Vaikka olin opiskellut ammattimuusikoksi, tehnyt toimittajan töitä ja kirjoittanut kirjoja, en ollut koskaan unelmoinut lauluntekijän työstä. Silti minusta tuli sellainen. Meissä kaikissa piilee luovaa potentiaalia, kirjoittaa Lilli Loiri.

Vartti kansakunnan silmien alla jää egotripiksi, jollei siihen ole valmistautunut. Ammattitaitosi on oltava helposti kaiken kansan löydettävissä sen jälkeenkin, kun lehti, selain tai televisio sulkeutuu, kirjoittaa Harri-Pekka Pietikäinen.

Kuluttaja ei maksanut H&M:n tuotteesta enemmän kuin Stockmannin omasta, mutta verkkokaupan liiketoiminnallisen merkityksen kasvaessa toinen voitti, toinen hävisi. Sama periaate pätee vastuullisuustekoihin, kirjoittaa Nanna Järvinen.

Ihmisaivot vaativat kehittyäkseen noin 25 vuotta. Viestintä- ja markkinointialan ammattilainen tulee kuitenkin valmiiksi huomattavasti nopeammin, jo kolmessa vuodessa – ainakin, jos on alan rekryilmoituksiin uskominen. Sokeasti kokemusvuosien varaan nojaava rajanveto työnhakijan osaamisen määrittämisessä on ongelmallista, kirjoittaa Lassi Perämäki.

Trendisanoista on tullut brändien oikotie nuorekkaaseen imagoon. Mutta jos sanat eivät sovi brändin suuhun, lopputulokset ovat usein vaivaannuttavia. Nuoret kyllä nauravat, mutta eivät brändin kekseliäisyydelle vaan sille, kuinka huonosti heitä on ymmärretty, kirjoittaa Sanna Erkkilä.

Mielensäpahoittajat eivät koskaan olleet Finlaysonin kohderyhmää. Heillä oli vain yksi tehtävä: kääntää huomio Finlaysoniin ja tuoda brändille ansaittua medianäkyvyyttä, kirjoittaa Toni Rajamäki.

Muuttuvassa maailmassa tiedotusvälineiden huomio keskittyy yhä enenevissä määrin mainostilan myymiseen ja median kuluttajien huomion maksimointiin – ja useimmat ihmiset ovat kiinnostuneempia siitä, kuka panee ja ketä, kuin esimerkiksi talouselämän suhmuroinnista, kirjoittaa Harri-Pekka Pietikäinen.

Tekoälyllä tuotettu sisältö lisääntyy valtavalla nopeudella. Arvioiden mukaan jo yli 60 prosenttia LinkedInissä sisällöstä on tekoälyn tekemää. Nyt kannattaakin miettiä, miten voi tehdä sisältöä, joka erottautuu tekoälyn tuottamasta sisällöstä, kirjoittaa Jan Porema.

Moni meistä korkeakoulutetuista hyväosaisista elää etuoikeutettua elämää, jossa voimme työllämme muokata maailmaa. Meillä on valta, resurssit ja vapaus valita. Käytätkö sinä tuota valtaa hyvän tekemiseen vai ylläpidätkö järjestelmiä, jotka syventävät ilmastokriisiä, kiihdyttävät luontokatoa ja jättävät tulevat sukupolvet maksamaan laskun, kysyy Niklas Kaskeala.

Myynnin opinnoissa oppimisen vauhti ja vastaantulevien haasteiden määrä on huumaava, kirjoittaa Karolina Karlsson.

Vuoden luetuimmassa kolumnissa Marica Thorén pohtii naisen parasta ennen -päiväystä työelämässä.

Generatiivisten tekoälyjen laadukas käyttö vaatii enemmän kuin mitä moni markkinoinnin, viestinnän ja myynnin parissa työskentelevä on valmis panostamaan, kirjoittaa Jukka Niittymaa.

Äänekkäimmät ideat eivät aina ole parhaimpia, eivätkä rohkeimmat visiot synny vain räväköistä puheista. Erilaiset persoonat ja taustat tuovat luovaan työhön ja ajatteluun paljon kaivattua syvyyttä, joka mahdollistaa erottumisen ja paremman osuman kohdeyleisöön, kirjoittaa Anttoni Heikura.

