Kolumni

Kärsimätön "superjohtaja" on harvoin onnistuja – oikeat menestystarinat vaativat prosesseilta pitkäjänteisyyttä ja organisaatioilta kärsivällisyyttä

23.2.2023 7:05
Petteri Lillberg
Monimuotoisuuden ja moniäänisyyden varmistavat mediaseksikkään ylionnistujan sijaan kärsivälliset prosessit ja jatkuvaan oppimiseen tähtäävä kulttuuri, kirjoittaa Petteri Lillberg.

Bisnesmedia ja algoritmit suosivat tarinoita yksittäisistä superjohtajista yritysmaailman onnistumisten takana. Tämä on kuitenkin enemmän viihdettä kuin totuus siitä, miten tuloksia saadaan aikaan.

Tutkijat Fabrizio Ferraro, Dror Etzion ja Joel Gehman ovat tutkineet, miten monimutkaisessa, epävarmassa ja monitulkintaisessa toimintaympäristössä toimivat organisaatiot saavat aikaan tuloksia. Tutkimus keskittyy organisaatioihin, jotka haluavat oman toiminnan kannattavuuden lisäksi olla mukana ratkaisemassa ilmastonmuutosta, estämässä luontokatoa tai viemässä eteenpäin aitoa inkluusiota.

Se, mikä näyttää aluksi hitaalta ja vaikealta, on lopulta nopein ja varmin tie eteenpäin. 
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)

Näitä monimutkaisia haasteita eivät ratko nopeudellaan ja kärsimättömyydellään kehuskelevat supertähtijohtajat. Sen sijaan niitä ratkovat kärsivällisesti toimivat organisaatiot ja pitkäjänteiset, aluksi hankalilta ja hitailtakin tuntuvat toimintatavat, joista harvemmin saa aikaan mediaseksikästä kansikuvajuttua. Tunnistamme onnistuvat organisaatiot kolmesta piirteestä:

1. Tuloksia aikaansaavat organisaatiot ovat erinomaisia varmistamaan, että arjen päätöksenteossa ääneen pääsevät monipuolisesti eri tahoja ja intressejä edustavat ryhmät. Ja eivät vain valituissa projekteissa, vaan jatkuvasti ja aina, prosessien tukemina. Siis kyllä, ensin pitää jaksaa kuunnella ja istua, että voi myöhemmin kiiruhtaa.

2. Positiivisia asioita alkaa tapahtua, kun yrityksessä arvioidaan ja suunnitellaan tekemisiä aidosti moniäänisesti, lukuisista eri näkökulmista. Täyttä yksimielisyyttä ei tarvita. Riittää, kun ymmärretään, että samaan maaliin voi johtaa monta tietä.

3. Todellista vaikuttavuutta – niitä kuuluisia moonshoteja – hamuavat organisaatiot tunnustavat, että kestävä edistys on pienissä voitoissa, mahdollisuuksissa kokeiluihin sekä epäonnistumisista oppimisessa. Se ei ole kansikuvalupauksissa vallankumouksista tai nopeista disruptioista. Kyseessä ei tosiaankaan ole sprintti, vaan ultrajuoksu.

Muutos ja maailman pelastaminen on tunnetusti vaikeaa. Siksi näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta niihin tähtäävät prosessit ja toimintamallit vaativat kärsivällisyyttä ja kykyä ymmärtää, että se, mikä näyttää aluksi hitaalta ja vaikealta, on lopulta nopein ja varmin tie eteenpäin. 

Petteri Lillberg jaksaa puolustaa brändien positiivista roolia yhteiskunnassa – ei kuitenkaan koskaan kritiikittömästi ja aina pilke silmäkulmassa.