En etsinyt uutta työtä. Minua houkuteltiin, retargetoitiin ja nurturoitiin, Johanna Rautio kirjoittaa.

Avoimien työpaikkojen määrä näyttää kasvaneen.

”Perusteettomat palkkaerot eivät ole riski vain työnantajan maineelle, vaan ne voivat vaarantaa koko liiketoiminnan ja kyvyn houkutella huippuosaajia.”

Kuluttajat ovat edelleen hyvin varovaisia ja pyrkivät varautumaan tuleviin julkisen sektorin sopeutustoimiin eli leikkauksiin ja veronkorotuksiin.

Kilpailu on maksuton ja toteutetaan pareittain.

Destia palkittiin vastuullisimpana työpaikkana.

Kolme lähettiä eri puolilta Suomea piti viikon kirjaa työtunneistaan.

Vain 58 prosenttia myyjistä suosittelisi omaa nykyistä työpaikkaansa muille.

Rekrytointivastaava: ”Tekoäly on vienyt työnhausta sen elementin, joka aiemmin usein ratkaisi: hakijan oman äänen ja persoonan.”

Nykyinen työpaikka on heikentänyt lähes joka toisen henkistä tai fyysistä terveyttä.

Yli puolet vastaajista on valmis vaihtamaan työpaikkaa palkkakeskustelun kariutuessa.

‍Kaikkein upeinta, rohkeinta ja viisainta on olla kiltti, Lilli Loiri kirjoittaa.

Tammikuussa julkaistut työpaikkailmoitukset ovat keränneet 12 prosenttia enemmän lukukertoja kuin vuosi sitten.

Asiantuntija: “Yritysjohto on vaarassa joutua vastuuseen, jos se ulkoistaa riskienhallinnan ja luottaa siihen, että henkilöstön asiantuntijat osaavat uuden ja monin paikoin tulkinnanvaraisen lainsäädännön vaatimukset.”

Mitä tehdä, kun työmarkkina on siinä pisteessä, että yliopistokoulutus ei enää riitä markkinointialan trainee-paikan saamiseen, Lasse Lappi kysyy kolumnissaan.

Molemmissa maissa tekoäly yleistyy nopeammin kuin sen käyttöä ohjaavat käytännöt.

Onnellisuus on alalla kasvanut hieman, ja toimiala nähdään myös houkuttelevana muilla toimialoilla työskentelevien näkökulmasta.

Korkeakoulu löytyy sijalta 83.

Duunitorin viestintäjohtaja: ”Työnhakijat ovat lopen kyllästyneitä kliseisiin dynaamisista näköalapaikasta ja kilpailukykyisestä palkasta.”

Sukupuolistavat käytännöt ja roolit ovat yhä arkea markkinointialalla. Siitä kärsivät ihmiset ja ala itse.

Kolmiosaisen sarjan motiivina on tietämättömyys kassaan kuulumisen eduista.

Kuntaviestijät ovat usein jokapaikanhöyliä, jotka hoitavat asukasviestintää, somea, tilaisuuksia ja markkinointia sekä osallistuvat myös johtoryhmän työskentelyyn.

Harkinnan taustalla voi olla kuormitusta, huonoa johtamista tai huonoa työilmapiiriä.

Vastuullisuus on yhä enemmän pinnalla, ja ensimmäinen suuri agenttihäiriötilanne noussee otsikoihin.

Vilkas keskustelu ei ole selkeän päätöksen synonyymi, Harri-Pekka Pietikäinen kirjoittaa.