Tietyt ryhmät markkinointialalla ovat herkkiä vaihtamaan alaa, jos odotukset monimuotoisuudesta eivät toteudu: 16 prosenttia naisista, 17 prosenttia LGBQ+-yhteisöön kuuluvista, 22 prosenttia etnisistä vähemmistöistä ja 24 prosenttia vammaisista vastaajista sanoo, että he todennäköisesti lähtisivät tässä tapauksessa alalta.
Nuoremmat, 25–34-vuotiaat ammattilaiset ja henkilöt, joilla on hoitovastuu lapsista, vanhemmasta tai vammaisesta, lähtevät alalta myös hieman muita todennäköisemmin.
Kaiken kaikkiaan suunnilleen joka seitsemäs markkinoinnissa työskentelevä olisi valmis vaihtamaan alaa monimuotoisuuden, tasa-arvon ja osallisuuden puutteen vuoksi.
Markkinointialan monimuotoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja inkluusiota mitattiin Global DEI Census 2023 -kyselyssä, johon vastasi 13 000 alan työntekijää 91 maasta.
"Parhaat tekijät voivat valita työnantajansa."
Marketing Finlandin toimitusjohtaja Riikka-Maria Lemminki ei ole yllättynyt tuloksesta, sillä alalla on jo pitkään puhuttu monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja inkluusion merkityksestä alan vetovoimalle sekä siitä, miten näitä arvoja voidaan edistää markkinoinnin keinoin.
– Parhaat tekijät voivat valita työnantajansa. Ne yritykset, jotka ovat pystyneet rakentamaan tasa-arvoisen ja monimuotoisen työympäristön, tuntuvat olevan kaikista houkuttelevimpia, Lemminki toteaa tiedotteessa.
Naisilla, LGBQ+-vähemmistöihin ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla sekä vammaisilla vastaajilla on edelleen huonompia kokemuksia kuin muilla vastaajilla.
Miehet ilmoittivat paremmista työkokemuksista kuin naiset. Vammaiset vastaajat raportoivat kaikkein huonoimmista työkokemuksista. Naiset, vammaiset ja etnisten vähemmistöjen vastaajat kertovat muita todennäköisemmin, että heistä puhutaan epäoikeudenmukaisesti. Naisista osuus oli 30 prosenttia ja miehistä 21 prosenttia, vammaisista 39 prosenttia ja ei-vammaisista 25 prosenttia sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvista 30 prosenttia ja etnisestä enemmistöstä 26 prosenttia.
Samat ryhmät kokivat myös, että heitä aliarvostetaan verrattuna saman pätevyyden omaaviin kollegoihin ja että heitä kiusataan tai että he tuntevat olonsa epämukavaksi työpaikalla.
Vanhempainvapaalle viimeisten viiden vuoden aikana jääneistä naisista 36 prosenttia on sitä mieltä, että vanhempainvapaasta on ollut haittaa heidän uralleen, kun taas miehistä kahdeksan prosenttia on kokenut vanhempainvapaan haitalliseksi.
Lähes puolet vastaajista on edelleen sitä mieltä, että ylennys- tai työhönottopäätökset voivat olla syrjiviä. Vain 55 prosenttia on samaa mieltä siitä, että ylempi johto ei syrji heitä palkkaamisessa tai uralla etenemisessä. Naisten kohdalla vastaava osuus on 52 prosenttia, etnisten vähemmistöjen kohdalla 51 prosenttia, LGBQ+-ihmisten kohdalla 49 prosenttia ja vammaisten kohdalla vain 43 prosenttia.
Vuoden 2023 luvut ovat tosin hieman parempia kuin vuonna 2021, jolloin 51 prosenttia vastaajista arvioi, ettei ylempi johto syrji heitä. Edellä mainitut ryhmät ovat myös muita epätodennäköisemmin samaa mieltä siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä on heidän edustamansa yrityksen johtotehtävissä.
