MAINOS: Sherpa
Astun hieman virittyneellä olemuksella tilaan. Katse harhailee, ketä täällä on ja kenen kanssa työskentelen? Haen katseellani sopivaa paikkaa.
Kannattaisiko asettautua hänen viereensä, vai hänen, mitenhän meidän on tarkoitus tänään jakaantua?
Löydän paikkani, istuudun. Kuuntelemme tehtävänantoa. Tapa lähestyä teemaa tuntuu selkeältä. Nyt emme tavoittele valmista lopputulosta vaan lähdemme yhteiselle matkalle tunnustelemaan mahdollisia reittejä. Musiikki alkaa soida, ja alan lukea muiden ryhmän jäsenten liikkeitä.
Mihin suuntaan? Millaisella rytmillä edetään?
Tempaudun mukaan. Joku toinen ottaa sen ensimmäisen askeleen, seuraan ja jatkan liikettä. Rakennamme toistemme ideoiden päälle.
Mites tämä suunta?
Katsos tätä?
Hei tossa on jotain, odota tuun messiin.
Annan käteni, ja joku ottaa siitä kiinni. Pyörähdämme yhdessä ja kohta löydämme itsemme selät vastakkain.
Hei, mulla olis tähän vielä tällainen ajatus.
Pyörähdetään vielä, annetaan rytmin viedä.
Kontakti-improvisaatio on tutkimusmatka. Siinä liike ja valinnat lähtevät tanssijasta itsestään, ei ole sääntöjä sen suhteen, kuka vie. Onnistunut lopputulos edellyttää luottamusta ja kykyä vastata liikkeeseen, joka ei välttämättä heti tunnu itselle ominaiselta. Mekaanisuutta ja kaavamaisuutta kannattaa välttää – näin aidolle improvisaatiolle ja yhteisille oivalluksille jää tilaa. Kun on avoin ja ottaa sen ensimmäisen askeleen toista kohti, voi luoda yhdessä jotain ennennäkemätöntä ja kokematonta.
Analogia kontakti-improvisaation ja luovan suunnittelun välillä on mielestäni selvä.
Suunnittelutyön alkaessa tilanne on samaan tapaan herkkä, kutkuttava ja kehollinen. Omaa paikkaa tulee hakea, muita on syytä kuunnella. Mikä rytmi valitaan, miten edetään? Kuka sanoo ääneen ensimmäisen idean? Miten jatkan siitä ja kuka tarttuu käteeni? Ehkä session lopputuloksena syntyy ennennäkemättömiä rakennuspalikoita johonkin mahtavaan oivallukseen.
Olen tehnyt elämäni aikana kohtalaisen määrän niin kontakti-improvisaatioharjoituksia kuin luovaa suunnittelutyötä osana ryhmää. Molemmat aiheuttavat minulle edelleen samankaltaisia kehollisia tuntemuksia – epämukavuutta ja jännitystä. Mutta kun ihmiset ympärillä vastaavat toistensa liikkeisiin ja ajatuksiin uteliaisuudella, kunnioituksella ja ilman liian tarkkoja sääntöjä, epämukavuuden ja jännityksen yli on mahdollista astua. Silloin pääsee nauttimaan luovan työn parhaudesta, eli onnistumisista yhdessä.
Kirjoittaja Linda Capelletti on Sherpan toimitusjohtaja.
