Kauppaketju Lidlistä on tehty Mainonnan eettiselle neuvostolle kaksi lausuntopyyntöä.

Ensimmäisessä tapauksessa lausunnonpyytäjien käsityksen mukaan mainokset olivat hyvän tavan vastaisia, koska mainoksissa käytetty tunnusmusiikki luo mielleyhtymän pornoon ja on naisia esineellistävä.

Mainosten tunnusmusiikin ”Jestas sentään mitkä hinnat” alkuperäissanoitus kuuluu ”Jestas sentään mitkä rinnat”.

Ensimmäisen kampanjan televisiomainoksen aluksi kuvataan ulkoapäin 1950-luvun omakotitaloa, jossa mies istuu huoneessa tietokoneen äärellä, ja ovelle saapuva nainen kysyy mieheltä: ”Mitäs sä täällä katselet?”, johon mies vastaa yskähtäen ”Miinaharavaa pelailin.” Nainen tulee seisomaan miehen taakse ja kysyy: ”Minkä sivun sä äsken suljit? Näytäpäs.” Mies klikkaa sivun auki, jolloin kuuluu: ”Jestas sentään mitkä hinnat, täytyy antaa täydet pinnat.”

Toisessa mainoksessa pojat katselevat roskapöntössä mainoslehteä. Alkuperäinen laulu "Jestas sentään mitkä rinnat" luo lausunnonpyytäjän mielestä mielleyhtymän poikiin, jotka lukevat salaa pornolehtiä.

Lidl kertoo omassa vastauksessaan, että mainokset eivät ole sisällöltään seksuaalisia, vaan mainosten mahdollinen seksualisointi tai pornografisointi tapahtuu lähinnä aikuisten eli kohderyhmän mielissä.

Mainonnan eettinen neuvosto totesi, että mainokset kokonaisuudessaan samoin kuin niiden tunnusmusiikin sanoitus ”Jestas sentään, mitkä hinnat” korostivat markkinoijan halpoja hintoja.

Neuvoston mielestä mainokset sinällään eivät sisältäneet seksuaalisia vihjailuja tai viittausta pornografiseen sisältöön, vaikka mainoksen erityisesti vanhemmissa katsojissa herättämiin mielikuviin voikin vaikuttaa musiikin vuodelta 1973 oleva alkuperäinen sanoitus, jossa ”hinnat” sanan tilalla on sana ”rinnat”.

Neuvosto katsoikin, etteivät Lidlin mainokset olleet hyvän tavan vastaisia.

Toisessa tapauksessa Lidl sai vapauttavan lausunnon mainoksesta, jonka lopussa oleva harhojen kuulemiseen viittaava kuvaus tai vastaava psykoosiviittaus saattaisi lausunnonpyytäjän mukaan olla halventava mielenterveyssairauksia, kuten skitsofreniaa, sairastavia kohtaan.

Mainonnan eettinen neuvosto totesi, että huumorin käyttäminen ja siihen liittyvä liioittelu ovat sallittuja tehokeinoja mainonnassa. Mainoksen foliohattupäinen henkilö oli karikatyyri. Hahmo viittasi huumorin keinoin henkilöön, joka on epäluuloinen teknologiaa kohtaan ja uskoo salaliittoteorioihin.

Neuvosto katsoi, että mainos oli siinä määrin tyylillisesti liioiteltu, että sen ei kokonaisuutena arvioiden voitu katsoa vahvistavan mielenterveyteen liittyviä kielteisiä asenteita tai loukkaavan yleisesti mielenterveyden häiriöistä kärsiviä henkilöitä. Mainosta ei myöskään voitu pitää nuorille sopimattomana.

Pohjois-Karjalan Osuuskauppa sai myös vapauttavan lausunnon Jodel-alustan julkaisusta, joka oli lausunnonpyytäjän mielestä piilomainontaa.

Mainonnan eettinen neuvosto totesi, että julkaisujen tekstissä oli mainittu markkinoijasta yleisesti käytetty lyhenne ”PKO” ja Padel Ässä, joka on markkinoijan omistama ja hallinnoima padelhalli Joensuussa.

Lisäksi julkaisun tekstiosuuksissa oli käytetty markkinoijan tunnistetta #meijänpko ja kuvissa on käytetty markkinoijan vihreää brändiväriä. Julkaisujen sisältö oli koskenut PKO:n telttaa Student Blast -tapahtumassa, joka ilmeni julkaisujen kuvista. PKO oli alueen kuluttajien laajasti tuntema brändi.

Neuvosto totesi, että julkaisu oli vaivatta tunnistettavissa markkinoinniksi, kun otettiin huomioon kutsumuotoinen teksti, julkaisun markkinoijan tunnisteet ja brändivärit.

Vaikuttaja Miisa Grekov eli Mmiisas sen sijaan sai huomautuksen Instagram-julkaisustaan, jossa yhteistyö Sievä Helsingin kanssa oli merkitty mainostunnisteella vasta julkaisun tekstiosuuden lopussa. Lisäksi mainostunniste oli kirjoitettu pienillä kirjaimilla, kun vastaavasti tekstin toinen osuus on kirjoitettu isoilla kirjaimilla. Tämä menettely on neuvoston mukaan ollut omiaan vähentämään mainostunnisteen huomioarvoa.