Kolumni
Maksimaalinen tasapaino vai vain long form?
7.9.2026 11:43
Ida Hakola
Trendit kiertävät kehää, mutta ajatusjohtajuutta ei rakenneta yhdellä formaatilla, Ida Hakola kirjoittaa.
Jokainen vähänkään pidempään markkinoinnin ja viestinnän parissa viihtynyt on nähnyt saman ilmiön toistuvan: yksittäinen formaatti tai trendi nousee pintaan, kunnes jonain kauniina päivä tälle täysin vastakkainen näkökulma onkin ”se ainoa oikea tapa”. Muutama vuosi sitten alkoi puhe lyhytvideoiden voittokulusta. Nyt puhutaan innokkaasti long formin paluusta. Tälle heiluriliikkeelle on vaikea olla hymyilemättä.
Meillä markkinoijilla tuntuu olevan pakonomainen tarve valita aina yksi taktiikka, joka on juuri tässä ajassa se ratkaisevin ja merkityksellisin. Todelliset tietäjät kuitenkin tietävät, ettei Shangri-La rakennu yksittäisen trendin tai formaatin turvin. Yritykset tarvitsevat useita erilaisia mutta toisaalta samanaikaisia keinoja rakentaa tunnettuutta, brändiä, vaikuttavuutta, asiantuntijamielikuvaa ja ajatusjohtajuutta. Toimialasta riippuen toimenpiteet tulee toki priorisoida – mutta vahvasti yhden formaatin varaan tekemistä ei kannata rakentaa.
Pitkä ilmaisu tekee siis paluutaan. Long formin ympärillä on puhuttu paljon siitä, kuinka ihmisillä on taas kaipuu päästä käsiksi syväluotaavampiin sisältöihin ja oikeasti syventyä asioihin. Ja totta se toki onkin: TikTokin lanseeraamat muutaman sekunnin videopätkät ovat dopamiiniryöpytyksessään lopulta aika kuluttavia jo valmiiksi ylivirittyneille aivoille. En silti usko, että long formin paluussa on kyse niinkään siitä, kuinka rentouttavaa tai kokemuksellista sisällön kuluttaminen on.
Asiakkaan kipupisteet ja keskeiset ratkaisut tai vaikkapa alan teknologinen kehitys eivät avaudu 15 sekunnissa.
Pohjimmainen syy longformin taikaan on mielestäni ihmiselle sisäänrakennettu tarve kokea, lukea tai nähdä jotain aidosti erilaista, uniikkia ja merkittävää. Toisin sanoen: sisällön kuluttaja etsii kyllä myös pitkää muotoa kuluttaessaan erilaisia erottuvuuden peruspilareita. Ja niitä on vaikea rakentaa etenkään kompleksisille toimialoille pelkästään lyhytvideoilla. Lyhyempi sisältö voi toki näytellä omaa merkittävää rooliaan, mutta long formin tehtävä on – nimensäkin mukaisesti – selittää asioita kattavammin ja kauaskantoisemmin. Asiat kuten oman toimialan tulevaisuus, asiakkaan isoimmat kipupisteet ja keskeiset ratkaisut tai vaikkapa alan teknologinen kehitys eivät avaudu 15 sekunnissa.
Ihminen tarvitsee aika ajoin jotain uutta virikettä. Onko pitkä-lyhyt-tempoilussa oikeasti kyse ikiaikaisesta ”ruoho on aina vihreämpää toisella puolella” -ilmiöstä? Vai siitä, että nykyisessä mediaympäristössä pitää aina olla olemassa yksi näennäisesti paras, kriittisin taktiikka, jota kohti koko markkinointikenttä kääntää katseensa vuorollaan?
Itse pidän aika itsestäänselvänä sitä, että asiantuntijayritys tai B2B-toimija, joka haluaa aidosti rakentaa ajatusjohtajuutta, tarvitsee eri muodoissaan sekä long formia että lyhytvideoita. Ne eivät kilpaile keskenään – ne tekevät eri työtä. Lyhyt sisältö tavoittaa matalalla kynnyksellä ja herättää huomion. Pitkä sisältö vakuuttaa ja rakentaa luottamusta.
Voisiko siis seuraava iso trendi ollakin jotain aivan muuta kuin formaattivalinta? Voisiko se olla maksimaalinen tasapaino: rohkeus tehdä molempia, samaan aikaan, ilman että kumpaakaan julistetaan kuolleeksi tai voittajaksi?
Ida on suomalaisen sisältömarkkinoinnin pioneeri, palkittu yrittäjä ja kolme kertaa kirjajulkkareitaan juhlinut asiantuntijatoimari. Idan tekstit käsittelevät sitä kuinka koko maailma - ja markkinointiviestintä sen mukana - on siirtynyt sosiaalisten verkostojen aikakauteen. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti siihen kuinka yritys voi rakentaa vaikuttavaa ja mitattavaa ajatusjohtajuutta sekä tavoittavaa markkinointiviestintää. Pistä Ida seurantaan!
