Tarkasteltavina olivat Riikka Purran, Jussi Halla-ahon, Sebastian Tynkkysen, Mauri Peltokankaan, Ville Tavion ja Jani Mäkelän sosiaalisen median julkaisut.

Osa poliitikoista on tällä hallituskaudella esiintynyt ja käyttäytynyt myös avoimen rasistisesti. Huomiota ovat herättäneet esimerkiksi joulukuun 2025 “silmienvenyttelykohu” ja tuoreempi “send them back” -lippalakkien käyttö.

Nyt julkaistun tutkimuksen tulokset osoittavat, että tunteilla on keskeinen rooli oikeistopopulististen poliitikkojen viestinnässä, ja että eri ryhmiin kohdistuu selvästi toisistaan poikkeavia tunteita.

– Populistinen viestintä nojaa vahvaan kertomukseen "meistä" ja "niistä", jossa politiikka esitetään usein taisteluna "kansan" ja sen vastustajien välillä. Tähän kertomukseen sisältyy voimakas tunnepitoinen jako kahteen osapuoleen, ja juuri se tekee siitä mielestämme niin iskevän, avaavat Jesper Eklund, valtio-opin ja viestinnän väitöskirjatutkija Åbo Akademissa, ja Jon Järviniemi, valtio-opin tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

Lähes kaksi kolmasosaa tunneilmauksista oli vihaa, halveksuntaa, pelkoa ja epävarmuutta.

Viestintä ei kuitenkaan rakentunut yksinomaan kielteisten tunteiden varaan: myös toivo, ylpeys, ilo ja muut myönteiset tunteet esiintyivät toistuvasti.

– Tutkimuksemme osoittaa, että tunnepitoiset viestit ovat tärkeä osa perussuomalaisten sosiaalisen median viestintää ja että käytetyt tunteet riippuvat täysin siitä, kenelle viestintä on suunnattu, Järviniemi sanoo.

Viha ja halveksunta suunnattiin ennen kaikkea eliitiksi esitettyihin ryhmiin: esimerkiksi silloiseen hallitukseen ja pääministeri Sanna Mariniin, mutta myös mediaan, Euroopan unioniin sekä kulttuuri- ja tiedeinstituutioihin.

Pelko ja epävarmuus puolestaan liitettiin ryhmiin, jotka poliitikot esittivät uhkana, kuten maahanmuuttajiin, muslimeihin, jengeihin ja sukupuolivähemmistöihin.

Myönteiset tunteet suuntautuivat päinvastaiseen suuntaan: omaan puolueeseen, sen kannattajiin ja "kansaan". Myös ideologisesti läheiset toimijat, kuten ruotsidemokraatit, keräsivät myönteisiä tunneilmauksia.

– Olennaista ei siis ole vain se, että populistinen viestintä on tunnepitoista, vaan se, mitä tunteita käytetään ja keneen ne kohdistuvat. Se auttaa ymmärtämään tarkemmin, miten tunteet rakentavat vastakkainasettelua "meidän" ja "niiden" välille, Järviniemi sanoo.

Tutkimus osoittaa myös, että tunnepitoinen viestintä vaihtelee sosiaalisen median alustojen välillä. X:ssä viha ja halveksunta olivat yleisempiä, ja viestintä kohdistui useammin eliitteihin. Instagramissa puolestaan oli suurempi osuus myönteisiä tunneilmauksia ja omalle ryhmälle suunnattuja viestejä.

Facebookissa ja Tiktokissa tunteet ja niiden kohteet jakautuivat tasaisemmin: mukana oli sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita ja monenlaisia kohderyhmiä.

– On kiinnostavaa, että samat poliitikot ilmaisevat tunteita eri tavoin eri alustoilla. X vaikuttaa kärjekkäämmältä areenalta, kun taas Instagramissa korostuvat myönteiset, omaa ryhmää koskevat viestit. Tämän tutkimuksen perusteella emme kuitenkaan voi sanoa, onko taustalla tietoinen strategia vai heijastuvatko siinä alustojen yleisemmät erot, Eklund pohtii.

Jesper Eklundin ja Jon Järviniemen tutkimus "Feelings among friends and foes in populist communication: The Finns Party leadership's emotional appeals on social media during the 2023 Finnish parliamentary election" on julkaistu tieteellisessä Nordicom Review -lehdessä, jota julkaisee Göteborgin yliopiston Nordicom.