Yksi porukasta makaa pientareella tajuttomana. Muut miettivät sammaltaen, mitä pitäisi tehdä: soittaa vanhemmille vai antaa olla? 

14-vuotiaan etuotsalohkolla varustettu nuori kokee kaiken moninkertaisena – eikä aina osaa tehdä rationaalisia päätöksiä. Onneksi tässä porukassa on pari vastuuntuntoista teiniä, jotka pelkäävät enemmän kaverin kuin itsensä puolesta. On tärkeämpää saada ystävä turvaan kuin pelätä, että omat vanhemmat tai jopa poliisi saa tietää alaikäisenä juodusta alkoholista. 

Näitä tarinoita on valitettavan paljon, eivätkä kaikki pääty hyvin. 

Iltapäivälehdissä on viime aikoina tullut vastaan useita juttuja, joissa kukaan ei ole soittanut ambulanssia tai edes vanhemmille. Seuraavana päivänä sitten yksi jos toinenkin kirjoittaa someen lauseen “RIP (kaverin nimi tähän)”. Yhä nuoremmat ovat ikävä kyllä koukussa johonkin päihteeseen. Kevyimmillään vapeen eli sähkötupakkaan ja pahimmillaan koviin huumeisiin sekä tietenkin kaikkeen siltä väliltä.

Pisa-testeissä menestyminen on taakse jäänyttä aikaa, mutta Euroopan huumeraportin mukaan Suomi johtaa silti jossain: Suomessa huumeisiin kuolee suhteessa eniten alle 25–vuotiaita, kun verrataan kaikkia EU-maita sekä Turkkia ja Norjaa.

Ikävä kyllä omassakin elinpiirissäni on tapauksia, joissa jo seiskaluokalla on aloitettu vapettaminen ja viimeistään kasilla on jatkettu vahvan alkoholin kanssa. Vaikka nuori ei olisikaan (vielä) addiktoitunut, erilaisten päihteiden kokeilu on tänä päivänä aivan luvattoman helppoa. Kun vielä 90-luvulla piti bongata kaupan edestä hakupalkkaa kaipaava konkari ostamaan muutama olut janoiselle alaikäiselle, tänä päivänä ei tarvitse edes kotoaan poistua. Kyselin asiaa tarkemmin muutamalta lähipiirin teiniltä, ja sain melko musertavan vastauksen: “Snäpin kautta saa ihan mitä vaan! Jos haluaisin tänään vetää koksua nokkaan, se olisi mulla tossa ovella tunnin sisällä.” 

Siis mitä ihmettä? Onko tämä todella se lopputulos, jonka somen maailmanvalloitus on saanut aikaan? Missä on kanavien vastuu? Entä millaiset aikuiset myyvät alaikäisille mitä tahansa, kunhan saavat rahaa? Miten tämä kehityskulku voidaan estää?

Onko tämä todella se lopputulos, jonka somen maailmanvalloitus on saanut aikaan?

Valitettavasti minulla ei ole vastauksia, ainoastaan kysymyksiä. Joka tapauksessa meidän vanhempien on viimeistään nyt syytä herätä todellisuuteen. Vaikka lasten somen käyttöä on täysin mahdotonta kontrolloida, nuoren käytös kertoo jo jotain. Ollaan siis läsnä ja kuunnellaan. Kysytään kuulumisia ja pidetään huolta. Paikantamissovellus ei välttämättä ole huono idea perheen kesken. Kaverien vanhempiin kannattaa tutustua sekä jakaa heidän kanssaan tietoa nuorten menemisistä. 

Omille teineilleni olen koittanut alleviivata, että Snapchatista tai ylipäätään somesta minkä tahansa aineen ostaminen on ihan yhtä turvallista kuin pimeän pullon lunastaminen piritorilta: et voi ikinä tietää, mitä pullossa tai purkissa on ja mistä se on tullut. 

Toisaalta, jos bileissä joudutaan tilanteeseen, jossa joku porukasta on huonossa hapessa, silloin tartutaan puhelimeen. Jollei muuten, niin soitetaan vaikka sitten varmuuden vuoksi se ambulanssi. Sellaista kuin turha ensihoitokeikka ei ole olemassakaan. Ja ehkä seuraavana päivänä on kuitenkin mukavampaa selvitellä tilannetta vanhempien kanssa kuin kirjoitella someen jäähyväispostausta.

Marika Siniaalto on suomalaisen sosiaalisen median pioneeri: takana reilu vuosikymmen digitaalista markkinointiviestintää ja pitkälti juuri somen pelikentällä.