”Kaikki firmat ottavat nykyään kantaa. Haaste on kuitenkin se, että iso osa siitä on vastuullisuusmössöä”, sanoi Ihmiskriisi vol. 2 -tilaisuudessa lavalle noussut Knowitin Sustainable Business Director Petteri Lillberg. Hän toimii myös MarkkinointiUutisten kolumnistina.
Lillberg puhui tiistaina 24.10. järjestetyssä tilaisuudessa yhdessä Marmori Entertainmentin Melina Korvenkontion ja Enston viestintäpäällikkö Jenni Niemelän kanssa viestinnän roolista ihmisoikeustyössä. Tilaisuuden järjestivät UN Global Compact Suomi ja luova muutostoimisto Måndag.
Vastuullisuusmössöllä Lillberg kertoi tarkoittavansa yleisesti hyväksyttyjen itsestäänselvyyksien latelua. Monikaan yritys ei uskalla ottaa kantaa vaikeampiin, mielipiteitä jakaviin aiheisiin, hän totesi.
”Ihmisoikeuksista puhutaan omassa kuplassa, ja kaikki ovat samaa mieltä. Se ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin. Kun yritys puhuu asioista, jotka eivät vielä ole yleisesti hyväksyttyjä, on se todellinen happotesti”, Lillberg sanoi.
Ihmisoikeuksista puhumisen ei kuulukaan olla helppoa.
Hänen mukaansa asiat menevät eteenpäin ja muutosta tapahtuu silloin, kun yritys uskaltaa olla eri mieltä eikä pyri miellyttämään kaikkia toistelemalla yleisesti hyväksyttyä vastuullisuuspuhetta.
Se voi toisinaan johtaa aikamoiseen myllytykseen, mutta ihmisoikeuksista puhumisen ei kuulukaan olla helppoa, Korvenkontio muistutti.
Sekä Korvenkontio että Lillberg peräänkuuluttivat ihmisoikeuksista puhuvilta yrityksiltä uskallusta olla kiinni tässä ajassa ja kotimaan tapahtumissa.
”Me markkinointia ja viestintää tekevät puhumme usein, kuinka meillä on täydellinen maailma vuonna 2050. Sen sijaan meidän pitäisi puhua siitä, mitä on nyt”, Lillberg sanoi.
Yritysten ei tulisi kiinnittää huomiota vain globaaleihin ihmisoikeuskysymyksiin.
Hänen mukaansa viestinnässä ja markkinoinnissa tulisi luopua kokonaan vastuullisuus-sanan käytöstä ja korvata se sanalla vaikuttavuus.
”Tuotteet ja palvelut vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme. Tärkeää on se, millä tavoilla yritys vaikuttaa.”
Korvenkontion mukaan yritysten ei tulisi kiinnittää huomiota vain globaaleihin ihmisoikeuskysymyksiin. Olisi kiinnostavaa, jos yritykset saataisiin sitoutettua tavalla tai toisella suomalaisessa yhteiskunnassa puhuttaviin ihmisoikeuskysymyksiin, kuten nuorten naisten silpomiseen, hän sanoi.
”Se vaatii parempia strategioita toimistoilta yhteistyössä yritysten kanssa.”
