Markkinointi vaikuttaa ihmisten ajatuksiin, käyttäytymiseen ja kulutustottumuksiin. Markkinoinnin avulla kasvatetaan yritysten kassavirtoja ja siten koko kansantaloutta. Näistä ja tuhannesta muusta syystä markkinoinnin tekemiseen sisältyy suuri vastuu.

Markkinointiin ei ole olemassa yhtä oikeata koulutuslinjaa ja hyvä niin. Tunnen erinomaisia markkinoinnin tekijöitä, jotka ovat taustaltaan teologeja, humanisteja, lääkäreitä, insinöörejä tai huippu-urheilijoita. Niin ikään olen törmännyt täydellisiin tunareihin, joilla on soveltuva (korkea)koulutus, pitkä alan työhistoria ja takan reunalla jopa tohtorin miekka.

Villissä markkinassa kokematon markkinointipalveluiden ostaja päätyy helposti shoppaamaan jotain, mitä ei todellakaan tarvitse.

Markkinointitoimialalla tarvitaan paitsi osaamisen syvyyttä, myös ymmärryksen leveyttä. Markkinointi on psykologiaa, matematiikkaa, tekniikkaa, taloutta, taidetta, tiedettä, vuorovaikutus- ja koordinointitaitoja sekä paljon muuta. Markkinoinnissa tarvitaan ennen kaikkea kiinnostusta markkinoijan liiketoimintaan ja kaikkeen – siis ihan kaikkeen – sen ympärillä. Ja päälle vielä yksinkertaista maalaisjärkeä.

Markkinointi on ilmoittautumisbisnes, missä on myös paljon hyvää. Matala alalle tulon kynnys pitää saatavilla olevan palveluvalikon laajana, lisää kilpailua ja pakottaa alan toimijat kehittämään toimintaansa paremmin markkinoijan tarpeita vastaaviksi.

Pahimmillaan markkinoijalle myyty palvelu muovaa tämän asiakkaiden ajatuksia ja käyttäytymistä vahingolliseen suuntaan.

Haittapuolena on se, että avoimet ovet johtavat helposti torikauppaan, jossa monen sortin puuhastelijat, tieteilijät ja taitelijat sekä palkintopokaalien metsästäjät tuottavat ja myyvät markkinointipalveluita lähinnä omista lähtökohdistaan – eivät aidosta kiinnostuksesta asiakkaan liiketoiminnan kasvattamiseen.

Villissä markkinassa kokematon markkinointipalveluiden ostaja päätyy helposti shoppaamaan jotain, mitä ei todellakaan tarvitse. Pahimmillaan markkinoijalle myyty palvelu muovaa tämän asiakkaiden ajatuksia ja käyttäytymistä vahingolliseen suuntaan.

Ravintoloiden työntekijöiltä edellytetään hygieniapassia ja uimahalleissa työskenteleviltä vesityökorttia ja näiden päälle yleensä vielä jonkinlaista soveltuvaa peruskoulutusta. Markkinointialalla työskenteleviltä tulisi samaan tapaan vaatia jonkinlaista ajokorttia, jolla varmistetaan markkinoinnin tekijöiden ja ostajien pätevyys tai edes yleinen maalaisjärjen taso.