Markkinoinnin ja viestinnän alalla puhutaan loputtomasti muutoksesta ja tulevaisuudesta. Silti alan niin kutsutuissa kehityspöydissä ei istu niitä, jotka sitä tulevaisuutta oikeasti tekevät. Pöhinöinti on yhä pääosin kokeneiden konkareiden varassa. Arvokasta kyllä, mutta yksipuolista.

Nuoret tuovat mukanaan näkökulmia, jotka vastaavat tämän päivän todellisuuteen. He kyseenalaistavat rakenteita, jotka ovat pysyneet muuttumattomina vuosikymmeniä, ja avaavat keskusteluun asioita, joita ei muuten huomattaisi. Heidän näkökulmaansa voi kutsua nuoruuden innoksi, mutta todellisuudessa se on ymmärrystä siitä, miten ala pysyy hengissä.

Miksi siis he eivät istu pöhinäpöydissä, kehityshankkeiden ytimessä tai tapahtumien puhujalavoilla? Jos tulevaisuutta rakennetaan ilman nuoria, kehitys jää yksipuoliseksi. Monipuolisuus syntyy vain silloin, kun kokemus ja tuore näkökulma kohtaavat.

Jos vanhat rakenteet eivät muutu, meidän nuorten tehtävä on raivata itse tietä. 

‍

Sukupolvenvaihdosta ei voi tehdä yhdessä yössä. Jos nuoria ei päästetä mukaan, he eivät saa sitä kokemusta, jota tarvitaan, kun heidän aikansa johtaa koittaa. Kun taas annetaan mahdollisuus kasvaa päätöksenteon rinnalla, siirtymä on luonteva ja koko ala voittaa.

Kyse on uskottavuudesta. Miten ala, joka myy yrityksille kykyään ymmärtää muutosta, voi perustella sen, että se itse rakentaa tulevaisuutta ilman niitä, jotka ovat sen ytimessä? Yhden opiskelijajäsenen nimittäminen hallitukseen ei vielä tarkoita nuorten todellista osallistamista. Se on helposti vain ele, jolla kiillotetaan omaa edistyksellistä imagoa.

Tulevaisuutta ei voi rakentaa menneisyyden varaan. Se onnistuu vain, kun eri sukupolvet kulkevat rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Jos vanhat rakenteet eivät muutu, meidän nuorten tehtävä on raivata itse tietä. 

‍