Kukapa meistä ei tykkäisi siitä, kun omaa ideaa kehutaan. On inhimillistä pyrkiä harmoniaan ja vältellä konfliktia, vaikka vallitsevan tilanteen haastaminen voisi joskus johtaa kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen. 

Väitän, että konsensus on parhaimmillaan tahtojen taiston ja henkisen kädenväännön lopputulos. Silloin asiasta on uskallettu keskustella avoimesti vastakkaisista näkökulmista ilman hitaasti eteneviä komiteakierroksia, joiden lopputuloksena on kaikkia tyydyttävä mutta ei ketään kiinnostava tekele. Samasta syystä markkinoijien ei kannata maksaa mainos- ja viestintätoimistoilleen siitä, että ne vain nyökyttelevät palavereissa ja toteuttavat kaiken pyydetyn.

Kysymys on juuri nyt ajankohtainen, sillä Gartnerin mukaan peräti 39 prosenttia markkinointijohtajista aikoo vähentää investointejaan toimistokumppaneihin. Kun tekoäly tekee jo osan perustuotannosta murto-osalla entisestä vaivasta, päätös on monessa tapauksessa täysin perusteltu.

‍Markkinointi on pitkään elänyt niukkuuden maailmassa. Budjetti, aika ja tuotantoresurssit rajoittivat sitä, kuinka monta ideaa voitiin toteuttaa ja testata. Niukkuudessa oli kuitenkin yksi hyvä puoli: se pakotti valitsemaan.

Nyt tekoäly kääntää asetelman päälaelleen tuottamalla hetkessä kymmeniä sisältöversioita jokaisesta luovasta ideasta. Mutta mitä hyötyä on tehdä väärää asiaa sata kertaa tehokkaammin? Kun vaihtoehtojen tuottaminen lakkaa olemasta ongelma, niiden välillä valitsemisesta tulee sellainen. Markkinoinnin pullonkaula ei ole enää tuotanto vaan päätöksenteko, jossa rajattomien mahdollisuuksien äärellä vaanii ylianalysoinnin loukku.

Siksi toimiston arvo siirtyy yhä enemmän käsipareista kykyyn nähdä, rajata ja haastaa. Jos tekoäly antaa sata mahdollista vastausta asiakkaan ongelmaan, hyvän toimiston tehtävä ei ole tuottaa pöydälle vielä viittäkymmentä lisää. Sen pitää auttaa tunnistamaan, mikä niistä palvelee tarkoitusta.

Korporaatiot ovat aina olleet taitavia silottelemaan rosoisuuden pois ulosannistaan.