Kuluttajan huomion kaappaamiseen on pyritty vuosien varrella vaihtuvin konstein. Markkinointiviestintä ja siten myös sloganit ovat aina heijastelleet omaa aikakauttaan, kirjoittaa Anssi Järvinen.

VR, Alko ja Veikkaus voivat olla Suomen kultakaivoksia, jos uskallamme tehdä monopoleistamme globaaleja, kirjoittaa Nea Barman.

Itseään asiantuntevaksi tekijäksi kutsuvan toimiston on oltava vastuullinen ilman, että sitä pitää erikseen vaatia, kirjoittaa Marika Siniaalto.

Jos kaikki organisaatiot satsaavat vain ei-maksetun markkinoinnin keinoihin, ei meillä kohta ole kotimaisia tiedotusvälineitä, kirjoittaa Toni Perez.

Markkinointikiertue Jenkeissä opetti minulle, että edelläkävijäbrändit ostavat nyt kampanjoita metaversumista ja kryptovaluutat ovat monille kuluttajille arkipäivää, kirjoittaa Laura Olin.

Datan pitäisi ohjata päätöksentekoa markkinoinnissa. Väitän, että se ei kuitenkaan toteudu monessa organisaatiossa, ja syy on yksinkertaisesti munattomuudessa, kirjoittaa Datanisti Petri Mertanen.

On vanhanaikaista ajatella, että toimiston luova sankari keksii huippuideoita ylhäisessä yksinäisyydessään. Ideoiden tuottaminen on prosessi ja koko organisaation tehtävä, kirjoittaa Markus Nieminen.

On surullista huomata, kuinka moni yrittää viedä perinteiset kylmäpuhelut ja kasvottoman, tyrkyttävän mainonnan sellaisenaan suoraan LinkedIniin, ihmettelee Tom Laine.

Pirstaloituneessa hybriditoimistojen maailmassa projektijohdon heikko arvostus kostautuu, kirjoittaa Leena Komulainen.

Kesti kauan ennen kuin tajusin, kuinka myrkyllinen neuvo oli. Se perustuu ajatukseen, että asiantuntijan arvo on tiedossa ja tieto pysyy muuttumattomana tilanteesta riippumatta, kirjoittaa Ulla Jones.

Monessa somekanavassa sisällön elinkaari voidaan mitata tunneissa. YouTubessa kiinnostavalle sisällölle voi saada orgaanista näkyvyyttä vielä kuukausia julkaisun jälkeenkin, kirjoittaa Antti Sipilä.

Työnantajalta vaaditaan arvojen mukaista käytännön toimintaa sekä arvostavaa, suoraselkäistä ja ihmiskeskeistä johtamista, kirjoittaa Minna Ruusuvuori.

Nämä sanat olisin toivonut jonkun sanovan minulle, kun olin ensimmäistä kertaa esihenkilönä, kirjoittaa Jemmi Laaninen.

“Varsinkaan meillä pienemmillä toimijoilla ei riitä mitenkään kaista hanskata kaikkea. On pakko erikoistua ja tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa”, kirjoittaa Arttu Käyhkö.

Aloittelevana asiakaspäällikkönä jouduin pohtimaan, mitä tapahtuu yhteistyölle, jos annan ahdistelevalle asiakkaalle litsarin ja käsken jättämään minut rauhaan, kirjoittaa Marica Thorén.

Jos emme itse ole valmiita tarttumaan lapioon ja tekemään töitä työmme tuloksellisuuden osoittamiseksi, on ihan turha peräänkuuluttaa kulmahuoneeseen pääsyä, kirjoittaa Mika Hyötyläinen.

Yrityksen arvot eivät ohjaa bisnestä, vaan ihmisiä bisneksessä, kirjoittaa Anssi Järvinen.

Kun riittävän moni taho jähmettyy, syntyy markkinoiden häiriötila. Kutsun sitä kriisiyhteiskunnaksi. Siinä tilassa moni organisaatio on tällä hetkellä, kirjoittaa Nea Barman.

Tuskailen jatkuvasti kansainvälisten tiedotteiden kanssa. Asiaan päästään vasta toisella sivulla jos silloinkaan. Viestien kyllästämässä maailmassa suomalaiselle suoraan asiaan -tyyliselle lähestymiselle on tilausta, kirjoittaa Toni Perez.

Yhden markkinointitoimenpiteen radikaali suosiminen on vähän kuin harrastaisi seksiä vain lähetyssaarnaaja-asennossa: mahdollisuuksia hukataan ja eikä kaikkea potentiaalia saada hyödynnettyä, kirjoittaa Markus Nieminen.

Luovan asiantuntijatyön tärkein työkalu eli aivot eivät toimi kuormittuneena halutulla tavalla, kirjoittaa Leena Komulainen.

Työpaikan vaihtaja ei ole urakiipijä tai pyrkyri vaan työhönsä intohimoisesti suhtautuva asiantuntija, väittää Ulla Jones.

Unohdetaan kerrankin ämpärit ja panostetaan laatuun. Vähemmän on usein enemmän, kirjoittaa Marika Siniaalto.

Psykologinen turvallisuus, empatia ja välittäminen ovat aitoja arvoja, jotka luovat turvallisen ympäristön. Se taas mahdollistaa yrityksen kukoistamisen, kirjoittaa Minna Ruusuvuori.

Miksi alkoholi on työn kontekstissa jonkinlainen normi, mutta työkyvyn varsinainen ylläpitäminen esimerkiksi työpaikan tarjoaman terapian keinoin on edelleen tabu, kysyy Jemmi Laaninen.