Viestintätoimisto Ahjon ajautuminen kriisiin on monella tapaa kiinnostava, mutta myös surullinen tapaus. Tästä meidän ajastamme se kertoo kaiken tarpeellisen.

Lyhyt kertaus: Freelance -toimittaja Venla Rossi kertoi Journalisti-lehdessä, kuinka hän oli saanut yhteydenoton Ahjolta. Ahjo tarjosi Rossille asiakkaalleen laatimaa juttua ja ehdotti, että Rossi voisi tarjota sitä jollekin medialle omana juttunaan.

“Työntekijä ei kummassakaan sähköpostissa käyttänyt esimerkiksi sellaista sanaa kuin juttuvinkki. Sen sijaan hän korosti sitä, että minä voisin julkaista hänen kirjoittamansa jutun sanasta sanaa omalla nimelläni. Tämän tiedon hän vahvisti minulle myös puhelimitse, kun kysyin asiasta myöhemmin samana aamuna lisätietoja”, Rossi kirjoittaa Journalistissa.

Ahjon operatiivinen johtaja Maria Kesti vastasi Rossille sähköpostilla, että valmiiden juttujen tarjoaminen freelancereille on Ahjossa aivan normaalia ja että “vastaavia aiheita on tarjottu laajemminkin eri medioihin, ja aiheista on julkaistu juttuja mediassa, erilaisin journalistisin valinnoin”.

Lyhyt kommentti: Näin ei tehdä. Lukijoita ja mediaa ei voi kusta silmään käyttämällä freelance-toimittajia muuleina. Tässä tapauksessa uskottavuus on mennyt Ahjolta ja jutun teon maksaneelta lääkeyhtiö Boehringer Ingelheimilla. Molemmille on näköjään ok käyttää tökeröitä ja eettisesti kyseenalaisia keinoja ansaitun median saamiseksi.

Venla Rossi on tunnettu ja alalla arvostettu toimittaja, joten sinänsä viestintätoimiston tähtäys oli hyvä. En tiedä, tarjoaako Rossi omia juttuideoitaan ostaville päälliköille, mutta jos tarjoaa, päälliköt ainakin kuuntelevat. Toisaalta tähtäys oli aivan kammottavan surkea. Arvostettujen freelancereiden ei ikinä tarvitse tarjota muiden kirjoittamia juttuja ominaan. Eikä heidän sitä kannata myöskään tehdä, sillä freelancerin tärkein ominaisuus on journalistinen uskottavuus. Ilman sitä työt loppuvat nopeasti.

‍Jutun ilmestyttyä Ahjolla olisi ollut vain yksi tie: Pyytää nopeasti anteeksi ja sanoa, että prosessissa kävi virhe. Tarkistamme toimintatapojamme, ja pidämme huolen siitä, että näin ei enää tapahdu.

Sen sijaan Ahjo heittää epäilyksen varjon Journalisti-lehden ja Venla Rossin ylle kyseenalaistamalla molempien journalistisen etiikan LinkedInissä:

“Jaoimme eilen tässä kanavassa ensitietoa Journalisti-lehden Ahjoa koskevasta artikkelista. Keskustelu journalismin ja viestinnän rajoista on tervetullutta, mutta se ei saa perustua faktuaalisesti virheelliseen tietoon tai eettisesti kyseenalaisiin työtapoihin”, postauksessa muun muassa lukee.

Todistamisen taakka on kuitenkin Ahjolla, ei Journalistilla. Totuus on journalistin ohjeiden ikiaikainen kulmakivi. Varmasti meilit ovat tallella.

Kokeillaan keinoa, joka tiedetään eettisesti ongelmalliseksi.