Tiinan uskomaton luksuselämä au pairina amerikkalaisessa pilvenpiirtäjässä!, 6 wau kohdetta Suomessa – Kuin ulkomailla olisi!, Yllätysratkaisu! DJ Navetta muuttaa ulkomaille! (Matkustaa siis kuukaudeksi Espanjaan). Nämä ovat kuvitteellisia päivälehtiotsikoita, joskin linjassa todellisuuden kanssa. Lehteen pääsee, jos ikkunasta näkyy palmu.

Neljäntoista Singaporessa vietetyn vuoden jälkeen luen yhä kotimaisia medioita päivittäin. Miltei viikoittain bongaan sisäistettyä ajattelua siitä, että rajojen ulkopuolella olisi jotenkin erityistä. Hienompaa. Tähän liittyy usein ajatus “maailmalla pärjäämisestä”, ikään kuin se olisi erilaista kuin Tampereella pärjääminen.

“Torilla tavataan!” ja “Suomi mainittu!” ovat kaikille tuttuja hehkutuksia suomalaisten menestyttyä kotimaan rajojen ulkopuolella. Sanonnat ovat oman aikansa sympaattisia lapsia, mutta pidemmän päälle tällainen ulkomaiden äppästely on rasite. Tämä omaksuttu mielenmaisema ohjaa toimintaamme ja heijastuu liike-elämään asti. Se pitää henkisen etäisyyden muuhun maailmaan niin suurena, että siitä muodostuu suorastaan kuilu. Se tekee meistä arkoja ja vähemmän nälkäisiä – tai yhtä nälkäisiä, mutta laihempia.

Moni suomalainen yritys määrittää ensisijaiseksi markkinakseen Suomen, toisinaan jopa teknologia-alalla. Kansainvälistyminen tarkoittaa liiketoiminnan laajentamista Ruotsiin tai Baltiaan. Näiden maiden henkinen etäisyys on sopiva. Onnea siitä, jokainen askel on arvokas. Samaan hengenvetoon haluan kuitenkin mainita, että tuolla viiden maan markkina-alueella pääsee sopivasti Aasian kymmenen suurimman kaupungin joukkoon.

Ajatus maailmalla pärjäämisen ihmeellisyydestä on korviemme välissä.

Ajatus maailmalla pärjäämisen ihmeellisyydestä on korviemme välissä. Toistamamme mantrat suomalaisista “metsäläisinä” ja “tavallisina tallukoina” luovat kynnyksen, jota ei ole olemassakaan. Se on kulttuurisidonnaista.

Singapore on Suomen kokoinen markkina-alue. Maa on historiallisesti ollut kansainvälisen kaupan keskus, joten vastaavanlaista puheenpartta ei ole syntynyt. Mediassa ei hämmästellä maailmalla pärjäämistä.

Singaporessa ajatus ulkomaiden erityisyydestä on jopa vieras. Paikalliset yritykset pyrkivät lähtökohtaisesti rajojen ulkopuolelle, se on selviö jo perustettaessa. Jos et ole pienravintola, olisi sulaa hulluutta keskittyä palvelemaan vain pikkuista Singaporen markkinaa. Markkinointialan toimijatkaan eivät näin ajattele. Totta kai asiakkaita pitää löytää rajojen ulkopuoleltakin! Kansainvälisyyden normalisointi luo positiivisen kierteen.

Pitää vain olla alallaan paras.

Ilokseni näen sukupolven yrittäjiä, jotka ovat immuuneja äppästelymantroille. Ovia koputellaan ympäri planeetan nöyristelemättä. Pitää vain olla alallaan paras. He ovat ymmärtäneet, että Suomi ei ole ollut mikään takapajula kahteenkymmeneen vuoteen. Ja onhan Suomesta kasvanut maailman johtavia teollisuusyrityksiäkin.

Sovitaanko siis, että “Suomi mainittu” ja “Torilla tavataan” ovat vastedes toksisia ilmaisuja? Ei ihmetellä enää, että ihmisiä asuu korkeissa taloissa, joissa on lasia ja kromia. Eri maissa on toisenlainen ilmasto ja erilaisia puita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Vuonna 2024 maailmanvalloitus on business as usual. Vähän kuin Ruotsissa.