🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.

16-vuotias David Blinov seisoo ruokakaupan kassalla. Hänellä on tilillään rahaa kymmenen euron verran ja kädessään kolapullo ja sipsejä. Se on kaikki, mitä hänellä on. Blinovin vanhemmat ovat työttömiä, ja elämä Latvian pääkaupungissa Riiassa on niukkaa. Eletään vuotta 2006.

Blinov on jo pidempään pohtinut, mitä tekisi elämällään. Hän on kasvanut köyhässä perheessä. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia. Rahat aina riitä edes ruokaan, ja usein Blinov menee nälkäisenä nukkumaan.

Kaupan kassalla seisoessaan teini-ikäisen Blinovin katse osuu lehtitelineessä olevaan lehteen. Sen kannessa kerrotaan, että lehden ostaja saisi verkkotunnuksen ja hostingpalvelun kolmeksi kuukaudeksi käyttöönsä maksutta.

Tuolloin internetistä on vasta tulossa iso juttu. Blinov pohtii kassalla, kumpaan käyttäisi rahansa: herkkuihin vai lehteen, jonka tarjous mahdollistaisi uusien ja ehkä hyödyllisten taitojen opettelun.

”Jätin naposteltavat kauppaan ja ostin lehden”, Blinov kertoo.

Se oli päätös, joka muutti hänen koko loppuelämänsä.

Päästyään kaupasta kotiin Blinov rekisteröityi verkkosivustolle ja tajusi, ettei osannut oikeastaan mitään internetiin tai verkkosivuihin liittyvää.

”Minulla oli kuitenkin kolme kuukautta aikaa opetella ennen kuin domain menisi umpeen”, Blinov kertoo.

Ja hän opetteli. Seuraavien kuukausien aikana Blinov perehtyi muun muassa html:ään, CSS:ään, PhotoShopiin ja analytiikan perusteisiin. Se ei ollut helppoa, sillä vuonna 2006 ei ollut YouTube-videoita tai muuta vastaavaa materiaalia, joka olisi auttanut opiskelussa. Blinovin oli kaivettava tieto internetin syövereistä.

Kolmen kuukauden kuluttua Blinov oli kuitenkin onnistunut kehittämään verkossa oman pienen bisneksensä. Hän etsi netin keskustelupalstoilta ja ilmoitustauluilta ihmisiä, joilla oli ongelma tietyn ohjelmiston kanssa. Hän suositteli näille ihmisille uutta ohjelmistoa ja jakoi affiliate-linkin. Ohjelmistoyritykset maksoivat Blinoville palkkion tämän kautta tulleista uusista asiakkaista.

"Tajusin, että internet on täynnä mahdollisuuksia."

”Minusta tuntui kuin olisin ollut maailman huipulla. Tajusin, että internet on täynnä mahdollisuuksia”, Blinov kertoo.

Bisnes laajeni, ja hetken kuluttua Blinov pyysi kahta luokkakaveriaan auttamaan muun muassa sisällöntuotannossa.

”Vein heille palkan kirjekuorissa joka tiistaiaamu ennen englannintuntia. Annoin kuoret salaa pöydän alla. Tuntui kuin olisin ollut isokin bisnesmies.”

Hieman myöhemmin, 17-vuotiaana lukiolaisena, Blinov tutustui ammatikseen korttia pelaaviin ihmisiin. Myös Blinov opetteli pelaamaan. Samalla hän jatkoi markkinointitöiden tekemistä.

”Matematiikka ja tunteet korttien takana kiehtoivat minua valtavasti. Olin aika hyvä pelaamaan. Ensin pelasin netissä. Kun täytin 18, aloin matkustaa ympäri Euroopan kasinoja pelaamassa”, Blinov kertoo.

Hetken kuluttua pokerimaailma alkoi kuitenkin tuntua tylsältä. 19-vuotiaana Blinov päätti hakea opiskelemaan markkinointia. Hän oli matkustanut aikaisemmin pari kertaa Suomessa ja tykästynyt maahan. Niinpä hän muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Haaga-Heliassa vuonna 2009.

Eräänä perjantaina vuonna 2011 Blinov istui opiskelukavereidensa kanssa baarissa, kun hän sai puhelun isobritannialaiselta kasinokonsultointiyritykseltä.

”He olivat headhuntanneet minut ja tarjosivat työtä, jossa voisin yhdistää markkinointi- ja pokeriosaamiseni. He sanoivat, että jos haluan työn, minun täytyy olla Lontoossa seuraavana maanataiaamuna kahdeksalta.”

Blinov joutui miettimään hetken, sillä hänellä oli Helsingissä opiskelupaikka, koti ja kavereita. Lopulta päätös oli kuitenkin helppo, sillä kyseessä oli Blinovin unelmatyö. Hän muutti Lontooseen.

Seuraavat 1,5 vuotta David Blinov matkusti ympäri maailmaa ja toimi digitaalisen markkinoinnin konsulttina suurille pokeriturnauksille. Blinovin tehtävä oli houkutella maailman parhaat pokerinpelaajat turnauksiin.

