Erosin viime vuonna pitkäaikaisesta puolisostani. Jossain vaiheessa loppuvuotta kyllästyin käymään samat uutiset läpi jokaisen tutun ja puolitutun kanssa ja tein someen ”virallisen ilmoituksen” aiheesta. Postaus lähti leviämään erikoisen vauhdikkaasti Instagramin ja Threadsin algoritmien siivittämänä ja saavutti lopulta reippaasti yli 500 000 katselukertaa. Henkilökohtaisuus selkeästi kiinnostaa, totesin jähmettynyt hymy huulillani. 

Samalla kun sulattelin tätä aika henkilökohtaisen uutisen megatavoittavuutta, jäin pohtimaan sitä kuinka vähän tällä hetkellä puhutaan orgaanisen sisällön viraalipotentiaalista. Onko yritysten liiketoimintaa edistävää viraalia enää olemassa, vai tarvitaanko orgaaniseen leviämiseen aina kariutunut parisuhde? 

‍

Kuka muistaa ajat, kun toimistomeiliin napsahteli tarjouspyyntöjä, joissa yritykselle toivottiin viraalinäkyvyyttä? 

Tähän toiveeseen tietysti sisältyy totaalinen oksymoron koska viraali = kontrolloimaton ja kenenkään intentiosta huolimatta rajusti leviämään lähtenyt sisältö, joka saa aikaan korkean sitoutumisasteen. Aikaisemmin somealustat kuitenkin olivat anteliaampia orgaanisen tavoittavuuden osalta myös yrityksille.

Tässä ajassa ei juurikaan haihatella viraalien perään. Kuitenkin, voimakkaaseen näkyvyyteen nojaavia ja liiketoimintaa edistäviä onnistumisia tapahtuu jatkuvasti myös kaupallisista tavoitteista käsin. Ja mikä parasta, usein ne eivät nojaa super bowl -tasoisiin panostuksiin. 

Alla pari ajankohtaista viraaliksi kehittynyttä ilmiötä ja muutamia ajatuksia, joita niistä voi ottaa talteen.

Ei huono tulos someräntille!

Fazerin kuulat X Finnair tarjosivat odottamatonta yhteistyötä ja lopulta Linkkarin täydeltä viraalisisältöä, jota ei olisi enää välttämättä jaksanut nähdä.

Sinisten kuulien idea oli käytännössä brändiyhteistyö Fazerin kuulien ja Finnairin välillä. Väri ja maku saivat inspiraationsa lennoilta tutusta sinisestä mustikkamehusta. Visut oli tehty ajanhengessä tekoälyllä. Idean taustalla oli vapaasuunnittelija Jemina Sandman joka halusi esitellä omaa konseptuaalista ajatteluaan. Pian joka toinen oman elämänsä luova suunnittelija loi uuden kollabo-version. Ideoita syntyi aina Pride-kuulista Geisha-kuuliin… 

Miksi julkaisu ylitti viraalikynnyksen? Riittävän yksinkertainen oivallus, ajoitus (brändikollaboraatiot ovat tätä päivää) ja oikea kanava! Ketään ei olisi kiinnostanut vastaava sisältö Instagramissa. Idea myös kirvoitti bisnessomekansan sisäänrakennettua DIY-asennetta ja sai ihmiset luomaa omia versioitaan aiheesta.

‍

Varustelekan Valtteria ärsytti viime vuoden lopussa. Tai ainakin näin saattoi tulkita LinkedIniin tehdyssä kitkerässä postauksessa. Yrityksen näkyvä perustajahahmo harmitteli sitä, kuinka kuluttajat ovat jääneet kiinni vanhaan Varusteleka-brändiin joka nojasi aiemmin halpaan ylijäämävarastoon. Nykyään ”Kiinakama” on korvattu laadulla ja kestävyydellä. Viesti oli ytimekkäästi juuri se mitä yleensä koskaan ei suositella sanottavan ääneen: Asiakkaat eivät tajua!

Iltalehti nappasi postauksesta kiinni ja teki aiheesta jutun. Negatiivisuushan on yksi median uutiskriteereistä. Se on myös tehokeino, jota erittäin harva yritys uskaltaa hyödyntää omassa markkinoinnissaan. 

Tästä yksittäisestä postauksesta seurasi paitsi viraalinäkyvyyttä verkossa, myös perinteistä medianäkyvyyttä iltapäivälehdissä. Käytännössä tuon postauksen myötä yrityksen perustaja pääsi kertomaan koko kansalle mitä Varustelekan kaupasta nykyään löytyy. Ei huono lopputulos someräntille!

‍

Viraalisti kiertämään lähteneessä sisällössä toteutuu aina joku seuraavista: aitous ja vilpittömyys, henkilökohtaisuus, ajankohtaisuus ja trendiin osuminen sekä ristiriita, negatiivisuus ja friktio. Viimeisimmistä yritykset yleensä haluavat pysyä kaukana, mutta oikein tehtynä niissä on valtavasti mahdollisuuksia.

Kuten tiedämme, minkään julkaisun menestystä ei kuitenkaan voi taata etukäteen. Silti: ensi kerralla aion tähdätä itse jonkun positiivisemman uutisen kanssa koko kansan tietoisuuteen. 

‍