Kaikissa neljässä maassa selkein syy väärän tiedon jakamiseen oli sosiaalinen: nuoret haluavat pitää yhteyttä ystäviinsä, herättää keskustelua ja ilmaista itseään. Väärää tietoa ei siis pääsääntöisesti jaeta tahallaan tai pahalla mielellä, vaan sen jakaminen tuntuu luontevalta, kun sisältö tuntuu itselle hyödylliseltä ja sopivalta jaettavaksi omalle verkostolle.

Toinen merkittävä löydös koski nuorten tunnetta omasta hallinnasta. Mitä vahvemmin nuori koki pystyvänsä vaikuttamaan siihen, millaista tietoa hän kuluttaa ja jakaa, sitä todennäköisemmin hän jakoi myös varmentamatonta sisältöä kenties siksi, että oma arviokyky koettiin niin luotettavaksi, ettei lähteitä nähty tarpeelliseksi tarkistaa.

– Maiden välillä löytyi silmiinpistäviä eroja. Suomalaiset nuoret jakoivat väärää tietoa kaikista neljästä maasta vähiten, kun taas singaporelaiset olivat aktiivisimpia jakajia erityisesti tiedon hankkimisen ja sosiaalisten suhteiden ylläpidon näkökulmasta. Australia ja Yhdysvallat sijoittuivat näiden välille, Luoma-aho kertoo tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan erot selittyvät osin mediakasvatuksella: Suomessa kriittistä medialukutaitoa on opetettu järjestelmällisesti jo alakouluikäisille, kun taas monissa muissa maissa tämä on vasta alkuvaiheissa.

Tutkimus haastaa kuitenkin yleisen oletuksen, jonka mukaan väärää tietoa jakavat ennen muuta medialukutaidottomat ihmiset. Suuri someaktiivisuus eli se, kuinka monta tuntia nuori viettää somepalveluissa ei itsessään selittänyt väärän tiedon jakamista, vaan ratkaisevampaa oli, millä tavalla nuori somea käyttää, ja miten hän on kasvanut suhteessa digitaaliseen mediaan.

– Väärän tiedon vastaisessa työssä on opetettava paitsi faktojen arviointia, myös sosiaalista vastuuta. Nuorten on pohdittava, miten heidän jakamiskäyttäytymisensä vaikuttaa muihin ihmisiin – ei vain sitä, onko yksittäinen sisältö totta vai ei, Luoma-aho toteaa.