Kun ensimmäinen lapsemme meni kouluun, hankimme hänelle älypuhelimen. Voi kunpa pääsisin ajassa taaksepäin ja voisin peruuttaa hankinnan. Tietysti voisin nytkin ottaa älypuhelimen lapseltani pois, mutta se on paljon hankalampaa nyt viisi vuotta myöhemmin, kun lapsi on jo tottunut puhelimeen. Silti tiedän, että niin minun tulisi tehdä.
Keskustelua sosiaalisen median lapsille aiheuttamista haitoista on käyty erityisesti Yhdysvalloissa paljon. Siellä se on keskittynyt lähinnä teini-ikäisiin. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Amerikassa pienillä lapsilla on harvoin älypuhelinta, kuten Statistan tutkimus tältä vuodelta osoittaa.
On todennäköistä, että suomalaiset lapset aloittavat sosiaalisen median käytön aiemmin kuin muualla.
Suomalaiset lapset saavat puhelimen, useimmiten äly-sellaisen, keskimäärin 7-8-vuotiaana. On syytä olettaa, että Suomi nousee ikä-puhelin-tilastossa kärkipäähän koko maailmassa. DNA:n tutkimus tältä vuodelta kertoo seuraavaa:
“Kaikilla 7-vuotiailla tai sitä vanhemmilla on oma puhelin käytössä. 5-6-vuotiaiden puhelinten omistaminen on kasvanut vuodesta 2021, vuonna 2024 jopa 90 %:lla tästä ryhmästä on oma puhelin.”
Kaupallisen tutkimuksen luotettavuuteen voi suhtautua monella tapaa, mutta empiirinen tutkimukseni on melko lähellä DNA:n esittämiä lukuja.
Vaikka älypuhelimen omistaminen ei suoraan tarkoita sosiaaliseen mediaan hyppäämistä, on todennäköistä, että suomalaiset lapset aloittavat sosiaalisen median käytön aiemmin kuin muualla, jos saavat oman älypuhelimen aiemmin kuin muunmaalaiset lapset.
Whatsapp ja muut viestipalvelut ovat muuttuneet enemmän muun muassa Instagramin ja Tiktokin kaltaisiksi sosiaalisen median alustoiksi.
Tilanne sosiaalisten medioiden suhteen muuttuu nopeasti. Monet viestipalvelut, kuten Whatsapp, ovat ottaneet “feedit” tai kanavat keskeisimmäksi osaksi palveluaan. Näin Whatsapp ja muut viestipalvelut ovat muuttuneet enemmän muun muassa Instagramin ja Tiktokin kaltaisiksi sosiaalisen median alustoiksi. Vanhemmat, jotka ovat sallineet lapsilleen viestipalveluiden käytön mutta kieltäneet esimerkiksi Tiktokin, joutuvat miettimään nyt uudestaan, mihin raja kannattaa vetää.
Toinen viime vuosina kiihtynyt muutos on lyhyen, koukuttavan videosisällön tuleminen keskeiseksi osaksi kaikkia sosiaalisen median alustoja. Muut somejätit imitoivat Tiktokia. Se on aiheuttanut aikuisille entistä enemmän vaikeuksia rajoittaa omaa somen käyttöä ja vastustaa algoritmeja, ja lapsille niiden vastustaminen on vieläkin vaikeampaa.
Olen ammattini puolesta seurannut pitkään, miten lapsiin kohdistuvaa markkinointia säädellään. Jotta tulisi selväksi, mitkä ovat säätelyn perusperiaatteita, on tässä ote Kilpailu- ja kuluttajaviraston verkkosivuilta:
“Alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvioidaan tiukemmin kuin muuta markkinointia, sillä lapset ovat aikuisia alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Markkinointi on lapsille sopimatonta esimerkiksi silloin, jos se on puettu kilpailun, sarjakuvan tai puuhasivun muotoon sijoitettu tai esimerkiksi nettipelin, televisio-ohjelman tai muun viihteen sekaan.”
Suomessa maksetun mainonnan panostuksista yli puolet on nykyisin suunnattu digitaalisiin medioihin. Tästä rahasta iso osa on suunnattu sosiaaliseen mediaan. On perusteltua sanoa, että kaikki sosiaalisen median syötteisiin tehty mainonta voisi täyttää kilpailu- ja kuluttajaviraston kriteerin “muun viihteen sekaan”.
Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että olemme luoneet ympäristön, jossa ala-asteikäiset viettävät pitkiä aikoja ja jossa oleva mainonta on sääntelyn mukaan lapsille sopimatonta. Puhumattakaan vaikuttajien tekemästä markkinoinnista, joka on vielä sekavampi soppa.
Lait eivät ole tällä hetkellä riittäviä suojaamaan lapsia Kilpailu- ja kuluttajaviraston määrittämältä sopimattomalta mainonnalta.
En usko, että kansainväliset somejätit muuttavat käytänteitään muuten kuin lainsäädännön pakottamina. Ikärajat ovat nyt jo käyttäjien kierrettävissä, eikä tilanne muutu merkittävästi niihin koskemalla muuta kuin vaatimalla käyttäjiltä tunnistautumista.
Muutosta on turha odottaa myöskään mainostajilta. He noudattavat ensisijaisesti lakeja, jotka eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä riittäviä suojaamaan lapsia Kilpailu- ja kuluttajaviraston määrittämältä sopimattomalta mainonnalta. Tuskin kukaan mainostaja lopettaa tietyssä somekanavassa mainostamisen vain siksi, että siellä on paljon alakouluikäisiä.
Siksi on tärkeää, että me lasten vanhemmat pohdimme todella tarkkaan, milloin lapset saavat puhelimen sekä miten ja kuinka paljon he käyttävät aikaansa älypuhelinten parissa. En kannata totaalikieltoja, mutta meidän vanhempien tehtävänä on vastata siitä, millaisessa ympäristössä lapsemme kasvavat. Se tarkoittaa myös sitä, että vanhempien täytyy valvoa lasten sosiaalisen median käyttöä ja tarpeen mukaan rajoittaa sitä.
Suosittelen jokaista vanhempaa kiinnittämään oman puhelimen käyttönsä lisäksi tarkasti huomiota lapsiin ja miettimään, pitäisikö rajoituksia tiukentaa ja milloin lapsi älypuhelimen pariin päästetään.
Ossi Ahto toimii markkinoinnin neuvonantajana ja interim-markkinointijohtajana omassa yrityksessään. Hänellä on 20 vuoden tausta markkinoinnin ja brändien johtamisen parista, niin globaaleista, kuin suomalaisista yrityksistä. Kolumneissaan hän kirjoitttaa erityisesti markkinoinnin vaikutuksesta liiketoimintaan ja sen kasvuun.