Turun Skanssin kauppakeskus on tiistaiaamuna hiljainen. Kympin tietämillä on aukeamassa King Colisin pop-up-myymälä, mutta jonossa seisoo toimittajien lisäksi noin viisi ihmistä. Heistä ainakin yksi on osunut paikalle vahingossa tullessaan asioimaan viereisessä urheiluliikkeessä.

King Colis myy toimitusketjuissa kadonneita verkkokauppapaketteja kilohintaan. Tuotteet on hinnoiteltu kahteen luokkaan. Standard-paketit maksavat 22,90 euroa ja premium-paketit 29,90 euroa kiloa kohden. King Colisin paikan päällä olevan edustajan mukaan premium-paketit ovat esimerkiksi tunnettujen verkkokauppojen toimituksia. Hän mainitsee Amazonin. Se ei toimittajan korvaan kuulosta vielä kummoiselta laadun takeelta.

Ilmiö rantautui Suomeen ensimmäistä kertaa tammikuussa, tuolloin Helsinkiin. Kymmenen tonnia mysteeripaketteja myytiin loppuun jo ennen myymälän sulkeutumista. Seuraavaksi King Colis matkasi Tampereelle viime kuussa. Sielläkin yritys kertoo myyneensä paketteja tonneittain.

Lue myös: Helsingin Kampin sekoittanut kadonneiden pakettien pop-up-myymälä saapuu myös Tampereelle

Hype vaikutti siis sen verran suurelta, että ihmisvilinän puute Turussa hieman yllättää. Toisaalta sijainti on myös vähemmän keskeinen kuin vaikkapa Helsingin Kampissa.

King Colisin toimitusjohtaja Killian Denis kertoo yhtiön tiedotteessa, että mysteeripakettien vetovoima perustuu yllätyksellisyyteen: ostaminen tuntuu aarteenetsinnältä, sillä koskaan ei tiedä, mitä paketista paljastuu.

– Joissain tapauksissa asiakkaat ovat löytäneet paketeistaan esimerkiksi harvinaisia keräilyesineitä, arvokasta elektroniikkaa tai designer-vaatteita, ja juuri mahdollisuus saada paljon arvokkaampi tuote suhteessa mysteeripaketin hintaan tekee kokemuksesta koukuttavan, Denis toteaa.

Ennen kaikkea King Colis myykin juuri kokemusta ja elämystä. Paketeista kun voi paljastua pahimmillaan mitä tahansa krääsää. Yhtiö liikkuu ainakin Suomen lainsäädännön perusteella harmaalla alueella, sillä esimerkiksi kuluttajansuojaa ei käytännössä ole. Säkistä paljastunutta sikaa ei voi palauttaa.

Tämäkin tietäen on kuitenkin aika iskeä näpit pakettikasaan.

Koska hintaero kahden eri kategorian välillä ei ole järin suuri, valitsen premium-laarin. Paketteja on eri painoisia ja kokoisia. Ensimmäisessä käteen osuvassa tuntuu olevan jonkinlainen piuha, seuraavassa mahdollisesti jonkinlainen pelikonsoliohjain. Sen verran tunnistan käsikopelolla, ettei se sovi omaan konsoliini, joten jätän paketin pinoon. Sitä paitsi nyt haetaan yllätyksellisyyttä.

Lopulta käsiin päätyy paketti, jonka sisällä on jonkinlainen suorakaiteen muotoinen laatikko. Painon ja muodon perusteella siellä voisi olla jonkinlaista elektroniikkaa, vaikkapa kiharrin, mutta arvioin mahdollisuudet johonkin arvokkaampaankin olevan olemassa. Se saa tarttua mukaan.

Kassalla vaaka osoittaa reilua 600 grammaa. Paketin hinnaksi tulee siis parikymppiä. Jo tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että sisällön pitää osua täysillä maaliin, jotta ostos on hintansa väärti.

Muovipussi repeytyy auki ja sisältä paljastuu ruskea laatikko, jonka kylkeen on painettu kasvin kuvia.

Ymmärrän elämyksen koukuttavuuden. Lottokansaa varmasti kiehtoo uhkapeli kolleillakin:

”Mitä jos?”

Toisaalta en voi olla ajattelematta sitä, että monen asiakkaan käsiin päätyy varmasti myös hänelle itselleen turhaa tavaraa. Saako sen menemään kiertoon kaveripiiriin, vai päätyykö tuote suoraan roskiin? Koska se on ylipäätään aikanaan tilattu, on tavaralle varmasti jotain käyttöä. Jossain, jollekulle.

Mutta kuinka usein tavarat löytävät sokkokaupan kautta aidosti niitä tarvitseville ihmisille? Kollega vieressä raapii omista paketeistaan esiin omituisen, heijastimin varustellun suojapeitteen ja mahdollisesti pesukoneeseen laitettavia nukkaa kerääviä palleroita.

Toisaalta vielä ikävämpi asia olisi tietysti se, että toimittamatta jääneet paketit dumpattaisiin suoraan jätteeksi. Nyt on sentään pieni mahdollisuus, että joku tuote löytää sitä tarvitsevan kodin.

Vastuullisempaa olisi luultavasti avata paketit ja myydä niissä olevat tavarat läpinäkyvästi. Elämys se ei kuitenkaan olisi, eikä luultavasti edes kovin hyvää bisnestä.

Omasta paketistani paljastuvat kaksi lasista oliiviöljyn tai viinietikan kaatopulloa ovat sentään ihan käyttiskamaa. Ja ainakin niillä nyt on tarina.

Revitystä osoitetarrasta erottaa sen verran, että tilaus on lähtenyt aikanaan Amazonista. Sieltä vastaavan setin saa yli puolet mysteeripakettia halvemmalla.