Olemme allergisoituneet mielipahalle tämän päivän arvojohtajuutta ja sukupuolineutraaliutta korostavassa yhteiskunnassa. Toisen mielen pahoittamista pelätään niin paljon, että viestinnästä ollaan valmiita leikkaamaan kaikki kulmat. Kunhan kukaan ei nyt vain suuttuisi. 

Jokainen meistä tietää, että viestintä on pitkälti tunteiden herättämistä. Jos viestintä ei saa missään nimessä herättää negatiivisia tunteita, ei se voi herättää myöskään positiivisia tunteita. 

Eikä sellaista viestiä ole olemassakaan, josta ihan jokainen tykkäisi. Aina löytyy muutama prosentti niitä jääriä, joiden mielestä joku on joka kerta pielessä. Jos ei muuta, niin ollaan liian positiivisia, kun ulkona sataa kuitenkin. 

Mielipahan pelkääminen ei taatusti johda tehokkaampaan viestiin. Päinvastoin. 

On viestintä sitten johtamista tai markkinointia, niin mielipahan pelkääminen ei taatusti johda tehokkaampaan viestiin. Päinvastoin. 

Tuliko sinulle joskus paha mieli lapsena, kun vanhempasi eivät antaneet lapsen määrätä talossa? No varmasti tuli, ja niin tuli muuten minullekin. Muistelenko noita hetkiä enää? No en muistele. Sen sijaan koen, että sain onnekseni erittäin tasapainoisen ja rakastavan kasvatuksen. Ikinä en joutunut miettimään, välitetäänkö minusta vai ei. 

Kun koko ajan mennään yhä varovaisempaan suuntaan sen suhteen, mitä on hyväksyttävää sanoa ääneen, ovat markkinointi ja johtaminen vaaravyöhykkeellä.

Jos markkinointi- tai johtamisviestinnässä ollaan kovin neutraaleja, on vaarana, että päädymme viestimään tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä. Etenkin, kun ottaa huomioon sen, että vastaanotamme kaikenlaisia viestejä koko ajan enenevissä määrin. 

Jos markkinointi- tai johtamisviestinnässä ollaan kovin neutraaleja, on vaarana, että päädymme viestimään tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä.

Tarkennettakoon, että olen täysin samaa mieltä siitä, että tietty terminologia, joka oli vielä 80-luvulla ok, ei ole sitä enää tänään. Se on yksi ihmiskunnan kehittymisen mitta. Jos on aina eletty ladossa, ei se tarkoita, etteikö sieltä voi lähteä.

Mutta mielipahan välttämisessä mennään jo paikoin liian pitkälle. Joskus siitä tulee mieleeni scifi-elokuvat ja -sarjat, joissa kaikki hymyilevät loputonta hymyä – ja jos joku ei hymyile, saa hän vähintäänkin sakot.

Kun seuraavan kerran mietit sisäistä viestintää tai viestiä asiakkaillesi, mieti myös sitä, kuinka paljon olet valmis sietämään mielensäpahoittajia. He voivat nimittäin estää sen, että ne toiset voisivat rakastua tuotteisiisi ja palveluihisi.

Markkinoinnin tuloksellisuutta peräänkuulutetaan entistä enemmän, mutta mitä se lopulta tarkoittaa tai markkinointiorganisaatiolta vaatii? Tätä pohtii kolumneissaan Mika Hyötyläinen.