Spunk tupsahti jostain päähäni – ei lontoon slangimerkityksessä – vaan Pönkki. Enkä ole edes syönyt lautasellista kenkälankkia maidon kera.

Spunk on mulle ikoninen sana. Tuttu ja silti arvoituksellinen. Pönkki tökkii vähän sanana, mutta kelpaa tähän metsästykseen.

Peppi Pitkätossu keksii eräänä aamuna sanan: spunk. Hän ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Ainoastaan sen, ettei se tarkoita pölynimuria.

Siitä alkaa metsästys. Tommi ja Annika lähtevät mukaan. Pönkkiä kysellään karkkikaupasta, rautakaupasta ja lopulta lääkäriltä, koska ehkä se sittenkin on tauti. Rautakauppias ojentaa haravan. “Tuotahan professorit kutsuvat haravaksi”, toteaa Peppi. Rautakauppias kehottaa etsimään ompelukaupasta. Jostain syystä Peppi on täysin vakuuttunut, että se on täysin väärä paikka etsiä. Matka jatkuu lääkärin vastaanotolle. Jos se vaikka olisi jokin tauti. Pepin mielestä sanalle täytyy löytyä vastine maailmasta. Loogisesti näin ei tietenkään tarvitse olla. Luovasti ajatellen lähtökohta on erinomainen.

Luovuus on pönkin metsästystä.

Aluksi on vain tunne jostakin, jolla ei vielä ole muotoa. Ensimmäinen ehdotus voi olla järkevä, hyvin tehty ja helposti perusteltavissa eikä silti osu maaliin. Osaa sanoa, ettei se ole tämä, vaikka ei vielä osaa sanoa, mikä se on.

Intuitio ohjaa huomiota, mutta joutuu itse koeteltavaksi. Vasta kun ajatukselle antaa muodon, näkee, kantaako se. Samalla ajatus muuttuu. Tekijä löytää etsimänsä osittain siksi, että oppii matkalla etsimään.

Sana ei takaa kohteen olemassaoloa, mutta voi saada meidät luomaan sen. Tätäkään kolumnia ei ollut olemassa, kun päätin kirjoittaa sen. Oli vain aavistus siitä, että pönkissä on jotakin.

Tarvitaan silti Pepin ryhtiä haravan äärellä. Kaikki tarjottu ei kelpaa.

MAINOS

Kirjoittaessani havahduin siihen, että tekoäly on pönkki.

“AI är en spunk!”

Organisaatiossa päätetään ottaa tekoäly käyttöön. Vasta sitten lähdetään selvittämään, mitä sillä oikeastaan pitäisi tehdä. Kierretään osastolta toiselle kuin Peppi kauppoja. Olisiko täällä sille käyttöä? Entä tuolla?

Teknologia on olemassa. Sen mielekäs tehtävä juuri meidän työssämme saattaa vielä odottaa keksimistä. Siinä mielessä tekoäly on ratkaisu, joka odottaa ongelmaa, aivan kuten pönkki on sana, joka odottaa merkitystä. Tätä järjestystä on helppo pitää nurinkurisena. Ensin pitäisi määritellä ongelma ja sitten valita väline. Mutta uusi väline voi auttaa huomaamaan mahdollisuuden, jota emme aikaisemmin osanneet edes kuvitella. Sen käyttötarkoitus voi syntyä kokeilemalla.

Tarvitaan silti Pepin ryhtiä haravan äärellä. Kaikki tarjottu ei kelpaa.

Tarina ei kuitenkaan lopu metsästykseen. Kotipihalla Tommi on vähällä astua koppakuoriaisen päälle. Vihreät siivet, metallinen kiilto. Kukaan ei tunnista lajia. Peppi löytää pönkkinsä. Tommi epäilee. Peppi vetoaa siihen, miten pönkkimäinen otus on.

Tunnistiko hän etsimänsä vai päättikö vain löytäneensä sen? Luovassa työssä raja voi olla häilyvä. Oma varmuus ei vielä vakuuta muita. Tommin epäilyllekin on paikkansa.

Makuun kuuluu kuitenkin kyky tunnistaa sellaista, mitä ei etukäteen osaa kunnolla kuvailla. Sitä voi näyttää: tässä on jotakin oikeaa, tämä menee ohi, kokeillaan tätä pidemmälle. Vähitellen myös oma käsitys tarkentuu.

Siksi kaikkea olennaista ei saa valmiiksi ensimmäiseen briefiin eikä promptiin. Osa löytyy vasta tekemällä. Tekoälyn ehdotuksia arvioidessa voi huomata etsivänsä jotakin, mitä ei alussa osannut pyytää. Haravia saattaa tulla monta.

Ehkä pönkki onkin aina subjektiivinen kokemus. Pepille juuri se koppakuoriainen oli juuri sillä hetkellä, siinä tilanteessa pönkki. Kuoriainen oli ollut olemassa ennen löytämistään, mutta pönkiksi se tuli tässä kohtaamisessa. Tommille se oli edelleen enemmän kuoriainen kuin pönkki, vaikkei hänkään täysin varma ollut. Tyypillinen asiakas…

Kun päätin kirjoittaa pönkistä, en arvannut kirjoittavani tekoälystä. Mulla oli pelkkä intuitio siitä, että tarinassa oli kolumnin ainesta. Tämä kolumni on mulle en spunk.

‍

Anders on Creative Design Head ja tykkää siitä, että jäät pohtimaan mikä ihme se sellainen on. Hänen mielestä Succession -sarja on sekä huumorin, draaman, että kulttuurisen relevanssin mittapuu. Se, että korkeintaan promille kaikesta tekemisestä täyttää mitat, on terve lähtökohta. Kehtaisitko näyttää työsi tulokset Logan Roylle? Ei Anderskaan, mutta se motivoi hänet kohti parempaa tekemistä.

‍

Anders Meinander