1. Vaikka vituttaa, on lähdettävä ulos siitä asunnosta. Otettava uikkarit reppuun ja pyyhe, vaikket olisi menossa uimaan. Istu sitten sporassa, kuuntele korvakuulokkeilla Saimaa-orkesteria, istu toinenkin kierros. Älä ole menossa minnekään. Anna rakkautta jokaiselle ohikulkijalle niin kuin se olisi ilmaista, koska se on. 

Vastaa random-mummon sporahymyihin ja ota kuulokkeet pois, katso mummon silmiin ja kysy häneltä jotakin. Asuiko hän täällä lapsena? Kyllä, kyllä hän asui, ja he nauroivat pikkuveljen kanssa, kun Helsinkiä pommitettiin ja äiti käänsi kylpyammeen heidän päälleen ja se oli hyvä leikki. Sen tunsi miten kaikki muut talot murentuivat ympärillä, mutta heillepä ei käynyt kuinkaan. Vaikka tuntisit kaupungin, et kuitenkaan tiennyt missä Runeberginkadun talossa se tapahtui. Mummelin jäädessä pois hän saattaa pitää pitkään käsistäsi ja katsoa syvään vedenvärisillä silmillä, ja sitten hän kertoo, että tämä oli ainoa keskustelu ainakin kahteen kuukauteen, eikä haittaa vaikka se olisi viimeinen ikinä, sanoo mummo. Se oli hyvä keskustelu ja hänen nimensä on Kaisa. Mieti. Milloin olet töissä ollut osa mitään niin merkittävää?

2. Kaikki hyvä on mahdollista, ellei peräti todennäköistä kun saa fudut. Silloin tulee vain upottaa itsensä tarkoituksella täysin mahdottomiin tekoihin, koska niistä tulee ihan mahdollisia seikkailuita. Esimerkkinä se, että uskottelee voivansa lähteä ulos kaupungille hengailemaan yhdessä kolmen vaippaikäisen ja yhden valitettavan huonosti kasvatetun tohkeisen koiran kanssa. Julkisilla liikennevälineillä, ruuhka-aikaan. Lisääntymisiän ylittäneet naiset hymyävät vinosti ja kääntyvät strategisella vauhdilla pois juuri ennen kun katseemme kohtaavat ja ehdin kysyä, että pitäisitkö ystävällisesti hetken ovea auki. Siinä on jotakin surullista,"kärsi sinäkin niin kuin minäkin olen kärsinyt". Vahingonilo, kun vaunut ovat jo paikallisjunassa ja äiti ja koira vielä laiturilla. Ja sitten huomaa, että maailmassa onkin valtavan ihania isi- ja vaarimiehiä. He juoksevat avuksesi.

3. Mikä kaikkein tärkeintä, juuri silloin on mahdollisuus tehdä kaikki haaveiltu. Matkustaa myöhään syksyllä sähköttömään saareen, repussa punainen maito ja makkarapaketti, perunoita, haukiviehe, pullollinen lamppuöljyä, vaunussa ja kantoliinassa vauvat ja narussa se seko koira. Todistaakseen itselleen että pystyy, ja on pintaa myöten täysi kun jää henkiin. Koska kaikkein tärkeintä oli tekeminen ja tekemisen mahdollisuuden muistaminen. 

Kaupan kassalla naapurin äiti-ihminen kyllä paasaa suunnitelman kuultuaan (hänellä itsellään on yksi harmaan hiljaiseksi peloteltu lapsi ja kaikki maailman tieto täsmälleen oikeanlaisesta kasvatuksesta) ja pyöräyttelee silmiään kuin liian paljon armolahjoja saaneena, hetkeä ennen kielillä puhumista. Halusin huutaa hänelle päin naamaa, että voi hyvin olla, ettemme me voi mennä kohmeiseen erakkosaareen vauvojen ja koiran kanssa, mutta kokeillaan nyt ensin. Sovitaan, että tulet sitten hautajaiskahveille sormella sojottamaan ja ähättelemään kuinka oikeassa sinä olit, kun me ollaan kuoltu, mutta ennen sitä ei tartte, kiitoksia vaan.

