustaa niitä henkeen ja vereen. Se voi olla hyvä piirre – mutta vain tiettyyn pisteeseen asti, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Kuluttajan huomion kaappaamiseen on pyritty vuosien varrella vaihtuvin konstein. Markkinointiviestintä ja siten myös sloganit ovat aina heijastelleet omaa aikakauttaan, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Itseään asiantuntevaksi tekijäksi kutsuvan toimiston on oltava vastuullinen ilman, että sitä pitää erikseen vaatia, kirjoittaa Marika Siniaalto.

VR, Alko ja Veikkaus voivat olla Suomen kultakaivoksia, jos uskallamme tehdä monopoleistamme globaaleja, kirjoittaa Nea Barman.

Jos kaikki organisaatiot satsaavat vain ei-maksetun markkinoinnin keinoihin, ei meillä kohta ole kotimaisia tiedotusvälineitä, kirjoittaa Toni Perez.