Avasin Pokémon Go:n ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Sormet liikkuivat tutulla tavalla, ruutu välähti ja maailma aukesi. Kaikki oli kevyttä, värikästä ja hallittavaa. Hirviöt tiesivät paikkansa. Minä tiesin omani.

Melkein samaan aikaan Donald Trump katsoi Valkoisen talon screeneiltä, kun hänen joukkonsa iskivät Venezuelaan.
Yhtä lailla Trumpilla oli edessään ruutu, ja epäilemättä hän jakoi myös tunteen siitä, että hallitsee tapahtumia.

Vuonna 2026 Pokémon Go täyttää kymmenen vuotta, ja Yhdysvallat täyttää 250 vuotta.
Toinen on peli, ja toinen on valtio. Molemmat ovat järjestelmiä, joissa maailma selitetään hahmojen, vastakkainasettelujen ja voittojen kautta.

Pokémonissa hirviöt ovat söpöjä ja kesytettäviä. Ne kerätään, nimetään ja laitetaan taistelemaan puolestamme. Pelaaja on toimija. Hän saa pisteitä, kokemusta ja tunteen etenemisestä.

Politiikassa hirviöt syntyvät toisin, mutta logiikka on yllättävän samanlainen.
On “meidän jätkät” ja “ne toiset”. On kartta, jossa alueet muuttuvat pelilaudaksi. On lähetys, joka muistuttaa videopeliä, mutta sitä sanotaan todellisuudeksi.

Kun tappaminen on liikettä ruudulla, se ei satuta.

Pelillisyyttä on käytetty markkinoinnissa ja politiikassa aina. Pelimaailma on tehokas, koska se tekee monimutkaisesta yksinkertaista ja väkivallasta abstraktia. Taistelupelihahmot marssivat mainoksiin, AI-videot tuottavat susia ja sankareita, Kiinan verkkokaupat täyttyvät avatareista, jotka eivät koskaan väsy, erehdy tai kysele liikaa.

Kaikki on peliä.
Kaikki on katsottavissa ruudulta.

Pelillisyys ei tee asioista kevyitä, vaan kaukaisia. Kun tappaminen on liikettä ruudulla, se ei satuta. Taannoin kerrottiin drone-iskun tekijästä, joka teki kuolettavan hyökkäyksen ja shoppaili sen jälkeen netistä itselleen jotakin. Kysyin sotatieteitä ymmärtävältä ystävältäni selitystä sotilaan käytökselle. Hän vastasi, että kyseessä oli varmaankin suojamekanismi.

– Muuten todellisuus kävisi sietämättömäksi, ystäväni jatkoi. 

Pokémon Go tuntui hetken lohdulliselta. Sen hirviöt pysyvät ruudussa. Ne eivät vuoda uutisiin, eivätkä suunnittele Grönlannin valtaamista. Ne eivät esiinny presidentin taustalla uuden sähköauton kanssa.

Vuonna 2026 juhlimme nuorta peliä ja vanhaa valtiota.
Ehkä samalla olisi syytä kysyä, milloin aloimme pelata näin tosissamme, ja milloin hirviöt alkoivat tuntua tutummilta kuin ihmiset.
Vuonna 2026 kaipaan lapsuuden Coca-Cola-mainoksia. Ne saivat minut hymyilemään, vaikka tiesin, ettei joulupukki ole totta.