Luottamus esihenkilöön ei ole korkealla edes asiantuntijatehtävissä tai korkeakoulutettujen joukossa. Ylemmistä toimihenkilöistä 31 prosenttia pitää keskustelua esihenkilön kanssa turvallisena ja työntekijöistä 23 prosenttia. Yliopistotutkinnon suorittaneista samoin ajattelee 27 prosenttia, peruskoulun käyneistä vain 13 prosenttia.

– Moni johtoryhmä tulkitsee hiljaisuuden merkiksi siitä, että asiat ovat kunnossa. Tämä tutkimus kertoo toista. Kun jaksamisesta ei uskalleta puhua esihenkilölle, ongelmat puretaan kotona – ja yritys saa tietää niistä vasta irtisanoutumisen yhteydessä Siinä vaiheessa organisaatio on jo menettänyt osaajan ja seuraavaksi lankeaa uuden rekrytoinnin kustannukset, SD Worxin Suomen ja Viron toimitusjohtaja Mikko Uotila sanoo tiedotteessa.

Eroja on myös sukupuolten ja ikäryhmien välillä. Naisista lähes joka kolmas (31 %) on joskus lähtenyt työpaikasta jaksamisongelmien takia, miehistä vain joka viides (21 %).

Miehistä 27 prosenttia kertoo, ettei heillä ole ollut jaksamisongelmia lainkaan. Naisista näin sanoo vain 14 prosenttia.

55–64-vuotiaista naisista peräti 43 prosenttia on joskus nostanut kytkintä, kun samanikäisistä miehistä niin on tehnyt vajaa viidennes.

Aktiivi-ikäisistä 25–34-vuotiaista 38 prosenttia on lähtenyt työpaikasta jaksamisongelmien vuoksi. Luku on korkeampi kuin yhdessäkään vanhemmassa ikäryhmässä, vaikka nuorimmilla vastaajilla uraa on takana selvästi vähiten.

– Se, että yli 40 prosenttia kokeneista naisista ja neljä kymmenestä nuoresta aikuisesta on lähtenyt työpaikasta jaksamisongelmien vuoksi, on hälytysmerkki johdolle. Jos organisaation kulttuuri karkottaa parhaassa iässä olevat osaajat ja tulevaisuuden tekijät, kyse ei ole yksilöiden jaksamisesta vaan huonosta johtamisesta, Uotila painottaa.

Tutkimuksessa kartoitettiin myös kuormituksen syitä. 28 prosenttia vastaajista ilmoitti, että pahinta on liiallinen työn määrä. Seuraavina tulevat jatkuvat muutokset (12 %) ja liian vähäinen viestintä (10 %). Ruuhkavuodet erottuvat selvimmin: 35–44-vuotiaista 37 prosenttia nimeää työn määrän pahimmaksi kuormittajakseen.

 22 prosenttia kaikista vastaajista ei kuitenkaan tunnista tai osaa nimetä sitä, mikä heitä työuralla eniten kuormittaa.

– Työnantajan pitää jo työturvallisuuslain mukaan tunnistaa ja arvioida työn psykososiaalinen kuormitus. Kun työntekijät eivät kerro työnantajalle jaksamisesta, työhyvinvoinnin johtaminen perustuu arvailuun. Yrityksissä olisi nyt hyvä pohtia, miten psykologista turvallisuudentunnetta voidaan lisätä. Silloin työntekijöiden jaksamisesta saataisiin realistinen kuva, Uotila pohtii.