Vuosi sitten huomasin sosiaalisessa mediassa Finnairin mainoksen, jossa yhtiö ylisti biopolttoaineiden hankintaa Nesteeltä. Finnair mainosti, että uusiutuva polttoaine voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä jopa 80 prosenttia. Mainokset antoivat ymmärtää, että kaikki lentäminen olisi nyt 80 prosenttia vähäpäästöisempää.

Finnairin pitkä historia viherpesussa sai minut tutkimaan väitteitä tarkemmin. Selvisi, että uusiutuvan polttoaineen osuus kaikesta Finnairin käyttämästä polttoaineesta on vain 0,2 prosenttia, loput 99,8 prosenttia on fossiilista. Tätä seikkaa Finnair ei mainoksissaan tuonut esiin puhumattakaan Nesteen biopolttoaineiden kyseenalaisista raaka-aineista.

Nostin aiheesta älläkkää somessa, ja pian esimerkiksi Helsingin Sanomat tarttui siihen. Myöhemmin keväällä Finnairin kampanja voitti ansaitusti Greenpeacen järjestämän Vuoden huiputus -kilpailun, joka palkitsee vuoden räikeimmän viherpesuteon yleisöäänestyksen perusteella. Kesäkuussa Euroopan kuluttajajärjestö teki valituksen Finnairin viherpesusta. Nyt myös Suomen kuluttaja-asiamies on antanut Finnairille moitteet harhaanjohtavasta ympäristömarkkinoinnista.

Finnairin epäonnistunut viherpesukampanja on merkki laajemmasta ongelmasta.

Lentämisen jatkuva suosio keskellä ilmastokriisiä kertoo lentoalan varsin onnistuneesta viherpesusta.

Lentäminen on yksi saastuttavimmista tavoista kuluttaa yksilötasolla. Vaikka monilla aloilla siirrytään nyt nopeasti ilmastoystävällisempiin vaihtoehtoihin, lentoteollisuudella ei ole tarjota uskottavaa ja skaalautuvaa ratkaisua ilmastohaasteisiin lähitulevaisuudessa. Ainoa todella vaikuttava keino vähentää lentämisen päästöjä on lentämisen merkittävä vähentäminen, mutta sitä Finnair tai muut alan toimijat eivät halua tunnustaa ääneen. Sen sijaan ne turvautuvat yhä epätoivoisemmin viherpesuun.

Moni saattaa ajatella, ettei lentäminen ole niin suuri ongelma, koska se aiheuttaa vain 2–3 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Tämä on totta, mutta ei taaskaan koko totuus.

Lentämisen kokonaisvaikutusta ilmastoon arvioidaan niin sanotun säteilypakotekertoimen avulla. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että kun säteilypakote otetaan huomioon, on lentämisen ilmastoa lämmittävä vaikutus jopa kolminkertainen pelkkiin suoriin hiilidioksipäästöihin verrattuna. Tätä ei tietenkään kerrota esimerkiksi Finnairin päästölaskurissa.

Toinen suuri ongelma on lentämisen suhde ilmasto-oikeudenmukaisuuteen – tai oikeastaan epäoikeudenmukaisuuteen. Vain pieni osuus maailman ihmisistä lentää ja vielä pienempi osuus lentää säännöllisesti. Alle 10 prosenttia maailman väestöstä lentää säännöllisesti. Yksi prosentti maailman väestöstä taas aiheuttaa puolet kaikista lentämisen päästöistä.

Finnair ilmoitti ylpeänä sosiaalisessa mediassa, että se aikoo tarjota kaukolentojensa business-luokan matkustajille bambusta valmistettuja hammasharjoja ja vähentää näin kertakäyttömuovin käyttöä.

Ilmastokriisistä huolimatta lentämisen suosio ja sen aiheuttamat päästöt ovat kasvussa. Jos lentoteollisuus jatkaa nykyistä kasvuvauhtiaan, se kuluttaa 15–30 prosenttia jäljellä olevasta 1,5 asteen päästöbudjetista vuoteen 2050 mennessä.

Lentämisen jatkuva suosio keskellä ilmastokriisiä kertoo lentoalan varsin onnistuneesta viherpesusta. Hieman ennen kuluttaja-asiamieheltä moitteita saanutta biopolttoainekampanjaansa Finnair ilmoitti ylpeänä sosiaalisessa mediassa, että se aikoo tarjota kaukolentojensa business-luokan matkustajille bambusta valmistettuja hammasharjoja ja vähentää näin kertakäyttömuovin käyttöä.

Sitä Finnair ei kuitenkaan maininnut, että esimerkiksi edestakainen lento Helsingistä New Yorkiin business-luokassa tuottaa säteilypakotekertoimen huomioiden noin viisi tonnia hiilidioksidiekvivalenttipäästöjä. Vertailun vuoksi kestävän ja 1,5 asteen ilmastotavoitteen mukaisen vuotuisen henkilökohtaisen hiilijalanjäljen tulisi olla noin 2,5 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.

Niin kauan kuin tietoinen harhaanjohtaminen on lentoalan markkinoinnissa normi, ei ole mikään ihme, että moni kuluttaja pysyy auvoisen epätietoisena lentämisen valtavista päästöistä.