Virtuaalikokouksissa saattaa välillä väsyttää. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että virtuaalikokouksista johtuva väsymys ilmenee uupumuksena ylikuormituksen vuoksi. Nyt Aalto-yliopiston professori Niina Nurmen uusi tutkimus kuitenkin osoittaa päinvastaista: Virtuaalikokouksiin osallistuminen saattaa johtaa lisääntyneeseen uneliaisuuteen alikuormituksen ja tylsistymisen seurauksena.

– Oletin, että löydän tutkimustuloksena sen, että ihmiset stressaantuvat etäkokouksissa. Mutta tulos olikin päinvastainen – erityisesti työhönsä sitoutumattomia alkoi etäkokouksissa nopeasti nukuttaa, Nurmi sanoo.

Tutkimuksessa hyödynnettiin sydämen sykevaihtelua, vertailtiin virtuaalikokouksia ja kasvokkain pidettäviä kokouksia keskenään, ja tutkittiin erityyppisiä uupumuksen kokemuksia 44 tietotyöntekijän keskuudessa miltei 400 kokouksen ajan. Aalto-yliopiston lisäksi tutkimuksessa oli mukana Työterveyslaitos, jossa tutkitaan stressiä ja palautumista sykkeenmittausteknologioiden avulla.

– Yhdistimme tutkimuksessa fysiologiset menetelmät etnografiseen tutkimukseen. Varjostimme jokaista tutkimushenkilöä kahden työpäivän ajan, kirjaten ylös kaikki tapahtumat aikaleimojen kera, jotta saimme selville, mikä kaikki vaikuttaa ihmisen fysiologisiin reaktioihin, Nurmi sanoo.

"Työn imua kokeneet henkilöt olivat innoissaan työstään, eikä kokouksen muodolla ollut heille juuri vaikutusta."

Tutkimukseen liittyi myös kysely, jonka avulla tunnistettiin ihmisten yleistä suhtautumista ja sitoutumista työhön.

– Työn imua kokeneet henkilöt olivat innoissaan työstään, eikä kokouksen muodolla ollut heille juuri vaikutusta. He pystyivät pysymään aktiivisena myös virtuaalisten kokousten aikana. Jos taas työn imun kokemus oli vähäistä eikä työstä oltu niin kovin innostuneita, virtuaalikokoukset koettiin erittäin väsyttäviksi, Nurmi kertoo.

Kasvokkain pidettävissä kokouksissa keskittymisen säilyttäminen on helpompaa, mutta virtuaalikokouksissa virikkeitä on rajallisesti – pahimmillaan vain muiden ääni.

– Varsinkin jos kamerat eivät ole päällä, osallistuja jää alivirittyneeseen tilaan ja alkaa ehkä kompensoida sitä multitaskauksen avulla, Nurmi kuvaa.

Vaikka aivot kaipaavatkin virikkeisyyden nostoa, kokoukseen keskittymisen kannalta tämä ongelmallista. Vain hyvin automatisoituja asioita, kuten kävelyä, voi tehdä samaan aikaan, kun on virtuaalikokouksessa.

– Jos pyrkii keskittymään kahteen kognitiivista huomiota vaativaan asiaan samaan aikaan, ei voi kuulla, jos virtuaalikokouksessa tapahtuu jotain tärkeää. Vaihtoehtoisesti joutuu koko ajan vaihtamaan tehtävien välillä. Se on tosi kuormittavaa aivoille, Nurmi sanoo.

– Sen sijaan käveleminen ja muu automatisoitunut puuhastelu saattaa kuitenkin nostaa hieman vireystilaa ja auttaa keskittymään virtuaalikokouksen seuraamiseen, hän jatkaa.

Professori Niina Nurmen vinkit onnistuneeseen etäkokoukseen

1. Etäkokous, jossa on paljon osallistujia, on usein tehoton ja unettava. Toisten reaktioita on vaikea havaita.

2. Etäkokouksen ihannepituus on alle puoli tuntia. Ihmiset alkavat väsyä jo 10 minuutin kohdalla.

3. Yhden kokoustajan multitaskaus vaikuttaa muidenkin kokemukseen.

4. Palautteen antaminen etänä on vaikeaa, mutta tärkeää. Myöntelevät äänet, nyökyttely ja peukuttaminen kannustavat.

5. Oman kuvan tuijottaminen voi häiritä, stressata ja kuormittaa. Sen voi kuitenkin piilottaa itseltään.

Lue vinkit kokonaisuudessaan täältä.