Kolumni

Viimeinen talvi ja matkailun paradoksi - tuomiopäivän turistit kansoittavat pian myös Lappia

4.9.2026 13:33
Laura Kokkonen
Lumea katsomaan saapuvat ihmiset jouduttavat talven katoamista, Laura Kokkonen kirjoittaa.

Viime vuosina Lapin sesonkimatkailu on tullut tutuksi kansallisissa medioissa ensisijaisesti karujen otsikoiden kautta. On kuitenkin yksi aihe, josta kukaan ei viitsi pitää ääntä, vaikka juuri se vaikuttaa meihin kaikkiin kaikista eniten.

Mainittakoon se ilmeisin ensin: Lapin turismi on kolikko, jolla on legendaariset kaksi puolta. Pohjoisessa matkailu takaa toimeentulon monelle, ja turismi pitää osaltaan pohjoisen jopa asutettuna. Ei pohjoisilla jängillä ole kovin montaa mahdollisuutta toimeentuloon, jos jättää käyttämättä kelkkasafarit ja lasi-iglut takapihalla.

Ikävä kääntöpuoli pakkautuu kengänpohjaan kuin likainen lumi, sillä yllättävän suuri osa pohjoiseen palkatuista turistioppaista on itsekin ulkomailta rekrytoituja kokemattomia sesonkityöntekijöitä, joten käytännössä italialaiset raahaavat puolikkaan talven kokemuksella toisia italialaisia Suomen hiljaisiin metsiin. Toisinaan näihin työsuhteisiin tulee kaupanpäällisenä eettisiä ongelmia ja ihmiskaupan tunnusmerkit täyttävää toimintaa, kuten ammattiliitto PAM ja toimittaja Paavo Teittisen tietoteos Pitkä vuoro ovat tahoillaan osoittaneet.

Ratkaisu työsuhdeongelmien kestävyyteen vaikuttaisi itsestäänselvältä, jos Suomen sisältä ei kokonaan puuttuisi kulttuuria, jossa olisi normaalia lähteä kesätöiden tavoin talvikuukausiksi sesonkitöihin Lappiin.

Toisen kärsimys on täällä toisen pikaloma ja kuusi tuntia joulupukin maassa, sillä niinkin lyhyeksi aikaa Lappiin lennetään. Varhain aamulla lentokentälle, kuudeksi tunniksi lumiselle rekiajelulle Lappiin ja paluu yöksi takaisin omaan kotimaahan.

On ilmiselvää, että tällaisen pikakäynnin ympäristörasitus on valtava ja tuottaa paikallisille palveluille minimaalisen hyödyn. 

Ihmisyyttä olisi helppo syyttää ahneudesta, tarpeesta ja oikeudesta kokea ja nähdä kaikki paikat itse, siirtyä ansaitulle lomalle toisiin maihin ja matkustaa minne tahansa koska vain huvittaa. Rahalla saa ja lentokoneella pääsee, ja siitä pääsemmekin tarjontaan. Onko vika aina kuluttajassa vai sittenkin palveluntarjoajassa?

Lapin turismin lasku on kallis ja erääntyy ennenaikaisesti.
MAINOS

Globaalisti kasvavana matkailutrendinä matkataan nimittäin nykyään sellaisiin kohteisiin, jotka ovat katoamassa tai pilaantumassa peruuttamattomasti, kuten veteen vajoava Venetsia tai haalistuvat koralliriutat. Tuomionpäivän turismi (eng. last-chance tourism tai doom tourism) syö tehokkaasti omaa häntäänsä ja pidentää katoavien kohteiden listaa. Mitä Lappiin tulee, ei mene kauaa, ennen kuin arktinen Suomi pääsee tällekin listalle.

Viime aikojen tiedejulkaisujen mukaan lumet eivät välttämättä sula pois, sillä arktinen alue saattaa jäätyä entistä enemmän, jos lämpimät merivirrat romahtavat. Käytännössä se siirtäisi pohjoisen ilmaston huomattavasti kylmemmälle vyöhykkeelle.

Matkailu joulumaahan tyrehtynee joka tapauksessa, sillä tuskin ketään kiinnostaa saapua tänne viilentymään yli 50 pakkasasteeseen tai ikuisen mustan joulun craplandiin

Lapin turismin lasku on kallis ja erääntyy ennenaikaisesti, sillä matkailun ja sitä myöten toimeentulon tulevaisuus muuttuu arvaamattomaksi muuttuvien talvien myötä. Onkin paradoksaalista havaita, että lumea katsomaan saapuvat ihmiset ovat samalla se osasyy, joka kiihdyttää tuntemamme talven katoamista.

Kysymykseksi ei kohta jää se, paljonko matkailua Lappi kestää, vaan se, kestääkö luminen talvi planetaarista matkailua enää lainkaan. Entä milloin alkaa tämän planeetan viimeinen talvi?

Laura Kokkonen on ihmistieteilijä, uskontososiologi ja tutkija (TT), joka toimii kirjailijana ja asiantuntijayrittäjänä. Akateemisesti Laura on tehnyt humanistista bränditutkimusta eikä siksi ymmärrä sanaakaan markkinointislangia. Kolumneissaan hän tarkastelee yhteiskuntaa tarkkanäköisesti ja nostaa esiin sosiologisia näkökulmia kuluttajuudesta, kapitalismista ja tasa-arvosta. Laura on muuttanut Helsingistä Lappiin kahdeksan vuodenajan keskelle.