Sekoitamme usein oireet ja juurisyyt. Yksi tyypillinen harha on "enemmän on parempi" -ajattelu. Kuvitellaan esimerkiksi, että viestien läpimenon ongelmana on se, että organisaatiossa on liian vähän kanavia, liian vähän postauksia tai pöhinää. Erinomaisesti muotoillun kirjallisen viestinnän määrän lisääminen intran syövereihin ei ratko strategian juurtumista, jos todellinen ongelma on yksisuuntainen viestintä yhdenlaisessa formaatissa ja kohtaamisten puute.

Otetaan toinen esimerkki. Yrityksen tulos laahaa ja kaikki on vaarassa, kun markkina hiemankin heilahtaa. Tyypillinen reagointi tähän on kiristää vyötä entisestään, leikata kuluja ja vaatia pelkkiä nopeampia tuloksia ilman katsetta pidemmälle horisonttiin. Todellisuudessa kuluja ja aikatauluja on todennäköisesti jo aikaisemmin optimoitu niin pitkään pelkän lyhyen aikavälin arvonluonnin ehdoilla, että organisaatiolta on jo rutistettu kaikki puskurit ja kyky innovoida. Syytämme suhdanteita ja markkinahäiriöitä, vaikka ongelma saattaa olla pitkän tähtäyksen ymmärryksen ja fokuksen puute.

Organisaatioissa sorrutaan myös hävittyjen kauppojen ja poistuvien asiakkaiden kohdalla typistämään ongelma "olemme liian kalliita"-narratiiviin ja ratkaisuksi tarjotaan alennuksia tai hintakampanjoita. Todellinen syy voi kuitenkin olla se, ettei asiakas koe saavansa vastinetta rahalleen eivätkä asiakaslupaukset realisoidu toivotulla tavalla. Hinta on usein vain se kohta, jonka kohdalla pettymys muuttuu näkyväksi.

Korjausliikkeet kohdistuvat lähes aina siihen, mikä on helpointa mitata ja muuttaa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, etteivät ne ratko koko ongelmaa. Piippauksen voi saada loppumaan raivostuttavan yksinkertaisella reseptillä: rehellisellä katseella omaan tekemiseen, markkinapositioon, todellisiin kilpailuetuihin ja päätösten sekä toiminnan pohjaamisella tähän ymmärrykseen.

‍