Joulu on ovella, ja työssäkäyvät aikuiset ovat musertua paineen alle. He lähettelevät yömyöhään viestejä ja täyttävät raportteja. Tunneskaalalle ei mahdu muuta kuin eriasteisia riittämättömyyden tunteita. Joulu ei taida tänä vuonna saapuakaan, elleivät to do- listat tyhjene, kirjoittaa Marica Thorén.

Viestintä on nyt monessa organisaatiossa uuden edessä, kun lisääntyneet ja voimistuneet palvelunestohyökkäykset hidastavat ja tukkivat palveluita, globaalit kriisit näkyvät omilla työpöydillämme ja erilaiset kyberhyökkäykset alkavat olla arkipäivää, kirjoittaa Siina Repo.

Ensi vuonna kolumnisteja puhuttavat muun muassa alan huono työllisyystilanne, sukupolvien vuoropuhelu ja vastuullisuuden markkinointi.

Kenties Tiktok toivoo tavoittavansa Hesarin sivuilta päättäjät, vanhemmat ja muut vaikutusvaltaiset tahot, jotka voisivat pyrkiä rajoittamaan sen toimintaa. Tällaisella mainoksella yhtiö kenties haluaa näyttäytyä vastuullisena toimijana, vaikka sen toiminta herättää vakavia kysymyksiä, kirjoittaa Jenni Janakka.

Sissimarkkinoija laputti kaupungin keltaiseksi ja keräsi valtavan huomion uudelle tapahtumalleen minibudjetilla. Monen markkinoijan olisi syytä ottaa mallia tuosta sissistä. Jos leikkaat budjettia parempia aikoja odotellen, aktiivisena pysyvät syrjäyttävät sinut ostajien mielessä. Paniikkijarrutuksen sijaan kannattaisikin ryhtyä sissiksi, kirjoittaa Jan Porema.

Jos emme toimi nopeasti, ruotsalaisilla on kohta tonttupoikabändi pystyssä ja kansainvälinen konsolipeli tehtynä, kirjoittaa Antti Toivonen.

Lihayritykset pesevät kätensä vastuusta väittämällä vain myyvänsä sitä, mitä kuluttajat haluavat. Samalla ne vähättelevät markkinoinnin voimaa. Eläintuotantoyritykset eivät ole passiivisia kysynnän seuraajia. Ne ovat sen aktiivisia luojia, ja markkinoinnin rooli kysynnän luomisessa on keskeinen, kirjoittaa Niklas Kaskeala.

Albert Einsteinin suuhun on laitettu viisaus, joka kannattaisi muistaa Suomessakin erityisesti juuri nyt: “Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne."

Myyntiä voi ajatella tasapainolautana: toisella puolella ovat modernit työkalut ja kanavat, jotka mahdollistavat älykkäämmän, personoidun ja tehokkaamman myyntityön. Toisella puolella ovat myynnin perinteiset tukipilarit. Ilman tätä tasapainoa sekä myyjät että tulokset horjuvat, kirjoittaa Oona Kankkunen.

Heikot myyntivuodet saivat Victoria’s Secretin palaamaan juurilleen. Yleisön reaktio määritti tulevien vuosien suunnan, kirjoittaa Leena Komulainen.

Tietoyhteiskunnassa tekoäly tekee yhä suuremman osan siitä työstä, jonka varaan ihmisen status on perinteisesti rakentunut. Jos status ei siis pian enää nouse tiedolla briljeeraamalla, miten käy meidän statuksillemme tulevaisuudessa, pohtii Jukka Niittymaa.

Epävakaassa maailmantilanteessa kaivataan toivoa, rohkeutta sekä uskallusta epäonnistua. Näin syntyy erottuvamman ja tuloksellisemman markkinoinnin lisäksi lopulta myös parempia tarinoita elettäväksi ja jälkipolville jaettavaksi, kirjoittaa Anttoni Heikura.