Viime elokuun lopussa Lampimäen perheessä oli juhlat. Pöytä oli katettu koreaksi ja laseihin kaadettu juhlajuomaa. Kyseessä oli Mari Lampimäen potkujuhlat. Hän oli saanut juuri kuulla, että 12 vuotta kestänyt työsuhde mainostoimistossa päättyisi.
– Pitäväthän ihmiset erojuhliakin, joten ajattelin, että juhlitaan nyt sitten potkuja. Ne ovat mahdollisuus uuteen, Mari Lampimäki muistelee.
Hän oli tehnyt uraa projektipäällikkönä toimistossa, joka oli joutunut lomauttamaan ja irtisanomaan työntekijöitä koronapandemian vuoksi jo aikaisemmin samana vuonna. Ensimmäisen kerran työntekijöitä joutui lähtemään juhannuksen aikaan. Silloin Lampimäki säästyi irtisanomiselta.
Koko kesän Lampimäki oli kuitenkin joutunut jännittämään, olisiko seuraavaksi hänen vuoronsa. Vuonna 2019 hänet oli ulkoistettu vuodeksi toimiston asiakkaalle, ja kun määräaika oli lopuillaan, Lampimäki tajusi, ettei hänellä ollut projekteja ja asiakkuuksia odottamassa toimistolla. Ei yksinkertaisesti ollut töitä, joita palata tekemään.
Lampimäki sanoo, että tilanteen ratkeaminen oli lopulta helpotus. Kun epätietoisuus poistui, hän pystyi suuntaamaan ajatuksensa paremmin tulevaan ja miettimään, mitä haluaa seuraavaksi tehdä.
– Töiden loppuminen oli tietenkin myös pettymys. Mietin, miksi juuri minä. Haluttiinko minusta eroon? Olisinko voinut tehdä jotain toisin?, Lampimäki muistelee.
Uravalmentaja Sanni Kröger kertoo, että tarve työnhakuvalmennuksille on lisääntynyt korona-aikana. Yritykset ovat irtisanoneet runsaasti väkeä, ja osa organisaatioista tarjoaa irtisanotuille pakettia, johon kuuluu uravalmennus.
Myös Mari Lampimäki päätyi Krögerin uravalmennukseen viime syksynä, kun potkut antanut työnantaja tarjosi hänelle siihen mahdollisuuden.
– Sannin kannustus oli tosi tärkeää alkuvaiheessa, kun ammatillinen itsetuntoni oli saanut kolhun ja keskityin liikaa pohtimaan heikkouksiani. Sanni auttoi huomaamaan myös vahvuuteni, Lampimäki sanoo.
Kröger kertoo, että uravalmentaja toimii usein juuri innostajana ja sparraajana. Hän sanoo tärkeimmän tehtävänsä olevan valmennettavan oivalluttaminen.
– Valmennettavan on hyvä olla aluksi valmis vähän tutkiskelemaan itseään. Mietimme yhdessä vaihtoehtoja, tarpeita ja odotuksia. Sen jälkeen valmennus muotoutuu sen mukaan, mitä valmennettava tarvitsee, Kröger kertoo.
Uravalmennus on monelle ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun on aikaa pysähtyä pohtimaan omaa työuraa ja sitä, mitä ihan oikeasti haluaa tehdä.
Uravalmentajan kanssa voi pohtia, minne hakisi töihin. Hänen kanssaan harjoitetaan myös työnhakutaitoja ja päivitetään työnhakudokumentteja, kuten CV:tä ja LinkedIn-profiilia. Joku saattaa toivoa valmentajasta ennen kaikkea kuuntelijaa ja sparraajaa.
Uravalmennus on monelle ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun on aikaa pysähtyä pohtimaan omaa työuraa ja sitä, mitä ihan oikeasti haluaa tehdä. Se voi johtaa siihen, että saa aivan uudenlaisia oivalluksia, Sanni Kröger sanoo.
Vähän sen suuntaisesti kävi myös Mari Lampimäelle. Hän huomasi muun muassa haaveilevansa, että pääsisi projektinhallinnan töiden ohella silloin tällöin myös esiintymään, kouluttamaan tai opettamaan.
– Oivallukset olivat täysin sen ansiota, että jouduin työttömäksi. Muuten en olisi välttämättä tullut miettineeksi, missä asioissa olen parhaimmillani.
Mari Lampimäki ei aluksi halunnut kertoa työttömyydestään LinkedInissä, sillä hän ajatteli, että se saisi hänet vaikuttamaan epätoivoiselta. Mutta kun Lampimäki viimein kertoi sosiaalisessa mediassa avoimesti etsivänsä töitä, moni tsemppasi. Siitä tuli hyvä mieli, Lampimäki sanoo.
Sekä Sanni Kröger että MarkkinointiUutisia julkaisevan MarkkinointiKollektiivin ura- ja rekrytointipalveluista vastaava Sanna-Kaisa Koivisto kertovat ilahtuneensa avoimuudesta ja yhteisöllisyydestä, jota korona-aika on tuonut työttömyyskeskusteluun. Moni kertoo LinkedInissä avoimesti etsivänsä töitä, ja muut kannustavat ja vinkkaavat sopivan kuuloisista avoimista paikoista.
