Markkinointialalla on ilmiö, josta puhutaan yllättävän vähän. Ala palkkaa nuoria naisia paljon. Meitä on toimistoissa, tuotannoissa ja projekteissa joka tasolla. Olemme näkyvä ryhmä, mutta jostain syystä emme se arvostetuin. 

Muistan palaverin, jossa vastakkaisen sukupuolen edustaja kevensi tilannetta heittämällä kommentin, etten varmasti ymmärrä keskustelua, koska olen nuori nainen. On vaikea uskoa, että samantyyppinen letkautus olisi kohdistettu nuoreen mieheen. Siksi se jäi mieleen. Se ei ollut vain yksittäinen lipsahdus – olen kokenut monia samankaltaisia tilanteita. 

Nuori nainen asetetaan meidän alalla helposti erikoiseen kehykseen: hänet oletetaan kohderyhmän tuntijaksi, muttei varteenotettavaksi asiantuntijaksi. Hän tietää trendit, mutta ei saa viimeistä sanaa strategiapalaverissa. Hän tekee pohjatyöt, mutta joku muu vie kiitokset.

Näin syntyy hiljainen roolijako, jota kukaan ei sano ääneen, mutta jonka kaikki tunnistavat. Nuori nainen on pahimmillaan koriste, kun muut saavat puhua. Hänet ohitetaan myös silloin, kun hänellä olisi eniten sanottavaa.

Jos näytät nuorelta, oletus kokemattomuudesta seuraa mukana.

Ulkonäkö vahvistaa tätä kehystä. Jos näytät nuorelta, oletus kokemattomuudesta seuraa mukana. Moni nainen oppii nopeasti, että uskottavuus alkaa jakusta tai hillitystä kampauksesta. Aivan kuin osaamisen pitäisi näyttää “tarpeeksi aikuiselta” ennen kuin se voidaan ottaa vakavasti.

Nuorena naisena ihmettelen, miksi meidät asetetaan rooliin, josta meidän on ensin murtauduttava ulos ennen kuin osaamisemme nähdään.

Nuori nainen ei ole brändipersoona eikä ideointiosasto. Hän on projektijohtaja, analytiikan osaaja ja päätöksentekijä – kun hänelle annetaan siihen tila ja vastuu. Varteenotettavuus ei muutu todemmaksi iän tai tumman jakun myötä.

Jos nuori nainen on riittävän osaava toteuttamaan kampanjanne, hän on myös riittävän osaava vaikuttamaan sen suuntaan. Kun tämä ymmärretään, markkinointiala hyötyy ensimmäisenä.

‍

‍