‍

Helsingin IFK:n lätkäorganisaatio joutui maanantaina naurunalaiseksi, kuten se on joutunut pitkin syksyä heikkojen urheilullisten esitystensä takia. Tällä kertaa syy löytyi kuitenkin kaukalon ulkopuolisista asioista, sillä kohu kumpusi seuran järjestämästä lehdistötilaisuudesta.

IFK oli antanut ymmärtää, että seura kertoisi tilaisuudessa uusista pelaajahankinnoistaan, mutta niistä ei kuultu. Media oli saapunut paikalle, ja fanit odottivat innolla uutisia, mutta turhaan. Tilaisuuden ideana olikin vain antaa toimittajille mahdollisuus kysyä IFK-johdolta heikosti sujuneesta syyskaudesta.

Ymmärrettävästi tästä nousi älämölö. Hämmennys ja suuttumus.

Virhe tapahtui siinä, että urheilujohtaja Janne Pesonen ikään kuin lupaili seuran tiedottavan uusista vahvuuksista muutamaa päivää aiemmin. Sitä ei olisi pitänyt tehdä.

Kaiken negatiivisen kohinan keskelle jäi kuitenkin se fakta, että IFK teki maanantaina jotain hyvin poikkeuksellista yritysmaailmassa ja etenkin urheilun saralla. Se marssitti tärkeimmän johtonsa estradille vastaamaan kiperiin kysymyksiin. Se oli esimerkillistä kriisiviestintää.

‍

Normaalisti suomalaisessa urheilussa pakoillaan vastuuta ja vetäydytään omaan kuoreen, kun ulkoa päin tulee kovaa painetta. On lähestulkoon ennenkuulumatonta, että jokin seura kutsuu toimittajat paikan päälle ja tarjoaa heille alustan kysyä kaikki hankalat kysymykset kerralla. Se on rohkeaa, läpinäkyvää ja luottamusta herättävää toimintaa.

Miettikääpä, jos normaalissa yritysmaailmassa toimittaisiin näin sen sijaan, että pää vedettäisiin pensaaseen. Normaalisti yrityksissä ei haluta vastata toimittajien vaikeisiin kysymyksiin. Yleisin tapa on, että yrityksen puhehenkilö pyytää kysymykset kirjallisena, ja tämän jälkeen viestintäarmeija alkaa kyhätä kysymyksiin vastauksia, jotka laitetaan puhehenkilön suuhun. Tai sitten yritys julkaisee tiedotteen ja kieltäytyy kaikista haastatteluista.

Tällainen taktikointi herättää vain uusia kysymyksiä ja lisää epäluottamusta. IFK valitsi toisen, proaktiivisen tien, jossa medialle annettiin mahdollisuus kysyä. Sitä pitää arvostaa ja jopa ihailla.

IFK ansaitsee vähintäänkin papukaijamerkin ajatuksestaan. Kymmenen pistettä jää saamatta, koska toimittajille ja faneille luotiin väärä kuva tiedotustilaisuuden annista.

‍