Helsingin yliopiston rahastot ei todennäköisesti aavistanut joutuvansa kesän kovimman mainehärdellin osapuoleksi irtisanoessaan Rosebud Booksin Sivullinen-kirjakaupan vuokrasopimuksen Kaisa-talossa. Tai saattoi aavistaa, mutta rahakirstua ammatikseen valvoville tunteenpurkaukseet kuuluvat kupletin juoneen ja ovat usein yhdentekevää näpertelyä. 

Aivan varmasti näin voimallisia tunteenpurkauksia ei odottanut Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom. Tosin hänelle nimenomaan niiden ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Yliopiston rehtorin olisi hyvä olla johtamansa laitoksen pulssilla ja myös kirkkaasti tietoinen siitä, miltä sivistystä ja ajattelukykyä ylläpitävän kirjakaupan vaihtaminen halpatavaraa myyvään ketjuun näyttää juuri nyt, tämän päivän Suomessa. 

Kansakunnan (eli myös korkeimman opetuksen) pitkän aikavälin selviytymisen näkökulmasta Helsingin yliopistolta voi kysyä, kumman elinvoima ja menestys on tärkeämpi, suomalaisen kirjakaupan vai ruotsalaisen halpakauppaketjun?

Jopa huvittavaksi tilanteen tekee nyt pöydällä olevan rahamäärän pienuus. Vuokranantajan elinvoima ei niistä euroista jää kiinni. Helsingin yliopiston operatiivisen toiminnan kulut ovat yli 800 000 000 euroa. Helsingin Sanomat kertoi jo aikaa sitten, että Rosebud maksoi vuokraa keskimäärin 20 euroa neliöltä. Naapurin kalustetalo Masku maksoi saman verran, kunnes ennen lähtöään Masku maksoi vain 10 euroa neliöltä. Kuukaudessa näistä kahdesta liiketilasta maksettiin yhteensä noin 50 000 euroa. Eli vuodessa molemmista 600 000 euroa.

Rosebudin toimitusjohtaja Hannu Paloviita sanoi Hesarille, että olisi ollut valmis vuokraamaan yliopistolta Maskulta jääneen tilan. 

Jos oletataan, että Rusta maksaa 25 e neliö/kk (joka on merkittävä korotus), niin koko tilan vuosivuokraksi tulee 669 000 euroa. Entäs jos Rosebud olisi maksanut esimerkiksi 18 euroa neliöltä koko tilasta? Silloin vuosivuokra olisi ollut 481 680 euroa. Erotukseksi jää 187 000 euroa eli yhden professorin vuosipalkan kokonaiskustannus yliopistolle, noin suunnilleen. Tai 0,022 % Helsingin yliopiston käyttömenoista. (Luvut auttavat vain hahmottamaan kokonaisuuden mittakaavaa.)

‍

Viime kädessä parhaiten matkalla pankkiin saattaa nauraa Hannu Paloviita.

Näihin nappirahoihin suhteutettuna kyseessä on mainekatastrofi, josta kuiville pääseminen vaatii ison työn. 

Helsingin yliopisto kuitenkin yrittää, ja kärkivoimin. Helsingin Sanomat julkaisi eilen 17.9. Sari Lindblomin haastattelun, jossa hän myöntää tehneensä virheen Sivullisen tapauksessa. Omasta mielestään hänen olisi pitänyt osallistua keskusteluun jo aikaisemmin.

Koko keskustelulta olisi vältytty, jos Lindblom olisi käyttänyt arkijärkeä, kun vuokrasopimuksen irtisanominen tuli hänen pöydälleen. Viestinnällisesti koko asia meni niin penkin alle kuin voi. Helsingin yliopistolta unohtui kriisiviestinnän perussääntö: ole ripeä, ole avoin ja vastaa myös ikäviin kysymyksiin, jos ne ovat asiallisia ja koskevat käsillä olevaa tilannetta.

Nyt Lindblom sanoo lehdessä, ettei psykologin taustansa takia tiennyt, mitä hän voi asiasta puhua ja mitä ei. Ei hänen välttämättä tarvitsekaan tietää, sitä varten on viestinnän ja juridiikan ammattilaisia. Mutta päätöksiä hän olisi voinut tehdä jo paljon aikaisemmin. Viestinnän näkökulmasta Helsingin yliopisto on kuukausikaupalla myöhässä. Nyt kaikki ulostulot näyttäytyvät selittelynä.

Jutussa on yksi kappale, jossa on kaksi erittäin kiinnostavaa sanaa: 

“Yliopistossa ei täysin ymmärretty Sivullisen asemaa vaan keskityttiin kiinteistöomistuksen omistajaperiaatteiden mukaan pelkkään tuottoon eli vuokralaiseen, joka maksaisi yhteensä enemmän vuokraa kuin Sivullinen omasta tilastaan.”

Yllä olevan voi tulkita miten hyvänsä, mutta tämän kirjoittaja tulkitsee sen niin, että Helsingin yliopisto ei välttämättä saa koko tilasta niin hyvää neliövuokraa kuin mitä Rosebud maksoi omasta tilastaan. Rehtori Lindblom perustelee asiaa sillä, että tyhjää liiketilaa ei saa olla. 

Samoin tuon kappaleen voi tulkita niin, että yllä oleva laskelma on väärä, jolloin Helsingin yliopiston saama vuokratulon lisä on vielä huomattavasti paljon pienempi kuin mitä laskelma esittää. Tätä korostaa vielä entisestään se, että Rosebud oli myös valmis vuokraamaan koko tilan, kuten yllä mainitaan.

Samoihin aikoihin Hesarin jutun kanssa Helsingin yliopisto kertoi tiedotteessa, että hallituksen puheenjohtaja Niklas Bruun ja rehtori Sari Lindblom “ovat käyneet keskusteluja Rosebud-kirjakaupan johtajan Hannu Paloviidan kanssa Rosebudin ja yliopiston yhteistyön muodoista jatkossa”.

Suomeksi se tarkoittaa, että Rosebudin toiminta jatkuu Tiedekulmassa. Lisäksi osapuolet ovat sopineet jatkossa tekevänsä tapahtumayhteistyötä. Siis Helsingin yliopisto ostaa Rosebudilta tapahtumatuotantoa, jota yhtiö aiemmin järjesti osana omaa toimintaansa Sivullinen-kirjakaupassaan. 

Sinne taitaa mennä Rosebudin kirstuun Rustalta saatava vuokratulon erotus. 

Viime kädessä parhaiten matkalla pankkiin saattaa nauraa Hannu Paloviita. Hänen vetämänsä yhtiö sai uuden ison vakioasiakkaan ja käsittämättömän näkyvyyslisän, jonka arvoa on hankala mitata rahassa. Jos yhtiö vielä onnistuu saamaan kohtuuliset liiketilat sopivalta paikalta itselleen sopivaan hintaan, loppu on historiaa. Tyhjiä liiketiloja Helsingissä kyllä riittää.

Helsingin yliopisto sen sijaan… No, hanke voi kääntyä tulovirran kannalta negatiiviseksi. Lisäksi meni maine niin rajusti, että hankala senkään rahallista arvoa on mitata.

‍

‍