– Työttömyydestä puhuminen ei ole enää samalla tavalla tabu kuin ennen. Korona on tuonut mukaan inhimillisen näkökulman. Työttömiä on nyt paljon, eikä työttömyyttä pidetä häpeällisenä, Koivisto sanoo.
Sekä Lampimäki että Koivisto kannustavat verkostoitumiseen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Työmarkkinoilla on nyt paljon markkinointialan osaavia ammattilaisia.
– Epätoivo iskee jokaiselle työnhakijalle välillä. Silloin vertaistuki auttaa. Olen osallistunut MarkkinointiKollektiivin lounastreffeille ja tavannut muita työnhakijoita, joihin olen tutustunut Linkkarissa. Olen saanut hyviä ideoita työnhakuun ja pystynyt myös auttamaan muita, Lampimäki kertoo.
Hänen mukaansa työmarkkinoilla on nyt paljon markkinointialan osaavia ammattilaisia. Myös Sanni Kröger on huomannut, että työttömänä on runsaasti oman alansa hyvin hallitsevia ammattilaisia. Hän muistuttaa, että se on yrityksille mahdollisuus.
– Nyt on kyse siitä, mitkä yritykset ehtivät napata parhaat tekijät.
Markkinointialan rekrytointeja tekevä Sanna-Kaisa Koivisto kertoo huomanneensa, että korona-aikana työnhausta on kadonnut totuttu kaava, kun kaikki rekrytointiin liittyvä tehdään etänä.
– Rekrytointi on muuttunut ad hoc -tyyppiseksi. Haastatteluille ei esimerkiksi enää välttämättä sovita aikaa. Jos olet hakenut paikkaa, saatat saada soiton ilman ennakkovaroitusta, Koivisto sanoo.
Se merkitsee sitä, ettei työnhakijalla välttämättä ole mahdollisuutta valmistautua haastattelutilanteisiin kuten ennen. Työnhakijan on oltava valmis kertomaan itsestään ja osaamisestaan minä hetkenä hyvänsä.
Koiviston mukaan markkinointialalla lisää työntekijöitä palkkaavat nyt ne tahot, joilla on paljon töitä. Niiden tekemiseen tarvitaan käytännön taitoja, jotka täytyy pystyä näyttämään todeksi konkreettisesti.
– Kaikesta osaamisesta ja tehdyistä töistä olisi hyvä olla olemassa jonkinlainen portfolio, Koivisto vinkkaa.
Kaikesta osaamisesta ja tehdyistä töistä olisi hyvä olla olemassa jonkinlainen portfolio.
Työnhakijoina on hänen mukaansa nyt runsaasti esimerkiksi projektinhallintaan erikoistuneita markkinoinnin ammattilaisia. Laajan kuvan ymmärtäminen ja projektiosaaminen ei tämänhetkisessä tilanteessa kuitenkaan välttämättä riitä, kun apukäsiä tarvitaan nimenomaan konkreettisen työn tekemiseen.
Koivisto kannustaakin työnhakijoita kouluttautumaan ja kasvattamaan osaamistaan rohkeasti. Yksi hyvä keino tähän on hänen mukaansa työvoimakoulutukset. Niitä järjestävät muun muassa Rastor-instituutti ja Saranen Consulting, jossa Koivisto on työskennellyt aikaisemmin.
Työvoimakoulutuksen avulla Mari Lampimäkikin uskoo uuden uran urkenevan.
Irtisanomisesta on kulunut nyt puolisen vuotta. Lampimäki on työtön työnhakija ja aloittamassa pian TE-toimiston työvoimakoulutuksen. Kyseessä on puolen vuoden mittainen koulutus, johon kuuluu 20 opiskelupäivää ja työssäoppimista valitussa yrityksessä. Koulutettavalle maksetaan tuolta ajalta työttömyyskorvaus.
–Olen huomannut, että korona-aikana kaikki hakevat digi-alkuisia markkinoinnin osaajia. Siksi hakeuduin Rastor-instituutin digitaalisen markkinoinnin ja sosiaalisen median koulutusohjelmaan, Lampimäki kertoo.
Hän etsii parhaillaan yhteistyöyritystä, jonne voisi mennä suorittamaan koulutukseen kuuluvaa työssäoppimista. Tarkoituksena on löytää yritys, joka Lampimäkeä aidosti kiinnostaa – ja jolla on tarvetta Lampimäen työpanokselle.
Koulutus ei sido Lampimäkeä eikä yritystä mihinkään. Tavoite tietenkin on, että koulutuksen päätyttyä Lampimäki työllistyisi yritykseen, mutta siitä ei ole takuita. Lampimäki kuitenkin sanoo, että hänellä on vain voitettavaa.
– Jos ostaisin koulutuksen jostain, joutuisin maksamaan siitä. Nyt saan sen maksutta, ja pääsen sen lisäksi oppimaan uutta myös työympäristössä.
Sanna-Kaisa Koiviston mielestä työvoimakoulutus on niin sanottu win-win-tilanne: työnantaja saa sitoutuneen työntekijän ja koulutettava pääsee testaamaan uusia oppeja saman tien työelämässä.
– Koulutus on totta kai taloudellinen panostus työnhakijalta, mutta uskallan väittää, että se maksaa itsensä takaisin. Sen kautta voi päästä työelämässä sellaisiin positioihin, joihin aiemmalla osaamisella ei olisi päässyt.