‍

Ei kukaan sitä huomaa, kasvatatte perunoita. Siikaa on järvi täys.

‍

4. Pitkänmatkan bussissa nojaat taakse, lämpimänä jalkoja vasten painautunut koira käy makuulle ja huokaa vähän. Vauvat ovat koko bussimatkan syvässä unessa. Laitatte tekin koiran kanssa silmät kiinni. Mielessä teette jo vaivattomasti tyynen venematkan, takkapuut kuvittelette kuiviksi, tikun, yhden tulitikun, jolla sytytät kylmän pesällisen kauniita koivuhalkoja, tuohikäppyrän villin pienen liekin, kuulet luukun narahduksen ja kolahduksen, tunnet savun tuoksun ja sen kuinka työnnät kädet talvitakin kainaloihin, istut alalauteelle kuuntelemaan ritinää kiukaan pesässä ja hohaduksen, kun ihana kiuas alkaa vetää. Vauvat sisällä, villataljoissa ja makuupusseissa, vielä kylmässä tuvassa. Leikit ajatuksella, että jäätte tänne. Ei kukaan sitä huomaa, kasvatatte perunoita. Siikaa on järvi täys.

5. Tietysti tulette takaisin. Selvää on että työ jatkuu, joskus. Mutta duunipaikkojen välissä on aivan välttämätöntä levätä. Ei hakea holtittomasti ja koko ajan uutta työtä, mistä tahansa. Kaikki hajoaa palasiksi, jos ei ota aikaa, jos ei laita polvitaipeiden alle tyynyä, jos ei makaa siinä silmät kiinni ja hengitä kunnes huomaa että herää. Ja sitten haahuilee taas kaupungissaan eri reittejä, syö appelsiinijäätelön ja käy omassa vanhassa lukiossa, nousee portaat ja kurkkaa tyhjään luokkaan, huomaa ettei kukaan huomaa. Ilahtuu siitä, että jengi varmaan luulee sinua lukiolaiseksi, kunnes sitten muistaa, että lukiolaisuuteen kuuluu, että tarkkailee vain ja ainoastaan itseään. 

6. Väitän, että on tehtävä juuri niitä asioita, jotka tulevat vääjäämättä vastaan silloin kun kulkee sporassa, uimahallissa, kirjastossa, koiralenkillä, saaressa kantarellien keskellä, uusien naapurien muutossa kantoapuna, ja aina, sanon ja tarkoitan, että ihan aina jostain saapuu rinnalle avuksi joku, joka sanoo suurin piirtein, että hei, mä olen Kivelän Lotta. 

Lotalla voi olla superihana otsatukka ja pelkästään hyviä aikeita maailman suhteen ja valtavasti rohkeutta toteuttaa ne, ja siksi häntä on kuunneltava. Kivelöiden aikeet ovat ymmärryttää meitä kermavaahtonaamoja esimerkiksi siihen, että Suomessakin on ilmasto- ja ympäristöhätätila, ja hallituksen olisi ryhdyttävä säännölliseen kriisitiedotukseen. Jopa omat entiset vauvani tietävät ja tajuavat tämän. He kysyivät ala-asteella, mitä sanoisin, jos he nousisivat ja kävelisivät kesken äikäntunnin Eduskuntatalon eteen huutamaan, että Ilmastotekoja. Kysyin, kysyykö tytär minulta lupaa. Tytär hymähtää ettei hän niin sanonut. Hän kysyi, mitä sanoisin. Vastasin kulkevani perässä puolustamassa tätä koulussa rehtoria myöten, ja myöhemmin ihan kaikissa oikeusasteissa. Ja niin he ovat huutaneetkin jo ala-asteelta Eduskuntatalolla villisti "Ilmastotekoja - NYT", ja he huutavat ei ei ei kun Lottia kannetaan virkamiesten autoihin ja tuomitaan oikeudessa täysin väärin. 

Mutta koska kaikki liittyy kaikkeen, potkut saatuaan ei huomaa mitään tärkeää, jos on koko ajan vääntämässä pedukkaa, kun on pakonpakonpakko olla töissä mainostoimistossa. Ei ole. Lapset, Lotat ja Kaisat tarvitsevat meitä enemmän. Mennään.