‍“Mitä osaat?” on kysymys, joka kaataisi aika monen markkinoinnin opiskelijan työhaastattelun. Sitä ei aina kysytä suoraan, mutta jokainen työnantaja haluaa tavalla tai toisella kuulla vastauksen työnhaun aikana. Jos et osaa vastata tähän mitään järkevää, voit mitä todennäköisimmin heittää hyvästit trainee-paikallesi.  

Harjoittelupaikat ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu oppimiseen, mutta nykyään niihin pääsevät ainoastaan ne, jotka pystyvät esittämään aiempaa kokemusta tai osaamista jo työnhaun aikana. 

Se, että omaat hyvän keskiarvon, olet “nopea oppimaan” ja “kiinnostunut alasta”, ei enää riitä. Samaan työpaikkaan hakee 200 muuta nopeaa oppijaa hyvällä keskiarvolla, joista monilla on lisäksi vielä alan kokemuksella ja osaamisella katettu tuliterä CV. 

Asiahan on rekrytoijan näkökulmasta päivänselvä: Jos pitää tehdä fiksuja rekrytointipäätöksiä, niin miksi palkkaisit kokemattoman traineen, kun samaan pestiin hakee myös junior-tason osaamista? 

En väitä, etteikö Suomen yliopistojen markkinointiopetus olisi hyödyllistä. Väitän, ettei se itsessään riitä nykyajan markkinoinnin ja työnhaun realiteetteihin. Nopeasti muuttuvassa markkinassa vastuu ajankohtaisesta ja konkreettisesta osaamisesta jää opiskelijalle itselleen. Väitettä tukee se, että yhä useammin kuulee kauppatieteiden maistereista, jotka valmistuvat vailla työpaikkaa tai työkokemusta. 

Käsillä on klassinen paradoksaalinen työnhakutilanne: Tarvitset kokemusta saadaksesi työpaikan, mutta tarvitset töitä saadaksesi kokemusta.

Mitä jos käyttäisit muutaman illan siihen, että katsoisit opetusvideoita?

Mistä sitten hakea työnhaussa hyödyllistä osaamista? Nykyään tekosyyt osaamattomuudelle ovat aika vähissä, kun esimerkiksi YouTube on pullollaan ilmaisia opetusvideoita juuri niistä käytännön asioista ja työkaluista, joita markkinoija arjessaan kohtaa.

Mitä jos käyttäisit muutaman illan siihen, että katsoisit opetusvideoita vaikkapa työkaluista, joita käytetään niissä yrityksissä, joihin olet hakemassa? Moniin työkaluihin on myös tarjolla ilmaisia sertifikaattiohjelmia. Juuri tämänkaltaiset konkreettiset taidot voivat nostaa hakijan ylös siitä harmaasta yliopistomassasta, jossa kaikki ovat “kiinnostuneita alaa kohtaan” ja “nopeita oppimaan”.

Kun tavalla tai toisella sitten vastaat tähän “Mitä osaat” -kysymykseen, älä kerro, että olet nopea oppimaan ja tunnollinen.  Pienen vaivannäön seurauksena vastauksessa voisi mainostaa sertifikaatteja sekä kykyä käyttää relevantteja työkaluja ja suorittaa niitä muille arkisempia ja tylsempiä tehtäviä. Väitän, että saumat harjoittelupaikkaan paranevat. 

Worst-case scenario: osaat nyt uusia ja alan kannalta relevantteja taitoja.