”Käytin vuosien varrella oppimiani taitoja tavoittaakseni oikeat pelaajat ja saadakseni heidät rekisteröitymään turnauksiin ja hotelleihin. Se oli jännittävää elämää. Olin nuori, matkustin ympäriinsä ja tapasin paljon ihmisiä.”

Hiljalleen Blinov sai kuitenkin huomata, ettei pelimaailma ollut aina niin mahtava, miltä aluksi näytti. Blinov alkoi havaita alalla epäkohtia, joita ei voinut jättää huomiotta.

Kerran Blinov oli Itä-Euroopassa konsultoimassa nettikasinoa. Samana päivänä, kun Blinov lähti maasta, paikallinen poliisi pidätti kasinon omistajat ja yritys suljettiin.

”Jos olisin ollut kasinolla yhtään pidempään, olisin ehkä päätynyt itsekin vankilaan."

”Jos olisin ollut kasinolla yhtään pidempään, olisin ehkä päätynyt itsekin vankilaan. Se oli minulle merkki siitä, ettei tämä ole sitä, mitä haluan tehdä.”

Blinov päätti jättää kasinoalan. Hän palasi Suomeen ja alkoi tehdä markkinointialan töitä aivan tavallisille yrityksille, kuten hän asian ilmaisee.  

Vuonna 2015 Blinov työskenteli digimarkkinoinnin parissa suomalaisessa yrityksessä. Työ alkoi kyuitenkin tuntua puuduttavalta. Niinpä Blinov päätti perehtyä tarkemmin markkinointiteknologiaan ja automatisoida työnsä nähdäkseen, kuinka hyvin teknologia voisi hoitaa hänen hommansa.

”Kirjoitin koodin ja rakensin markkinointiautomaation, joka hoiti työni ilman, että tein mitään. Nykyään se on ihan tavallista, mutta vuonna 2015 se oli vielä uutta Suomessa.”

Blinov onnistui rakentamaan toimivan automaation. Teknologia hoiti hänen työnsä paremmin kuin hän itse, joten Blinov jatkoi prosessin kehittämistä. Hän rikkoi jatkuvasti myyntiennätyksiä.

”Pomoni oli tyytyväinen. Mutta hän ei tiennyt, että olin ohjelmoinut koneen tekemään työni.”

Työ kuitenkin kyllästytti Blinovia entistä enemmän – eihän hän oikeastaan tehnyt enää mitään itse. Niinpä hän alkoi etsiä uusia haasteita muista B2B-markkinointia tekevistä yrityksistä.

Blinov kuitenkin huomasi, että suurin osa yrityksistä käytti vanhentunutta teknologiaa eikä kukaan ollut edes kuullut markkinoinnin automaatiosta.

Niinpä Blinov perusti yhden miehen yrityksen. Hänen ensimmäinen toimeksiantonsa oli joukkorahoitusprojekti, jossa haettiin rahoitusta Harri Koskisen Haikara-älykellolle. Projekti onnistui yli odotusten.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, Blinovin yhden miehen yritys on kasvanut markkinointitoimistoksi, joka työllistää yksitoista ihmistä – ja loppuvuodesta varmaankin jo viitisentoista, Blinov arvelee.

”Visioni on, että The F Company on Suomen paras B2B-toimisto vuoteen 2023 mennessä ja Pohjoismaiden paras vuoteen 2025 mennessä.”

”Visioni on, että The F Company on Suomen paras B2B-toimisto vuoteen 2023 mennessä ja Pohjoismaiden paras vuoteen 2025 mennessä.”

Blinovin tavoitteena on nimenomaan vahva kasvu. Hän sanoo, että jos The F Companysta tulisi vain ”yksi muiden joukossa”, toimisto joka ei onnistu kasvamaan, hän lopettaisi ja tekisi jotakin muuta.

”Tiedän, että tavoitteeni ovat kunnianhimoisia, mutta olen varma, että saavutamme ne. B2B-markkinointi muuttuu nopeammin kuin koskaan, eikä asioita enää voi tehdä, kuten ennen.”

Blinovin strategia perustelee testaamiselle.

”Monesti kaikki resurssit laitetaan yhteen kampanjaan ja sitten toivotaan, että se toimii. Me teemme toisin. Teemme satoja testejä ja näytämme datan avulla, mikä toimii ja mikä ei. Niin voimme aina täyttää asiakkaan odotukset.”

David Blinov on nyt tyytyväinen elämäänsä Suomessa. Hän puhuu sujuvaa suomea ja on iloinen, että on saanut Suomen kansalaisuuden. Äänestämäänkin hän pääsi ensimmäistä kertaa kuntavaaleissa.

”Kun asuin Lontoossa, mietin aamuisin herätessäni, että olisinpa Suomessa. Ikävöin ihmisiä ja luontoa. Minusta tuntuu, että kuulun tänne. Mentaliteettini on hyvin samanlainen kuin suomalaisilla.”

Blinov käy synnyinmassaan Latviassa usein. Äidin Alzheimer on pahentunut, ja ennusteiden mukaan elinaikaa on jäljellä enää vuosi tai pari.

”Olen ainut ihminen, joka hänellä on. Latviassa ei ole Kelaa. Minä olen elättänyt hänet 18-vuotiaasta saakka, olen hänen sosiaaliturvansa. En ole voinut epäonnistua.”