Kolumni

Epävarmuudesta on tehty hirveä mörkö – vaikka se voisi olla johtajan paras uusi ystävä

29.3.2023 8:43
Petteri Lillberg
Yritysten prosessit on suunniteltu vähentämään riskejä ja epävarmuutta. Siitä, mitä emme osaa ennustaa, on tullut vihollinen ja syy olla tekemättä mitään. Tämä on kuitenkin virhe, väittää Petteri Lillberg.

Epävarmuus vie tulevaisuudenuskon – niin yksilöiltä, organisaatioilta kuin sijoittajiltakin. Juuri tästä syystä merkittävä osa firmojen rutiineista ja prosesseista rakentuu juuri epävarmuuden poistamiseen.

Jokainen tulosvastuullinen tietää, että kun pomo maailmalta tai ankkurisijoittaja arvioi esitettyä vuosibudjettia, on tärkein kysymys: “kuinka varmoja nämä tulot ovat”?

Entä sitten, kun kaikki se, mitä tiedämme nyt, osoittautuu epäluotettavaksi oppaaksi tulevaisuuteen?
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)

Varmuus on kuitenkin useimmiten peräpeilitietoa. Entä sitten, kun kaikki se, mitä tiedämme nyt, osoittautuu epäluotettavaksi oppaaksi tulevaisuuteen? Mitä tapahtuu, kun emme voi enää vetää viivoittimella lineaarisia johtopäätöksiä eilisen datan perusteella? Olen tutkinut koronavuodesta 2020 hyvin selvinneitä, menestyneitä ja samaan aikaan uudistuneita organisaatioita, ja johtopäätökset ovat selkeitä:

1. Uusi, täydellinen epävarmuus pakotti yritykset kyseenlaistamaan monia menneisyyden painolasteja, henkisiä lukkoja ja oletuksia siitä, mihin organisaatiot ja yksilöt pystyvät. Se, mitä ja miten tehtiin eilen, ei enää rajoittanut sitä, miten asiat pitäisi tehdä tänään. Ja mikä tärkeintä, päätöksentekoa ei voitu enää lykätä tai vältellä “meillä ei ole riittävästi tietoa” -väitteellä.

2. Kun menneisyys ei enää ollut painolastina, uudet toimintatavat ja suoritustandardit saivat mahdollisuuden. Esimerkiksi useimmat korona-ajan johtajat puhuvat pysyvästä kellotaajuuden nostosta tekemisen vauhdissa ja tuloksellisuudessa. “Heti” alkoi tarkoittaa juuri nyt, eikä esimerkiksi vasta huomenna. Tai jos organisaatio oli ajan myötä totuttautunut toimialan muka-rajoituksiin esimerkiksi tuloksenteon tai voittomarginaalin suhteen, niitä voitiin nyt vihdoin kyseenalaistaa.

“Heti” alkoi tarkoittaa juuri nyt.

3. Epävarmuus teki ennakointiosaamisesta koko organisaation omaisuutta, eikä pelkästään johtoryhmien tai hallitusten älyllistä leikittelyä.  Ennakoinnin työkaluista tuli uudistuneissa yrityksissä osa jokaisen ammattilaisen työkalupakkia, eikä vain harvojen mystinen etuoikeus.

Kriisejä ei tule puuttumaan tänäkään vuonna. Kyky ja halu tehdä päätöksiä epätäydellisen tiedon varassa ja taito haastaa itseään johtajana luopumaan luutuneista toimintatavoista ovat keskeisiä menestystekijöitä myös tulevaisuudessa. Epävarmuus voikin olla omaa itseään ja koko organisaatiota uudistavan johtajan paras uusi ystävä. 

Petteri Lillberg jaksaa puolustaa brändien positiivista roolia yhteiskunnassa – ei kuitenkaan koskaan kritiikittömästi ja aina pilke silmäkulmassa.