Jo opintojeni alussa huomasin nopeasti ajattelun, että markkinointi olisi jollain tavalla vähemmän tärkeää kuin muut “oikeat” aineet, kuten rahoitus tai taloustiede. Absurdilta kuulostaa, mutta minulta on kysytty tosissaan, että opiskelenko markkinointia, koska en päässyt “parempaan pääaineeseen”. Itse olen taas sitä mieltä, että markkinointi, kuluttajatutkimus, trendit, brändit ja kaikki vastaava on ihan älyttömän mielenkiintoista. Mikäköhän on pilannut markkinoinnin maineen? Johtuuko se siitä, että markkinointi on tieteenalana uudempi? 

Uskon, että sama ajattelu valuu opinnoista työelämään. Datan mukaan Suomessa käytetään pohjoismaista vähiten euroja mainontaan suhteutettuna BKT:hen. Asenneongelmateoriaani myös tukee Deloitten ja Mainostajien liiton vuonna 2017 tekemä tutkimus, jonka mukaa suomalaisista markkinointijohtajista poikkeuksellisen vähän istuu johtoryhmässä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.

Markkinointi on joutunut ikävään noidankehään: ensin sitä ei arvosteta, sitten sitä ei opita. Tästä johtuen sitä ei osata, eikä siihen sitten myöskään panosteta. Itseään ruokkiva kierre päättyy lopulta siihen, että Suomi jää markkinoinnissa pahasti jälkeen. Cannesissa haastattelemani nimeltämainitsematon globaali markkinointijohtaja kertoi, että Suomi on “markkinoinnin Siperia”. Olen osittain samaa mieltä. 

On ikävä tulla alalle, joka tunnetaan "helppoudesta".