Näkökulma

Eettisyys ja monimuotoisuus unohtuvat julkisissa kilpailutuksissa, joissa pisteitä jaetaan kokemusvuosien ja halvimman hinnan mukaan

Yhä useampi toimisto harkitsee pitkään julkisiin hankintoihin osallistumista. Ne kun ovat usein järjetöntä Excel-peliä, jonka kruunaa se, että kymmenen toimistoa tekee tuntikaupalla laskuttamatonta työtä, kirjoittaa Toni Perez.
Kuva:
Katariina Torikka
Eettisyys ja monimuotoisuus unohtuvat julkisissa kilpailutuksissa, joissa pisteitä jaetaan kokemusvuosien ja halvimman hinnan mukaan

Mieleeni ei tule montaakaan asiaa markkinointiviestinnän alalla, joka olisi jumittunut samalla tavalla paikoilleen kuin julkiset hankinnat. Toisaalta muilla aloilla työskentelevät tuttavani lohduttavat sillä, että ongelma ei koske vain markkinointiviestinnän kilpailutuksia. No, ei lohduta.

Aivan liian monessa kilpailutuksessa hinnasta saa edelleen eniten pisteitä. Se on pahimmillaan johtanut siihen, että markkinointiviestinnän palveluja myydään 50 tai 60 euron tuntihinnalla. Kyseisellä hintatasolla homman voi saada kannattamaan vain siten, että tunnin työstä veloitetaan kaksi tuntia tai palkat poljetaan minimiin. Tuntihinnan vertailu on täysin järjetöntä, jos samalla ei anneta jonkinlaista arviota siitä, millaisia tuntimääriä kuhunkin työlajiin kuluu.

Toinen yleinen tapa jakaa pisteitä on asiantuntijoiden kokemusvuosien määrä. Tarjouspyynnössä muistetaan usein sitten vielä mainita, että nimettyjä henkilöitä ei ole mahdollista vaihtaa ilman asiakkaan erillistä suostumusta. Se voi johtaa siihen, että julkisen puolen asiakkuuksien tiimeissä on poikkeuksellisen vähän nuoria. Se on harmillista, sillä nuoret kyvyt haluaisivat useasti työskennellä julkisorganisaatioille, ja samalla asiakkaat menettävät nuorten arvokasta työpanosta.

Kaikkien kannalta olisi kuitenkin reilumpaa valita vain osa toimistoista jatkoon ja teettää niillä oikeasti tarvittavia markkinointiviestinnän töitä – ja maksaa niistä korvaus.

Sen sijaan, että pisteitä jaetaan kokemusvuosien perusteella, asiakkaan kannattaisi vaatia mahdollisimman monimuotoista tiimiä. Olen kuullut, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa julkisissa hankinnoissa annetaan lisäpisteitä tiimin diversiteetin perusteella.

Minua on usein ihmetyttänyt myös se, miksi toimiston järkevästä johtamisesta ja kehittämisestä ei palkita kilpailutuksissa millään tavalla. Johtamani toimisto on investoinut aikaa ja rahaa esimerkiksi ympäristö- ja laatusertifikaattiin. Niille kuitenkaan harvoin annetaan mitään arvoa julkisella puolella. Ylipäätään tuntuukin, että eettisyydelle ei ole juurikaan sijaa julkisissa kilpailutuksissa toisin kuin yrityspuolella, joissa joihinkin kilpailutuksiin ei pääse edes enää mukaan ilman asianmukaista johtamis- tai laatujärjestelmää.

Olen monesti ihmetellyt, miksi verottaja kiinnostuu esimerkiksi vapaaehtoistyössä tehdystä ilmaisesta työstä, mutta ei siitä, mitä julkinen sektori teettää yrityksillä.

Yhä useampi toimisto karsastanee julkisia hankintoja kuitenkin laajojen ennakkotehtävien teettämisen vuoksi. Sikaa kannattaa harvoin ostaa säkissä, joten ymmärrän, miksi ennakkotehtäviä halutaan teettää. Kaikkien kannalta olisi kuitenkin reilumpaa valita vain osa toimistoista jatkoon ja teettää niillä oikeasti tarvittavia markkinointiviestinnän töitä – ja maksaa niistä korvaus. Oikeiden toimeksiantojen avulla asiakas näkisi, miten toimisto toimii todellisissa toimeksiannoissa mielikuvitusharjoitusten sijaan. 

Kun ennakkotehtävät tulisivat todelliseen tarpeeseen ja niistä maksettaisiin korvaus, koko homma hyödyttäisi aidosti kansantaloutta. Olen monesti ihmetellyt, miksi verottaja kiinnostuu esimerkiksi vapaaehtoistyössä tehdystä ilmaisesta työstä, mutta ei siitä, mitä julkinen sektori teettää yrityksillä.

Vuodatuksestani huolimatta ei pidä luulla, ettei markkinointiviestinnän alalla haluta työskennellä julkisen sektorin kanssa. Monet markkinointiviestintäalan ammattilaiset kokevat juuri julkisen puolen asiakkuudet hyvin palkitseviksi. On kuitenkin varsin outoa, että monen muun markkinointiviestintäalan ammattilaisen tapaan koen yritysten järjestämät kilpailutukset paljon reilummiksi ja eettisemmiksi kuin monet julkiset hankinnat.

Toni Perez tarkkailee median ja viestinnän maailmaa erityisesti hyvän elämän näkökulmasta. Viestintätoimiston toimitusjohtajana työskentelevä Toni uskoo, että suomalaisesta ytimekkäästä ja suoraselkäisestä viestinnästä olisi kansainväliseksi vientituotteeksi, kunhan pakkaukseen muistetaan lisätä ripaus tunnetta.

Seuraa MarkkinointiUutisia sosiaalisessa mediassa ja saat tuoreet uutiset helposti feediisi.

Lisää luettavaa