Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2025 ehdotuksen rajoittaa sellaisten sanojen kuin pihvi, leike, makkara, hampurilainen ja purilainen käyttö elintarvikkeiden nimissä, tuotepakkauksissa ja mainonnassa pelkästään lihavalmisteisiin.

Moni on arvellut esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, että taustalla on liha- ja maitoalan lobbaus, jonka kautta on sitten päädytty ratkaisuun, josta tulee mieleen lähinnä orwellilainen uuskieli.

Päätöksen käyttöönotto vaatii vielä jäsenmaiden hyväksynnän. Suomen edustajat äänestivät parlamentissa päätöstä vastaan, ja myös Suomen kielen lautakunta tukee kielteistä kantaa.

Kun kulttuuri muuttuu ja uusia keksintöjä otetaan käyttöön, niitä ilmaistaan uusilla sanoilla ja vanhat jäävät käytöstä.

Lautakunnan puheenjohtaja Tiina Onikki-Rantajääskö ja jäsen Sari Maamies käsittelevät tuoreessa Kielikello-lehden artikkelissaan sitä, miten Euroopan unionin pyrkimys säädellä elintarvikkeiden nimityksiä vaikuttaa arjen kielikäytänteisiin. He ilmaisevat samalla koko lautakunnan mielipiteen asiasta.

Onikki-Rantajääskö ja Maamies muistuttavat, että kielen perusolemukseen kuuluu monimerkityksisyys eli polysemia, ja sanoilla voi olla tyypillisiä tai vähemmän tyypillisiä merkityksiä, joita käytetään rinnakkain.

”Kun kulttuuri muuttuu ja uusia keksintöjä otetaan käyttöön, niitä ilmaistaan uusilla sanoilla ja vanhat jäävät käytöstä. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Sanat eivät aina muutu, vaikka asiat muuttuvat, vaan ratkaisuna voi olla vanhan, tunnetun sanan merkityksen laajentuminen, mikä voi osaltaan johtaa monimerkityksisyyteen”, he kirjoittavat.

”Esimerkiksi sana kynä tarkoitti alun perin sulan ruotoa, jota käytettiin aikoinaan myös kirjoitusvälineenä. Vaikka emme enää kirjoita sulkakynällä, puhumme silti edelleen kynästä. Sen vanhan merkityksen näkee vielä vaikkapa sanonnasta jollakulla on kana kynittävänä”, Onikki-Rantajääskö ja Maamies jatkavat.

Esimerkiksi yhdyssanassa kasvispihvi alkuosa kasvis- osoittaa epätyypillisemmän raaka-aineen. Tällaiset yhdyssanat ovat suomen kielessä yleisiä ja vakiintuneita.

”Vähemmän tyypillistä merkitystä voidaan ilmaista läpinäkyvästi esimerkiksi yhdyssanoilla, kuten kasvispihvi, kasvisnakki, kasvismakkara ja kasvispurilainen. Yhdyssanan alkuosa kasvis- osoittaa epätyypillisemmän raaka-aineen. Tällaiset yhdyssanat ovat suomen kielessä yleisiä ja vakiintuneita. Esimerkkinä toiseen suuntaan laajentuneesta merkityksestä toimii vanha tuttu lihapulla, jossa leivonnaisen nimitys on omaksuttu myös lihatuotteelle”, Onikki-Rantajääskö ja Maamies kirjoittavat.

Onikki-Rantajääskö ja Maamies huomauttavat, että elintarvikkeiden nimeämistä koskevalla lainsäädännöllä on kyllä hyvä tarkoitus: kuluttajan suojaaminen harhaanjohtavalta markkinoinnilta ja väärinkäsityksiltä.

He kuitenkin muistuttavat, että nimitysten säätely koskee vain tiettyjä tilanteita. Vaikka pakkauksen kyljessä ja mainoksessa ei saa käyttää esimerkiksi sanaa kauramaito, mikään ei estä käyttämästä sanaa muunlaisissa teksteissä ja puheessa.

Lue myös: Kotus muistuttelee 20 vuotta vanhan lain noudattamisesta – haastaa viranomaiset parantamaan kieltä