Kolumni

Toimistojen johtamishaasteet pakottavat hyvät tekijät vaihtamaan työpaikkaa

25.3.2022 7:15
Ulla Jones
Työpaikan vaihtaja ei ole urakiipijä tai pyrkyri vaan työhönsä intohimoisesti suhtautuva asiantuntija, väittää Ulla Jones.

Päätimme aloittaa podcastin Minna Ruusuvuoren ja Liisa Holman kanssa. Tarkastelemme podissamme työpaikan vaihtamista, ja keräsimme sitä varten tarinoita ihmisiltä, jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet työnsä. Saimme yli 60 tarinaa, ja joukossa oli useita luovan alan ammattilaisten kokemuksia. Heidän tarinoissaan toistuivat samat aiheet. 

Luovan alan ammattilaiset, jotka ovat vaihtaneet työtä, ovat työhönsä intohimoisesti suhtautuvia panostajia. Heidän pääasiallinen tavoitteensa on päästä hyödyntämään laajaa osaamistaan ja olla aidosti hyödyksi niin, että heidän tekemällään työllä on merkitystä. He edellyttävät arvostavaa ja johdonmukaista johtamista ja sanojen näkymistä teoissa. Jos nämä asiat eivät toteudu, työhönsä intohimoisesti suhtautuvat panostajat äänestävät jaloillaan.

Joku voisi sanoa, että tässä ollaan perusasioiden äärellä – että jokainen toimistohan noudattaa yllä lueteltuja pelisääntöjä. Että tietääkö se Jones edes, mistä puhuu? 

Enemmän kuin pingispöytää arvostetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaan tekemiseen ja firman kasvuun.

Se joku olisi kuitenkin väärässä. Työntekijän lähtemisen voi toki yrittää sälyttää yksioikoisesti lähtijän syyksi, jolloin yrityksen johtamista ja työkulttuuria ei tarvitse kyseenalaistaa. Mutta kun luin vastaanottamiamme lähtijöiden tarinoita, jäin miettimään, millaisessa toimistossa suostuisin itse työskentelemään – ja kenen toiminnassa olisi parantamisen varaa.

Tarinoissa nousi toistuvasti ilmi se, että toimistoja, joissa on luotaantyöntäviä piirteitä, johdetaan epäjohdonmukaisesti, epämääräisesti ja jopa epäreilusti. Asiakastyö vie kaiken huomion, eikä johtamiseen panosteta ja johtajuuteen opasteta.

Johtajuuden puute näkyy esimerkiksi projektien jakamisessa. Pahimmillaan toimiston työntekijät on jaettu kahteen leiriin. On niitä, jotka otetaan mukaan kaikkiin projekteihin ja joilla on kädet täynnä töitä. Sitten on niitä, jotka aika ajoin pyörittelevät peukaloitaan, koska töitä ei yksinkertaisesti ole. Jos työvoiman käyttöaste on yksi toimiston perustavanlaatuisista KPI:stä, näyttäytyy tällainen toiminta epäloogisena.

Nykyisin kilpaillaan enemmän kulttuurilla kuin palkalla. Eivät lähtijätkään paremman palkan perässä juokse, meille tulleissa tarinoissa kerrottiin. Ammattilaisiin vetoaa inhimillinen ja osallistava työkulttuuri. Enemmän kuin pingispöytää arvostetaan mahdollisuutta vaikuttaa omaan tekemiseen ja firman kasvuun.

Kyllä junnukin uppoavan laivan tunnistaa ja äänestää jaloillaan.

Saamissamme tarinoissa muistutettiin myös siitä, että jos rekryvaiheessa haetaan uudistajia ja uuden liiketoiminnan rakentajia, pitää siihen löytyä arjessa tukea, aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Yksikään osaaja, oli kuinka lahjakas tahansa, ei yksin rakenna firmalle kestävästi uutta liiketoimintaa. Jos uudistajaksi palkattu ei saa tukea kehittämistyöhön tai jos uuden liiketoiminnan rakentaja ei pääse myyntikeikoille mukaan, työhönsä intohimoisesti suhtautuva panostaja kävelee ulos. Samoin käy, jos osallistava ja uudistusmyönteinen kulttuuri osoittautuukin vain rekrylepertelyksi.

Toimistot käyttävät myyntivaltteinaan työntekijöidensä CV:itä, ja siksi ne haalivat monialaisia osaajia. Kun toimistojen arki sitten pyöriikin perustekemisen ympärillä, eivätkä moniosaajat pääsekään hyödyntämään laajaa ammattitaitoaan, alkavat he väkisinkin miettiä, missä pääsisivät hyödyntämään taitojaan laajemmin.

Luovat lähtijät oppivat kerrasta, kerrotaan meille lähetetyissä tarinoissa. He eivät toista virheitään, kun seuraavalla kerralla valitsevat työpaikkaa. Heillä on monenlaiset keinot selvittää, mitä tapahtuu kulissien takana. Aina löytyy vähintäänkin tutun tuttu, jolta kysyä, millaista siellä teidän firmassanne todella on olla töissä. Missä on sudenkuopat?

Jos tämän jälkeen jäät miettimään, että ainahan junnuja töihin saa, niin on hyvä pitää mielessä tämä: kyllä junnukin uppoavan laivan tunnistaa ja äänestää jaloillaan. Viimeistään silloin, kun kokeneemmat katoavat ympäriltä.

Asiakaskokemuksen rakentaminen on muutakin kuin mittareiden tuijottamista. Se on tekoja, uskallusta ja suunnan näyttämistä. Palvelumuotoilun moniosaaja ja ikuinen optimisti Ulla Jones analysoi kolumneissaan asiakaskokemuksen kehittämistä ja vaahtoaa joskus muutoksen hitaudesta.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)