%20(5).jpg)
Siinä missä Suomessa lomalle karataan hämmentävän yksimielisesti juhannuksesta, jakautuvat belgit heinäkuisiin ja elokuisiin. Kun tähän kahtiajakoon yhdistää vielä innokkuuden lähteä lomalle omalla autolla (noin 70 prosenttia belgialaisista), voikin heinä-elokuun vaihteessa kiitellä/kirota itseään siitä, että ajoitti oman lomareissunsa samaan ajankohtaan. Vaikka kaikki siitä varoittivat. Tiet ovat niin tukossa, että Suomen nelostien juhannusruuhka on suorastaan paratiisi ja parasta ikinä. Nykyään osaan jo pakata ajomatkoille mukaan vettä, eväät ja nipun parisuhdekeskustelukortteja, koska ikinä et tiedä varmuudella, kestääkö matka tunnin vai viisi.
Maata pitkin liikkumisen suosion sinänsä ymmärrän. Belgiassa vasta todella sisäistin mitä "Suomi on pitkä maa" -hokema ihan oikeasti tarkoittaa. Jos piirrän kartalle halkaisijaltaan muutaman tunnin ajomatkaa vastaavan ympyrän Belgian kotikaupunki keskipisteenä, voin valita menenkö Ranskaan, Hollantiin, Luxembourgiin vai Saksaan. Lähes Lontooseenkin ennätän Eurostarilla samassa ajassa.
Siispä jos sää suosii ja kalenterissa on tilaa, niin puolessatoista tunnissa voisin uittaa varpaitani Atlantissa. Tai kiivetä toisessa suunnassa Ardenneille. Ajankohdan rinnalla toinen ydinkysymys Belgiassa kuuluukin: merelle vai vuorille, ja kansa jakautuu niiden suhteen ihan yhtä lailla kuin ajankohdankin.
Jostain syystä ehdotus Turkuun tai Tampereelle lähtemisestä vaatii vähintään viikon suunnittelun ja varautumisen. Nehän ovat ihan hirveän kaukana pääkaupunkiseudulta. Mitä siellä sitten edes tekisi? Ja kallistakin on. Päiväreissu Suomessa on jostain syystä ihan omiaan aiheuttamaan eksistentiaalisen kriisin, että onko tässä nyt mitään järkeä.
Viikonlopun vaatimatonta pakoa sukumökille Saloon selitellään vähän anteeksipyydellen.
Suomessa loma onkin helposti vuoden isoin projekti: sitä varten säästetään, suunnitellaan ja viritetään odotuksia. Kaiken pitää tuntua poikkeukselliselta ja näyttää instagrammattavalta. Loma on loma vain, jos siihen liittyy lentokenttä, matkalaukku ja se on ansaittu raatamalla; viikonlopun vaatimatonta pakoa sukumökille Saloon selitellään vähän anteeksipyydellen. Kunnon lomaan kuuluu tietenkin myös palautuminen lomasta, mihin tarvitaankin jo toinen loma.
Vuosia sitten noukin Helsinki Vantaan lentokentältä kyytiini pari skotlantilaista. Ajaessamme kohti Jyväskylää he ihmettelivät puuston määrää, minä vain loputtomalta tuntuvaa ajomatkaa. Eikös kaikki tienvarret ole täynnä puita ja mahdollisimman nopeasti nyt vaan määränpäähän, kun ei tässä välissä ole mitään. Matkanteko oli vain logistinen ongelma, joka piti ratkaista mahdollisimman nopeasti.
Belgiassa olen saanut oppia, että reitiltä kannattaa poiketa ja kohdalle osuviin pikkukyliin pysähtyä elämää ihmettelemään. Niistä jokaisesta, kun löytyy joku oma traditionsa, festareita ja kuriositeetteja, joita muualla ei tule vastaan. Vai miltä kuulostaa oman kotikaupunkimme lohikäärmeenmetsästys tai Brysselin Mey boom, jossa kannetaan täysikasvuinen puu kaupungin läpi tiettyyn kadunkulmaan.
Pidänkin belgialaisessa elämänasenteessa siitäkin, että loma voi olla näennäisesti pieni, lähellä ja silti aivan täysin vakavasti otettava, ja että loman kokemista voi sirotelle sinne tänne jo arjenkin puolelle.
Hanna Vasara on in-house markkinoija, jonka intohimona on muuttaa asiakasymmärrys ratkaisuiksi, ja pitää markkinoinnin strateginen rooli kirkkaana johtoryhmässä. Tällä hetkellä Hanna viettää osan arjestaan Belgiassa, ja tutkailee kolumneissaan Wallonian markkinointi-ilmiöitä sinivalkoisten lasien läpi. Hanna vastaa Kiinteistömaailman ketjuohjauksessa brändin kehittämisestä, markkinoinnista sekä vastuullisuudesta.
