Olipa kerran paranoidi androidi nimeltä Marvin, joka vietti päivät ja yöt syvän masennuksen ja eksistentiaalisen tuskan kourissa. Sen planeetan kokoiset aivot oli valjastettu vähänpätöisiin tehtäviin, kuten ostamaan ihmisille viikonlopun ruokaostokset.

Mikko Perttunen kirjoitti tässä lehdessä tovi sitten Mastercardin tutkimuksesta, jonka mukaan ruotsalaisnuorista vajaat 70 prosenttia etsii ja vertailee tuotteita sekä metsästää niille halvinta hintaa AI:n avulla.

Ennustamiseen ei tarvita noitarummun pärinää arvatakseen, että seuraavaksi AI myös ostaa tuotteet ja palvelut. Alan väki edelleen postailee tarinallisuuden ylivertaisesta tehosta myynnin työkaluna. Mutta kiinnostavatko bränditarinat botteja lainkaan?

En usko, että botti ostaa jatkossakaan puolestasi bemarin omakotitalosta puhumattakaan. Mutta ehkä jo ensi vuonna se hankkii kotiisi viikonlopun ruuat, hammastahnat, pesuaineet, ruuvimeisselit, laastarit ja kaukosäätimen paristot. Autonomiseen ostamiseen olemme tottuneet erilaisten digi- ja striimipalveuiden tilauksissa jo ennen AI:ta.

Tätähän oli pakko rouhaista. AI-liikenne yhdysvaltalaisissa verkkokaupoissa on rajua: Vuoden ekalla neljänneksellä AI-ohjattu liikenne verkokauppoihin kasvoi 393 prosenttia. Vauhti on raju, vaikka prosentuaalinen kasvu on ymmärrettävästi hieman taantumassa: jouluna luku oli 693 prosenttia.

Lambi-lampaan olisi siis syytä hypätä botin ostoskärryihin heti ensi tilauksessa.

MAINOS

Miten me kuluttajat sitten suhtaudumme AI:n itsenäiseen ostamiseen puolestamme? Iloksemme apuun ratsasivat yhdessä erMarketer ja Amazon Ads arvioineen. 32,6 prosenttia amerikkalaiskuluttajista on jo nyt valmis antamaan tekoälyn tilata perustuotteet automaattisesti uudelleen niiden loppuessa. “Sama kuin viimeksi” riittää ostopäätökseksi. Lambi-lampaan olisi siis syytä hypätä botin ostoskärryihin heti ensi tilauksessa, jatkossa siellä ei ole tilaa.

Missä mennään nyt? Ostot, joissa botti hoitaa homman alusta loppuun on rajussa kasvussa, mutta pohja on pieni. Tällaisen ostamisen määrä on vain pari prosenttia, mikä sekin tarkoittaa yli 20 miljardia dollaria Yhdysvalloissa. Jos vetäisi mutkat suoriksi, voisi väittää, että iso osa vuoden 2027 brändi-investoinneista tehdään yleisölle, joka on katoamassa ostoprosessista.

Voisin väittää, että tarinallisuus tuo edelleen ja aina arvokkaan tunneladatun muistijäljen, sitoutumisen ja halun maksaa vahvasta brändistä enemmän kuin kehnommin kerrotusta kilpailijasta. Vahvan harkinnan tuotteet ja palvelut ostetaan itse, joten pelisääntö on sikäli selvä, kunhan muistat huolehtia, että brändisi päätyy LLM-alustojen suosittelemaksi.

AI-optimointi enemminkin syö ne tuotteet ja palvelut, joissa tarinalla ei ole ollutkaan voimaa. Päälaelleen käännettynä: bottiostojen aikakaudella juuri niiden arvo nousee, joilla on jo entuudesta vahva bränditarina, jota on ylläpidetty laadukkaasti niin ihmisiä kuin LLM-kuuntelua ajatellen. Edelleen tunnetusta ja luotetusta brändistä ollaan valmiita maksamaan parempaa hintaa.

Tässä kolumnissa käytin AI:ta faktantarkastajana.

‍

Juha Mikkilä perusti ensimmäisen julkaisunsa, pahkis-punkahtavan Nyyhkyn, vuonna 1983. Sen perästä hän on hommaillut sanansaattamisen parissa toimittajana, copyna, luovana johtajana ja strategina – ynnä nyt toimarina. Kokkailee markkinointia ja viestintää pohjoisin maustein Oulussa ja Helsingissä monenkirjavilla toimialoilla.

‍

Juha Mikkilä