Yle on kehittänyt yhteistyössä LUT-yliopiston kanssa mallin, jonka avulla voidaan arvioida, kuinka paljon median jakelu eri kanavien kautta aiheuttaa ilmastopäästöjä. Malli kattaa television ja radion lisäksi Yle Areenan kaltaiset suoratoistopalvelut.

Mallin loi diplomityönään Ylelle Eero Hämäläinen osana LUT-yliopiston tuotantotalouden diplomi-insinööriopintojaan.

– Tutkimuksen perusteella kykenemme määrittelemään, mitä tietoa eri jakelukanavien hiilijalanjäljen luotettava arviointi vaatii, vaikka tällä hetkellä kaikki tarvittava tieto ei ole saatavilla. Samoin yksittäinen käyttäjä voisi arvioida oman sisällön kulutuksensa hiilijalanjäljen, Hämäläinen kuvailee tiedotteessa.

Yksi tutkimuksen keskeinen havainto on, ettei mediajakelun hiilijalanjäljen pienentäminen ole yksinkertaista.

– Päästöihin vaikuttavat esimerkiksi tv- ja radiokanavien määrä ja kuvanlaatu, jotka puolestaan vaikuttavat suoraan katsojien ja kuuntelijoiden kokemukseen. Vaikka yhtälö onkin vaikea, voimme ratkaisuillamme ohjata median kuluttajia päästöjen kannalta tehokkaisiin käyttötottumuksiin, Ylen teknologiajohtaja Janne Yli-Äyhö toteaa.

Kuluttajan näkökulmasta hiilijalanjälkeen vaikuttavat katseluun käytetty laite, internetyhteys (kiinteä vai mobiiliverkko) sekä kuvanlaatu eli resoluutio. Pienin hiilijalanjälki tutkimuksen mukaan on, kun käytetään Yle Areenaa mobiililaitteella kiinteän verkkoyhteyden kautta.

Tutkimuksen yhteydessä havaittiin, että Suomessa median jakelun päästöt ovat jo nyt kansainvälisesti erittäin matalalla tasolla.

– Merkittävä osa median jakelun päästöjä on energiankulutus, ja siitä aiheutuvien päästöjen määrä riippuu energian alkuperästä. Suomessa jakeluoperaattorit hyödyntävät pitkälti vain uusiutuvista hiilineutraaleista energialähteistä tuotettua sähköä, mikä johtaa alhaisiin hiilidioksidipäästöihin, Hämäläinen sanoo.

Kehittämisen suurin haaste liittyy tiedon saatavuuteen. Jakeluverkkoja ylläpitävät yritykset eivät tällä hetkellä kykene tuottamaan riittävän yksityiskohtaista ja yhtenäistä tietoa eri jakelutapojen energiankulutuksesta ja päästöistä.

– Tulevaisuudessa vastuullisuusraportoinnin kiristyvät vaatimukset lisäävät tarvetta avoimemmalle ja tarkemmalle tiedonkeruulle koko alalla, Yli-Äyhö toteaa.