– Puhelin vei pikkusormen ja koko käden. Puhelin ei edes ehdi vaatia huomiotamme, kun olemme jo itse sitä tarjoamassa, Riannon toimitusjohtaja Riitta Auvinen toteaa tiedotteessa.

Puhelimella maksetaan ruokaostokset, ostetaan junalippu mummolaan, näytetään pääsylippu elokuvateatterin ovella ja tankataan auto. Sillä avataan kodin ovet, hoidetaan pankkiasiat, maksetaan laskut, kuvataan lapsenlapsia, tarkistetaan sää ja etsitään eksyneelle oikea reitti. Puhelin on lompakko, kamera, kartta, kalenteri, avainnippu, matkalippu ja kokonainen viihdekeskus. Ja kaiken tämän keskellä sillä voi edelleen myös soittaa.

Puhelinta ei tarvitse edes käyttää mihinkään. Lähes seitsemän kymmenestä kertoo katsovansa puhelintaan usein ilman varsinaista syytä. Yhtä moni tuntee olonsa levottomaksi, jos ei tiedä, missä puhelin on.

– Puhelin on suomalaisen hyvä ystävä ja paha riippuvuus. Olemme rakentaneet arkemme puhelimen varaan ja nyt ihmettelemme, miksi emme osaa olla ilman sitä. Puhelin kulkee mukana kaikkialle, pääsee yöksi viereen ja saa huomiota heti aamulla. Jos se on hetken kateissa, iskee levottomuus. Harva taitaa pitää edes kotiavaimistaan yhtä tarkkaa lukua, Auvinen sanoo.

Puhelinriippuvuus ei katso ikää, mutta nuorten vastauksissa korostuu erityisesti halu vähentää käyttöä. 18–24-vuotiaista 83 prosenttia kokee olevansa ainakin jossain määrin riippuvainen puhelimestaan. Lähes yhtä moni (79 %) haluaisi käyttää sitä nykyistä vähemmän.

– Nuoret ovat kasvaneet maailmaan, jossa puhelin on jatkuvasti läsnä. Kiinnostavaa on, että juuri he myös haluaisivat kaikkein useimmin vähentää sen käyttöä. Ehkä nuoret ovat alkaneet kyllästyä siihen, että yksi pieni laite vie niin suuren osan huomiosta, Auvinen toteaa.

Yli 65-vuotiaistakin 61 prosenttia tunnistaa riippuvuuden, mutta puhelimen käyttöä haluaisi vähentää 45 prosenttia.

Myös sukupuolten välillä on eroja. Naisista 79 prosenttia kokee riippuvuutta puhelimestaan, miehistä 67 prosenttia. Naisista 66 prosenttia haluaisi vähentää käyttöään, miehistä 53 prosenttia.