Laitoimme intohimoprojektimme, Lähtijät-podcastin, ehdolle Grand Oneen otsikolla ”Nollabudjetilla Suomen suosituimmaksi podcastiksi kuukaudessa”. Emme pärjänneet.

Kyseessä on vapaaehtoisvoimin tuotettu podi, jossa puhutaan avoimesti työpaikan vaihtamisen eli lähtemisen syistä. Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, kaikkia koskettava ja tulokset panokseen nähden päätähuimaavat. Siksi oletimme, että olisimme menestyneet.

Osuimmeko kilpailutyöllämme arkaan paikkaan, kun emme päässeet yhdessäkään kategoriassa finaaliin? Olen taipuvainen tähän johtopäätökseen, vaikka voin toki olla vain huono häviäjä. Se on kuitenkin selvä, että meillä oli liian idealistinen kuva Grand Onen roolista keskustelun herättäjänä ja alan edistäjänä.

Olisiko alan maineen kannalta huonoa palkita työ, jossa ei ole käytetty maksettuja apukäsiä?

Jo kilpaliluentryä tehdessä tuli hyvin selväksi, että kilpailu kätkee sisälleen kaksi toisistaan erillistä genreä, joiden välillä ei sallita ristiinpölytystä. Jos työn jättää design-kulmalla, samaa työtä ei voi jättää kampanjana. Jos haluaa tulla palkituksi käyttöliittymästä, se ei voi olla yhdenvertaisuutta edistävä työ.

Tällaiset rajanvedot näyttäytyvät ulkopuolelle asemasotana ja reviirin puolustuksena. Ne vaikuttavat olevan tehty tyynnyttämään eri alojen tekijöitä, joilla on toistensa tonteista vain rajattu ymmärrys. Ei edistämään alojen evoluutiota ja yhteistyötä.

On ironista, mutta ei yllättävää, että luovatkin alat ovat omaa tonttiaan kohtaan territoriaalisia. Kirjallisuudessa ja työelämätaidoissa puhutaan kyllä luovuuden moninaisuuden puolesta, mutta kun luovuus on elinkeino ja kovaa bisnestä, täytyy muut pitää sen ulkopuolella.

Siihen viittaisi myös se, että kilpailussa pärjätäkseen tarvitaan maksavan asiakkaan, luovan toimiston ja mediatoimiston pyhä kolminaisuus.

Podcastimme olisi haastanut tämän asetelman täysin, sillä olemme tehneet kaiken itse. Olisiko alan maineen kannalta huonoa palkita työ, jossa ei ole käytetty maksettuja apukäsiä?

Itsetekeminen on aikaa vievää ja kuluttavaa, ja se loppujen lopuksi opettaa erityisesti arvostamaan ammattilaisia.

Minusta ei. Itsetekeminen on aikaa vievää ja kuluttavaa, ja se loppujen lopuksi opettaa erityisesti arvostamaan ammattilaisia. Kaltaisemme intohimotekijät voivat luoda ilmiön kertaalleen, mutta tarvitaan konkari toistamaan se kerta toisensa jälkeen.

Inhouse-töiden ja vaikuttavien intohimolähtöjen ottaminen vakavasti laajentaisi paitsi keskustelua luovan työn kehityssuunnista myös skaalaa, josta jokainen toimija voisi informoidusti valita itselleen sopivimman toteutuksen. Mutta tätä ei tapahdu, jos ala ei itse lähde sisältäpäin uudistumaan.

On luovuttava mustavalkoisesta ajattelusta, että kilpailuvoitot ovat ensisijaisesti itsepromootion ja myynnin väline ja nähtävä Grand Onen kaltaiset ulostulot laajemmin alaa ja sen arvoa kehittävinä alustoina.

--

Lisäys 20.4.2023 kello 15.04

Kolumi edustaa kirjoittajan henkilökohtaista kokemusta Grand One -kilpailutyön jättämisestä. Se perustuu mielikuvaan, joka kirjoittajalle syntyi hänen valitessaan kilpailutyön kategorioita.

Kolumnin julkaisemisen jälkeen Grand One -tuottaja Rami Ahonen oli yhteydessä Ulla Jonesiin ja MarkkinointiUutisiin ja täsmensi, että Jones on tulkinnut ja kokenut väärin seuraavat kohdat:

1.

UJ kirjoitti: Jo kilpaliluentryä tehdessä tuli hyvin selväksi, että kilpailu kätkee sisälleen kaksi toisistaan erillistä genreä, joiden välillä ei sallita ristiinpölytystä.

Grand Onen oikaisu: Olemme tehneet joitain rajoituksia työn ilmoittamiseen liittyen. Tavoitteena on ollut helpottaa tuomarien urakkaa ja samalla ohjeistaa entraajia. Työ ei esimerkiksi voi olla sekä somekampanja että somepresenssi. Pitää olla jompikumpi. Mielestämme loogista (somekampanja voi toki olla osa presenssientryä – sekin loogista).

Varsinaista linjanvetoa rajoituksissa näen vain liittyen kampanja/palvelu-jakoon. Sama työ ei voi kisata Paras kampanja- ja Paras digitaalinen palvelu -sarjoissa. Tämän purkamista ollaan joka vuosi mietitty, mutta vielä tuo on jätetty noin.

2.

UJ kirjoitti: Jos työn jättää design-kulmalla, samaat yötä ei voi jättää kampanjana.

Grand Onen oikaisu: Tämä ei pidä paikkaansa. Työn voi ilmoittaa Paras design -kategoriaan (tai Paras toteutus -kategoriaan) ja samalla myös Paras kampanja -kategoriaan.

3.

UJ kirjoitti: Jos haluaa tulla palkituksi käyttöliittymästä, se ei voi olla yhdenvertaisuutta edistävä työ.

Grand Onen oikaisu: Tämä ei pidä paikkaansa. Ilmoittamalla työn Paras yhdenvertaisuutta edistävä työ -kategoriaan ainoa, joka tulee poissuljetuksi, on Paras design system. Missään universumissa ei ole työtä, joka voisi kisata molemmissa.

4.

Grand Onen oikaisu: Kolumnissa kirjoitetaan myös, että kilpailussa pärjätäkseen tarvitaan maksavan asiakkaan, luovan toimiston ja mediatoimiston pyhä kolminaisuus.

Hieman haastaisin tätäkin. Meillä on joka vuosi töitä ,joissa toimisto (tekijä) on oma asiakkaansa. Mediatoimistoa näissä on harvoin.

‍