Kukapa meistä ei muistaisi, kun reilut pari vuotta sitten kulttuuri- ja tapahtuma-ala järjesti mielenilmauksen Eduskuntatalon edessä. Yhteiskunnalta vaadittiin tukea tilanteessa, jossa korona ja sen aiheuttamat rajoitukset olivat heikentäneet toimialan toimintaedellytyksiä.

Verkkokalvoilleni on piirtynyt pysäyttävä kuva Kansalaistorilla kahden metrin turvavälin etäisyydellä toisistaan seisoneista mustapukuisista kulttuurialan vaikuttajista. Toimivaa dramaturgiaa.

Opiskelijat ovat valinneet mielensä osoittamisessa toisen tien. Viime viikolla monissa oppilaitoksissa järjestettiin parin tunnin hiljainen mielenosoitus hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia vastaan. Osa opiskelijoista käveli luennoilta aulaan vaikenemaan, osa kotiin syrjäytymään. Muutamassa oppilaitoksessa opiskelijat valtasivat aulan.

Minua vitutti opiskelijoiden mielikuvituksettomuus.

Yksi valtauksiin osallistuneista opiskelijoista lausui medialle väkevästi: ”Jos tänne syntyy hyvä tunnelma, niin voin jäädä pidemmäksikin aikaa.”

Setämiehenä tulkitsin tämän niin, että mieltä jaksetaan osoittaa juuri niin kauan kuin cappuccino-kone jaksaa laulaa ja Ultra Bran yhteislaulukirjaa on jäljellä. Sitten tämä unohtumaton sukupolvikokemus on pelattu läpi.

Minua vitutti opiskelijoiden mielikuvituksettomuus. Suomessa koulutetaan osaajia myös mainosalalle. Koulutamme nuoria, joiden käsiin asiakkaat tulevaisuudessa uskovat omien viestiensä konseptoinnin ja dramatisoimisen. Nyt opiskelijoiden työnäyte on ollut surkein mahdollinen. He vaikenevat oman asiansa ajamisessa. En ole nähnyt mediassa nousevan yhtään pysäyttävää viestiä.

Yritin auttaa. Otin yhteyttä mainonnanopiskelijoihin, ja tarjosin heille mahdollisuutta vallata tämä kolumnipaikkani. Tarjoukseeni vastattiin johdonmukaisesti — vaikenemalla.

Ei tässä auta muu kuin pitää ääntä nuorten puolesta. Nykyistä hallitusta kritisoidaan leikkauksista. Leikkausten sanotaan olevan välttämättömiä, koska edelliset hallitukset ovat tehneet taloudellisesti kestämättömiä päätöksiä.

Nyt hallitus on tehnyt päätöksiä, joiden hintaa joutuvat luultavasti maksamaan tulevat hallitukset. On päätetty velansiirrosta valtiolta opiskelijoille. En olisi siitä erityisen huolissani. Olen huolissani opiskelijoiden tulevaisuudenuskon murenemisesta, yksinäisyydestä ja kumuloituvista mielenterveyshaasteista. Olen kauhuissani opiskelijoiden passiivisuudesta.

Uskon, että minulla on opiskelijoiden kollektiivista vaikenemista paremmat keinot saada seuraava kysymys kuuluville pääministerin korviin: Petteri Orpo, miten hallitus varmistaa sen, että nykynuorille mahdollistetaan turvallinen tila kasvaa aktiivisiksi aikuisiksi?