Tommy Leinonen
Kolumni

Hyvinvointimainonnasta tuli pahoinvointimainontaa: en kaipaa mainosten jatkuvaa muistuttelua siitä, mikä ulkonäössäni on pielessä

7.2.2024 7:05
Marica Thorén
Sillä on merkitystä, millä tavalla hyvinvointituotteita mainostetaan ja etenkin sillä, millaiset ajatukset tuo puhe jättää ihmisten mieliin pyörimään. Nykyisellään hyvinvointimainonta on pahoinvointimainontaa, kirjoittaa Marica Thorén.

Markkinointiviestinnän kohteena oleminen on ollut  alkuvuonna poikkeuksellisen ahdistavaa. Kukkarolleni pyrkivässä mainonnan soidintanssissa moni pelaa vaarallista mielikuvapeliä. Suurin osa yrityksistä on päättänyt kertoa minulle tuotteistaan sellaisen narratiivin kautta, jossa olen viallinen ja vaillinainen

Jos minut asetetaan markkinointisegmentteihin, olen nainen, 25-44-vuotias, päivittäisostopäättäjä, vanhempi, asuntolainallinen, lemmikin omistaja. Siis lähes kaikkia maailman tuotteita ja palveluita kannattaa mainostaa minulle. Ja kyllä minä mielelläni kuulenkin arkeani helpottavia ideoita ja vinkkejä teiltä, yritykset. Ylitätte raja-aidan kuitenkin silloin, kun minulle tulee tunne, että minun täytyy suojautua mainonnaltanne, jotta itsetuntoni ei katoaisi

Vuodenkiertoon kuuluu alkuvuoden hyvinvointibuumi, ja siihen liittyvä mainonta ottaa luonnollisesti alkuvuodesta spurtin. Mutta kuinka kapealla ja yksitoikkoisella viestillä hyvinvointimainonta levittäytyikään eettereihin. Säälittävää, ajattelin aluksi.

Silmäluomeni ja leukani roikkuvat. Allit. Reidet. Rinnat. Ryhti. Hampaiden väri. Kaikki minussa on pielessä ja kaipaa korjaamista, jos uskon minua ympäröiviä mainoksia. 
MAINOS

Toistolla on kuitenkin tunnetusti voimaa. Huomasin, että hyvinvointimainonnan tavoite näytti olevan ajaa jyrällä mieleni ylitse niin monta kertaa, että alan uskoa sanoman kehoni virheellisyydestä - ja tuntea pahaa oloa. Kehorauhan katoaminen ohjaa ostoksille. 

Näin se menee: kasvoni ovat lässähtäneet. Silmäluomeni ja leukani roikkuvat. Allit. Reidet. Pakarat. Vatsa. Rinnat. Ryhti. Hampaiden väri. Kaikki minussa on pielessä ja kaipaa korjaamista, jos uskon minua ympäröiviä mainoksia. 

Mutta onneksi apua on saatavilla. Minusta voidaan tehdä solakampi ja pienempi. Minun ei tarvitse enää näyttää nelikymppiseltä, vaan voin taas näyttää kaksikymppiseltä. Häiritseehän minuakin oma ulkomuotoni? Muutetaan se, niin kaikki järjestyy. Jokainen itsestään välittävä haluaa tätä samaa. Jokainen. Kunnollinen. Ihminen.

Pikku hiljaa huomaan tuntevani itseni surkeaksi ja alan katsoa kehoni ala-arvoiseksi määritteleviä hyvinvointimainoksia loppuun saakka. Käyn yhden tuotteen ostopolulla hipsimässä. Juoksen karkuun ennen luottokorttitietojen syöttämistä.

Hyvinvointimainonta kaipaa vastuullisempaa narratiivia ja moninaisempaa mainoskuvitusta.

Vastaanotan mielelläni mainontaa, joka kannustaa terveellisiin elintapoihin ilman hoikkuuden ja nuoruuden ihannointia. Hyvinvointimainonta kaipaa vastuullisempaa narratiivia ja moninaisempaa mainoskuvitusta. Sillä on merkitystä, millä tavalla hyvinvointiteemasta puhutaan ja etenkin sillä, millaiset ajatukset tuo puhe jättää ihmisten mieliin pyörimään. Nykyisellään hyvinvointimainonta on pahoinvointimainontaa.

En tiedä, pitäisikö minun kuitenkin myös onnitella hyvinvointiyrityksiä. Markkinoinnin tehokeinoin mieleen vaikuttaminen on monen yrityksen tavoite. Hyvinvointiyritykset, te onnistuitte hetkauttamaan ajatuksiani. Oletteko ylpeitä?

Minä kuitenkin olen ylpeä, nimittäin itsestäni. En antanut rahojani teistä kenellekään, ja aloin taas hymyillä peilikuvalleni.

Marica Thorén havainnoi mielellään markkinoinnin ammattilaisten arkea. Thorén työskentelee MarkkinointiUutisia julkaisevassa MarkkinointiKollektiivissa.